Another Sun Will Rise [Olli & Aleksi] (3) [VALMIS] ✔️

4. Saattohoito 🖤

Olli:

Oltiin tultu lääkäriin kuulemaan uusimmat tulokset, Aleksi taisteli että pysyi hereillä, se nuokku mua vasten.

Lisääntyny väsymys ja kovat kivut ei ainakaan luvanneet mitään hyvää, Aleksi saatto yölläki joskus ruveta tärisemään ja itkemään kivuista, mun ei auttanut kun hakee särkylääkettä, oottaa että se vaikuttaa ja varmistaa että Aleksi nukkuu.

"Matela.." kuului, olin hakenut taas pyörätuolin ja työnsin Aleksia koko matkan ja istuin alas Aleksin viereen, tarrasin vielä Aleksin käteen kiinni.

"Tuota tilanne on nyt se ettei kasvain ole enää pienentynyt, ikävä sanoa mutta kyse on korkeintaan muutamasta kuukaudesta jos siitäkään, kasvaimet on nopeita liikkeissään.." lääkäri sanoi
"Ei hitto.." mun suusta pääsi

"Tässä vaiheessa voidaan enää helpottaa enää kipuja ja huonoa oloa.." lääkäri jatkoi
"Onko toiveita miten nämä viimeset hetket järjestetään? Pyritään toteuttamaan kaikki mahdollinen" lääkäri kysyi

"Haluun olla kotona, mun rakkaiden luona.." Aleksi sanoi hiljaa
"Haluun nukkuu kotona pois.." Aleksi jatkoi hiljaisella äänellä

"Se järjestyy, ensin katsotaan sulle omahoitaja joka käy kerran päivässä, tarpeen lisääntyessä useamminkin joka varmasti muuttuu.." lääkäri sanoi

"Eli tää oli nyt niinku saattohoito päätös?" kysyin
"Valitettavasti, nyt järjesteään niin että Aleksi saa vielä nauttia jäljellä olevasta ajasta.." lääkäri sanoi

Jäätin vielä juttelemaan hetkeksi, Aleksi nukahti mun kylkeä vasten, siltä meni loppujutut ohi.

"Mites vahvemmat kipulääkkeet?" kysyin
"Kirjotan heti reseptin niihin, koska näiden nykyisten teho laskee mitä pidemmälle mennään.." lääkäri sanoi

"Ja ne hoidot?" kysyin
"Niissä ei valitettavasti ole enää tehoa, joten ne lopetetaan, niin ikävältä kun se kuulostaa.." lääkäri sanoi
"Väsymys tulee kasvamaan loppua kohden, puhe ja hengitys muuttu.." lääkäri jatkoi

Lääkäri taisi valmistella mua tulevasta, se paljonko meillä oli aikaa oli mysteeri, nyt mun piti vaan huolehtia siitä että Aleksi olisi mahdollisimman kivuton ja sai olla kotona.

"Allu, hei lähetään kotiin, pääset omaan sänkyyn nukkumaan.." sanoin ja herätin tuon.

Aleksi oli yhtä lailla shokissa kuin minä, muillekki tämä tulisi valtava shokkina.

Timeskip

Jätkille saattohoito uutinen tuli pommina, Aleksi ei enää paljon jaksanut liikkua, lojui vaan sängyssä ja nukkui ja taisteli että pysyi hereillä jos joku tuli käymään.

"Moro pikkumies.." Joonas sanoi
"Moo.." kuului väsynyt vastaus
"Mikä olo?" Niko kysyi
"Huono, väsyttää.." Aleksi sanoi

"Tota, haluuks että ollaan sun luona sillon, tiiät mitä ajan takaa?" Joel kysyi
"Joo, se ois mun yks toive.." Aleksi sanoi
"Eli päivystän puhelinta, laitatte heti tiedon, mun on pakko käydä kotona.." Tommi sanoi
"Jep, kaikki muutki päivystää.." Niko sanoi

"Mä ilmotan sit Santerille ja muille et missä mennään.." Niko sanoi
"Mä haluun nähä vielä Santerin kerran.." Aleksi sanoi
"'No sit se tulee käymään.." Niko jatkoi

Aleksi:

Niko oli soittanu Santerille ja pyytäny sen käymään, koitin pysyä hereillä mutta se oli vähän hankalaa.

