Another Sun Will Rise [Olli & Aleksi] (3) [VALMIS] ✔️

6. Kun elämä satuttaa 🖤

Olli:

Mun oli edelleen vaikee hyväksyä että Aleksi oli lopullisesti poissa, tästä huolestuneina joku jätkistä oliki pari viikkoo mun luona yötä, vähän vahtimassa.

Tommin piti lähtee Ouluun hoitamaan asioita joten nyt mun luona oli Joonas, se tuntee mut kuitenki pidenmältä ajalta.

Mulla tosin ei ollu aikomusta jäädä Helsinkiin, kun Joonas nukkui lähdin niin hiljaa kun pystyin ja suuntasin lentokentälle ja varasin lennon Ouluun, eikä syy ollu ihan mikä tahansa. Halusin olla yksin ja vuokrasin mökin jossa mulla ja Aleksilla oli kerran hauskaa.

Nukuin koko lennon ajan, kun lopulta pääsin tutulle mökille, putosin polvilleen maahan. Nyt mulla vasta olikin ikävä Aleksia ja sen läheisyyttä.

Olin käyny lentokentän alkoholi puolella ostoksilla ja mulla oli mukavasti sitä mukana. Halusin hetkeksi unohtaa kaiken ja toivoa että Aleksi tulee mun uniin.

Mulla oli puhelin äänettömällä tasan yhdestä syystä, halusin olla yksin, halusin juoda suruun. Kyllä mä välillä tarkistin kuka mua pommitti, jos Tommi sais mun sijainnin niin sehän ois ovella koska olinhan Oulussa.

"Vittu, antakaa mun olla.." kirosin kun mun puhelin eli elämäänsä vaikka oli äänetön. Joonas ja Niko molemmat soitti, Tommi ja Joel puolestaan tasasin väliajoin.

Mun oma ja ryhmän Watsapp kävi kans kuumana, pitäkää tunkkinne mä juon nyt! Oli virhe jättää puhelin auki koska vielä samana iltana Tommi löys mut ja oli huolissaan.

"Rairai.." hoilotin ja join samalla
"Joo sulla on paha olo, mut toi vaan pahentaa sitä.." Tommi sanoi
"Voitko mennä pois, mä en tarttee ketää vahtii mua.." sammalsin huolella
"Niinhän sä luulet.." Tommi sanoi ja istu sohvalle ja oli vaan hiljaa

Tommi ei missään vaiheessa käskeny mun lopettaa, mutta seurasi kokoajan mun touhua.

"Hopsista, sä rupeet nyt nukkuu.." Tommi sanoi ja raahas mut sohvalle ja haki ämpärin aamua varten.

Timeskip

Nopeasti olin takas Helsingissä, ihan vaan hetkeks mulla lähti alkoholi ja surutyö vähän käsistä, mut sekin leikki loppu nopeesti kiitos Joonaksen, se ei liikkunu mun luota mihinkään, pari kertaa Nikokin oli yötä.

Mulla oli niin kova ikävä Aleksia, sen naurua ja kosketusta. Halusin lähtee käymään sen haudalla, mutta joku esti. Kului pitkään ennen kun pääsin sinne edes yksin.

Timeskip (pidempi)

Aleksin kuolemasta tulisi pian vuosi, yritin elää niinkuin ennenkin, eihän se mitään helppoa ollut ilman mun rakasta ja rutiineja joita meillä oli.

Kävelin hautausmaan portista sisään ja suunnistin Aleksin haudalle, hetki kun olin täällä käynyt yksin.

