~𝑇ℎ𝑖𝑠 𝑖𝑠𝑛'𝑡 𝑎 𝑝𝑎𝑟𝑡𝑦~ {y/n x joel hokka}

LUKU 5 // vapaapäivä

POV Y/N :
Sain leipäni syötyä. Vai mikä ikinä sämpylä onkaan. Olin varma että pian järähdän, koska olin ihan täynnä. Keikka taisi pojilla jo loppua joten pistin Joelille viestiä. Uskaltauduin kysyä tapaamista. Olin valmis tekemään mitä tahansa sen eteen, että näkisin joku päivä Joelin. Mutta tykkäsikö hän todella minusta?
POV JOEL :
Keikka loppui, ja Y/N oli spämminyt minulle viestejä. :D Mutta järkytyin yhdestä viestistä. "Öö joo vähä outo kyssäri mut voitaisko nähä vaik joku pv? Voisin tulla vaik junal stadii.?" Joo, oltiin sovittu että nähtäisiin joskus, mutta silti jännitti vastata. Laitoin kuitekin "Joo totta helvetis!!" "Olisko vaik ensviikol joku päivä hyvä? Lauantai?" Okei meiän asiat etenee, JES JES JES.
POV Y/N :
Ou mai gaad. Näen ehkä Joelin taas ensi viikolla! En ehkä kestä! Siis Joel oikeasti haluaa ystävystyä kanssani? No minäkin haluan, mutta hän haluaa ystävystyä faninsa kanssa? Okei Joel?

*MAANANTAI*

POV Y/N :
"Eikä, ihanaa, ei töitä tänään! Mitähän tänään tekisin?" "Käyn ainakin lounaalla jossakin ihanassa paikassa, lenkillä, shoppailemassa... " -Mietin päässäni, kunnes Joel laittoi viestiä. Siinä luki suunnilleen näin:
"Huomenta sori jos herätin mut siis sovittiin tos jätkien kans et torstaina ois vapaapäivä nii mä mietin vaa et oisikko ehtiny käydä silloi vaik jossai kahvilas? Voisin vaik hakee sut töist :)"
Vähänkö ihana viesti! Vastasin tietenkin, että käy hyvin, koska enhän minä olisi tuollaisesta mahdollisuudesta kieltäytyä. Ajattelin, että kysyisin Pomoltani, eli Eevalta, jos pääsisin lähtemään töistä vähäsen aikaisemmin. Minulla on vaikka nyt sitten hammaslääkäri torstaina.

POV JOEL :
Kun sovimme jätkien kanssa, että torstaina olisi vapaapäivä, niin minulle tuli heti ensimmäisenä mieleen y/n. En jaksa odottaa lauantaihin saakka, joten nyt oli mahdollisuus olla y/n kanssa. Sovimme että olen hakemassa y/n 17.00 Espoon prisman edestä. Joten torstaita odotellessa.

POV Y/N :
Sovin juuri Joelin kanssa tapaamisen torstaille. Olen niin onnellinen, ja samalla hämmentynyt. Mutta tosiaan, ajattelin lähteä käymään lounaalla lempi ravintolassani. Sinne oli 5.5 km kävelymatka, joten lähdin heti, koska minulla alkoi olla jo kova nälkä. Muutenkin aamupalasta oli jo pari tuntia.