Herään väsyneenä 5 tunnin yöunien jälkeen. Raahaudun keittiöön tekemään aamupalaa minulle ja Anyalle. Saan aamupalan valmiiksi "Anya!" Huudan Anyaa aamupalalle mutta en saa vastausta. "Anya?" Yritän huutaa ihmetellen miksei hän vastaa. Menen hänen huoneeseensa "Nukutko vielä?" Kysyn mutta en saa vastausta. Menen Anyan sängyn viereen "Anya?" Kysyn kunnes tajuan tilanteen. Anya ei hengitä, hän makaa sängyllään täysin elottomana edessäni, menen hieman shokkiin. Yhtäkkiä tunnen että jotain valuu silmästäni ja pyyhkäisen sen pois, kyynel. "Mitä..?" Ihmettelen sillä en ole pystynyt itkemään tai tuntemaan voimakkaita tunteita kuolemani jälkeen. Tunnen miten kyyneliä alkaa virtaamaan vain enemmän ja suru valtaa minut. Istun Anyan lattialla itkien kunnes huomaan lapun Anyan yöpöydällä "Oon hyvin todennäkösesti kuollu, ku eka teistä lukee tätä. Mutta ei siitä sen enempää. Halusin vaan sanoa, että on sääli, etten ehtiny tutustuu teihin muihin paremmin. Ja Victoria, kaikki järjestyy. Älä tee mitää tyhmää nii kaikki tulee menee hyvin.
Ystävälliset terveiset rajan toiselta puolelta teille kaikille idiooteille
-Anya" lapussa lukee. Alan itkemään entistä enemmän. Katson lappua "Tiesit että loppu on lähellä.. Tiesit ettet tule heräämään.. Mikset kertonut minulle...?" Puhun itsekseni. "Tiedät etten tule pärjäämään ilman sinua...miksi lähit?" Puhun taas itsekseni. "Ei sun pitänyt vielä lähteä pölvästi, sulla olisi ollut vielä paljon elettävää" sanon vielä kunnes yhtäkkiä tunnen ihmeellisen lämmön kehossani, aivan kuin Anya olisi vielä läsnä."Yritä nyt ryhdistäytyä, lupasit Anyalle ettet masennu.." sanon itselleni.Menen ulos kuistille hengittämään raikasta ilmaa yrittäen haukkoa happea samalla kun itken. Saan hieman rauhoitutta ja hengittelen ilmaa rauhallisesti. Elijah on kävelemässä talomme ohi ja tulee luokseni "Öhh hei, mitä sä täällä yksin teet?" Elijah kysyy hieman ihmeissään. Purskahdan jälleen hieman itkuun, saan sanottua vain "Anya..". "Ihan rauhassa" Elijah yrittää rauhoitella minua "Mutta mitä Anyasta?" Hän ihmettelee. " Hän- hän on..p-poissa" vastaan ääni väristen. "Hän..hänkö on poissa?" Elijah kysyy ja kääntää katseensa maahan. "Joo.." vastaan purskahtaen kunnon itkuun. "Liittyykö tämä siihen kun hän sanoi ettei minun tarvitse kestää lempinimeäni enää kauaa.." Elijah kysyy. "Liittyy.." vastaan. Itken yrittäen saada happea samalla. Yhtäkkiä Elijah halaa minua "Kyllä me pärjätään luultavasti" hän yrittää lohduttaa. "Ei, en pärjää..." vastaan pudistaen päätäni. Elijah halaa minua yhä "koita edes" hän sanoo. "Olen pahoillani" sanon irrottaen itseni Elijahista ja juoksen takaisin Anyan huoneeseen.
Katson vielä lappua tarkemmin ja huomaan yöpöydällä jotain muutakin, lasipullon jossa on jotain nestettä. Pullon edessä on pieni lappu "Juo tämä, se saattaa vähän virkistää muistiasi ;)" siinä lukee. "Virkistää muistiani?" Mietin. Epäröin hetken mutta päätän kuitenkin avata pullon ja juoda sen. Minulle tulee hiukan heikko olo ja pian minulla pimenee. Näen jälleen näyn muistoistani. Riitelen Anyan kanssa vanhan mökin rannassa, Anya tönäisee minua ja putoan mereen. Lyön pääni pohjassa olevaan kiveen ja menetän tajuni. Herään Anyan lattialta. Muistan kaiken, aivan kaiken. Nyt muistan mitä sinä iltana tapahtui. Me olimme juhlimassa vanhalla mökilläni Anyan ja muiden ystäviemme kanssa. Olimme juoneet ja mökki näytti kaaokselta. Bileet olivat olleet Anyan idea ja koska mökki näytti kaaokselta meille tuli riitaa joten lähdimme ulos selvittämään sitä. Anya oli tönäissyt minut mereen, löin pääni ja hukuin. Yön aikana ruumiini oli huuhtoutunut vastarannalle. Tappajani olikin koko tämän ajan ollut vierelläni, en voinut uskoa tätä.
On seuraava päivä ja herään krapulassa. Minulla ei ole energiaa tehdä mitään, makaan vain sängylläni. Huomaan eiliseltä jääneen viinapullon yöpöydälläni. Juon sen loppuun sillä minulla ei ole energiaa nousta sängystä hakemaan muutakaan juotavaa. Makaan koko päivän sängyllä tekemättä mitään tai edes avaamatta puhelintani. Ilta alkaa hämärtyä ja päätän viimein nousta ylös sängyltäni, menen ulos lähimpään metsään. Kuljeskelen metsässä mutta en tunne mitään, en tunne sitä samaa iloa joka minulla oli ennen metsä kävelyilläni. En tunne edes surua, en yhtään mitään. Saavun korkean kallion kielekkeen luo ja tuijotan maata alhaalla "Olen pahoillani" sanon. 13.7 oli päivä jona kuolin ensimmäistä kertaa. Mutta tänään 13.8 lopetan sen, elämäni, niinkuin sen olisi pitänyt loppua jo kaksi vuotta sitten. "Näin loppui Victorian päiväkirja ja hänen elämänsä" kertoo Alexa, Victorian pikku sisko
YOU ARE READING
Kahdesti kuollut
Fantasy15-vuotiaan Victorian ruumis löydetään merenrannalta, mutta kuitenkin 2 viikon kuluttua Victoria herää hotellihuoneesta eikä muista mitään. Mitä Victorialle on käynyt ja miten hän on sekä kuollut että elossa? Jos haluat lukea Anyan näkökulman mene l...