"Moikka, halusit et tuun käymään.." Santeri sanoi
"Mä halusin vaan kiittää kaikesta.." sanoin
"Mä haluun kiittää et sain tuntee sut.." Santeri sanoi, kyyneleet silmissään
"Älä viiti pillittää, iso mies.." sanoi ja henkäisin raskaasti
"Hitto, miten tässä näin kävi.." Santeri sanoi
"Muistatte mua sitte parilla ekalla keikalla kaiken tän jälkeen.." sanoin
"Aivan varmasti, vaikka jokaisella.." Santeri sanoi

Santeri istu mun luona hetken ja juteltiin niitä näitä, kunnes väsyin taas liikaa ja nukahdin hetkeksi.

Olli:

"Niko ilmottaa sit kun tuota.." Santeri aloitti
"Joo, lähtee ryhmä viesti koko porukalle.." Niko sanoi

Kun Santeri lähti seuraava joka tuli oli Aleksin omahoitaja, kävin laskemassa sen sisään ja palasin makkariin missä muut oli ja koitti olla normaalisti. Mikä edes oli normaali tällä hetkellä?

"Moikka, oon Aleksin omahoitaja tän loppuajan, mulle saa ja pitää soittaa jos jotain tapahtuu, Ollilla on mun työnumero.." omahoitaja sanoi ja tervehti meitä

"Moikka Aleksi, mikä on olo?" omahoitaja kysyi
"Sattuu, väsyttää, kylmä.." Aleksi sanoi hiljaa

Kukaan ei osannu odottaa että se viimenen lähestyy niin vauhdilla. Aleksi oli todella väsyny, hyvä että pysy enää ees hereillä. Oli aika hälyttää jätkät paikalle, nyt alkaa aika loppua.

Niko ja Joonas nukku patjalla olkkarissa, Tommi sohvalla ja Joel toisella sohvalla. Itsehän olin tiukasti Aleksin vieressä ja valvoin sen unta ja kaikkea muuta.

Vaan muutama päivä myöhemmin Aleksin hengitys muuttu raskaaksi ja katkonaisemmaksi. Kyllä se edelleen hengitti, mutta todella työläästi ja raskaasti.

"Ei oo enää kauaa jäljellä.." Joonas sanoi sängyllä istuen Nikon vieressä
"Me hävittiin tää taistelu.." Joel sanoi lattialla istuen
"Mut me ollaan tässä kaikki, Allun on hyvä lähtee.." Tommi sanoi jalkopäässä istuen
"Sä oot Olli ollu ihan hiton vahva, mä en ois ollu noin vahva jos oisin samassa tilanteessa.." Niko sanoi ja antoi pusun Joonaksen otsaan

Aleksi lojui mun sylissä, sen pää oli mun rintaa vasten.
"Sä voit rakas mennä.." sanoin hiljaa
"Älä mee pois, älä jätä mua.." Aleksi sanoi hiljaa
"En ollu menossa, oon tässä loppuun asti.." sanoin ja pidättelin kyyneleitä

Olin soittanu aiemmin Aleksin omahoitajalle tilanteen, heti se lähti tulemaan, menisi tunti niin se olisi täällä.

"Ollii, pidä musta kiinni.." Aleksi sanoi
"Mä en irrota susta ikinä, en ikinä.." sanoin
"Ollii.." Aleksi puhisi
"Nuku vaan, oon tässä.." sanoin, tiesin että jos tuo nyt nukahtaa se ei välttämättä enää herää

Lopulta Aleksi nukahtikin, hengitys oli todella raskasta ja katkonaista, nyt oli enää ajan kysymys millon kaikki olisi ohi.

... ... ...

Neljäs pidennetty luku!

824 sanaa, taas vähän lyhyehkö, mut kyllä tääkin piteni siitä mitä tän alkuperänen pituus oli!

Olihan kaikilla nessut varattuna? Viimestään nyt niille tulee tarvetta! Kukaan ei selvii kuivin silmin tästä lopusta! :'( </3