Part6) Tuijotuksia ja kuiskauksia.

10 0 0
                                    

Heräsin ja nousin.. katsoin ikkunasta ulos. Katsoin Svetlanaa ja lähdin ulos. Menin Kovun luokse ja kerroin sille tapahtuneesta. 

Kovu: " Täh?! Mä oon tuntenut sinut melkein koko ikäni enkä ole tiennyt koko siskopuolesta?"

Raavin päätäni vaikeasti ja sanoin: " Se ei ole niin yksinkertaista.. En ole nähnyt siskopuoltani aikoihin.. siis en aikoihin"

Kovu siristelee silmiään " Ai.. missä sitten siskopuolesi on asunut?" 

Huokasin ja nousin tuolilta. " Nokun en tiedä itsekkään. Silloin kun muutin pois niin.. hän oli isällään.." 

Kovu: " Olisiko siellä voinut sattua jotakin?"

Tuijotan käsiäni ja mietin. " En tiedä. Tosin.. en ihmettele jos olisikin.. hänen isänsä ei ole mikään kiva kaveri.

Kovu: " Noh.. nyt meidän pitää ainakin mennä kouluun.. ettemme myöhästy."  Lähdimme kohti koulua ja menimme ovista sisään kunnes huomasimme katseita jotka osoittautuvat meihin molempiin. Katsoimme toisiamme hetken ja ihmettelimme. 

Kovu: " Olenko se vain minä joka näkee ja tuntee katseita?"

Vastasin huolestuneena: " Et todellakaan.. miksi kaikki tuijottavat?" 

Ihmiset katsovat puhelimiaan ja supisevat keskenään. Jostakin kuuluu myös naurua. Ympärillä kuuluu puhelimen pimpoituksia  sieltä sun täältä. 

Oman tiensä kulkijaWhere stories live. Discover now