"Moi rakas, tulin moikkaa sua.. Siitä on kohta vuos kun sä lähdit ja kaikki muuttu.." sanoin hiljaa, jostain puhalsi kevyt tuulenvire mun kasvoille

"Mulla on niin kova ikävä sua.." sanoin ja aloin itkeä
"Mulla on kaikki hyvin, älä itke turhaan.." kuului, ihan kuin Aleksin ääni
"Allu, rakas?" kysyin mutta oli hiljaista

Tunsin kuinka joku tuijotti mua, käännyin ja melkein tipahdin maahan, mutta pysyin jaloillani jotenkin

"Aleksi? Ootsä oikeesti siinä?" sanoin hämilläni
"Rakas, tulin vaan kattoo että pärjäät.." Aleksi sanoi mun edessä seisoen
"Allu, mulla on niin kova ikävä sua.." sanoin hiljaa
"Tiiän, mut mulla on hyvä olla nyt, ei koske mihinkään.." Aleksi sanoi

"Kiitä jätkiä et ne oli meillä kun mun oli aika lähtee.." Aleksi sanoi
"Mutmut.." aloin änkyttää
"Rauhotu, mä tuun vielä käymään, huomaat kyllä.." Aleksi sanoi ja hävisi
"Alluu.." mun suusta pääsi

Kuulin askeleet mun takaa ja ne tuli vauhdilla

"Mitä hittoo Olli? Ootsä kunnossa?" kuului mun takaa
"Aleksi, se oli tässä.." nyyhkäisin
"Rauhotu, Aleksilla on hyvä olla.." kuului, Joel
"Mut mä näin sen.." nyyhkytin
"Ihan varmasti, mut mennään sisälle sä jäädyt.. Jätän vaan kynttilän Allulle.." Joel sanoi

Hetkee myöhemmin istuttiin läheisessä kahvilassa Joelin kanssa, koitin selvittää sitä mitä äsken tapahtu. Mä näin Aleksin, se puhu mulle.

"Mä oikeesti näin Aleksin ja puhuin sen kanssa.." sanoin
"Sä puhuit yksin kun huomasin sut.." Joel sanoi
"No ehkä mä sit vaan näin sen.." sanoin
"Se käski kiittää teitä kun olitte meillä sillon.." jatkoin, Joel oli hiljaa eikä sanonu mitään

Kun pääsin myöhemmin kotiin, mulla oli taas tunne että joku tuijotti mua. Sä et oo sekoomassa, sä et nähny harhoja.

"Olli, mä tulin vielä niinku lupasin.." kuului Aleksin ääni
Käännyin ja siinä se oli taas mun edessä
"Joel ei uskonu et näin sut.." sanoin
"Vaan sä näät mut ja siihen on syynsä, meillä oli niin tiivis side ettei ees kuolema sitä katkase.." Aleksi sanoi
"Näänkö mä sut vielä?" kysyin

"Mä en saa kertoo, mut niinku sanoin huomaat kyllä kun tuun käymään.." Aleksi sanoi
"Mä seuraan sun ja jätkien menoo kokoajan, jos joku tarttee jotakin niin autan sitä saamaan apua.." Aleksi jatkoi
"Mut nyt mun pitää mennä.." Aleksi sanoi ja hävisi

Menin sohvalle istumaan ja tuijotin mun ja Aleksin hääkuvaa, miten onnellisia me oltiin tulloin, sit se kaikki vaan riistettiin pois.

Aleksilla oli elämä edessä ja paljon suunnitelmia ja ne kaikki särky siinä vaiheessa kun Aleksi sairastu ja sen kunto huononi ja se lopulta menehty kaiken seurauksena.

Mulla oli edelleen ikävä Aleksia, ehkä se oli tullu varmistamaan että pärjään ja jatkan mun elämää. Nyt ainakin tiesin että se saattoi yllättäen ilmestyä jos mulla oli tarve, en kuitenkaan odottanut turhaan se tulisi kun hetki olisi oikea.

Kiitos Aleksi kaikesta, mulla on ikävä sua </3

... ... ...

Kuudes ja viimenen pidennetty luku!

824 sanaa!

Semmonen uudelleen kirjotettu shotti, tästä eteenpäin kaikki on uutta, kukaan ei tiedä mitä on tulossa..

Eli siis tää jatkuu, sitä en sano kuinka monta lukua vielä tulee! ;)