Another Sun Will Rise [Olli & Aleksi] (3) [VALMIS] ✔️

7. Uusi tuttavuus ❤️‍🩹

Omanlaisensa jatko kun Olli yrittää jatkaa elämäänsä kaiken kivun ja surun jäljiltä, yllättäen mukaan ilmestyy henkilö joka saa Ollin taas elämään!

... ... ...

Olli:

Aleksin kuolemasta oli kulunut melkein 3 vuotta, edelleen koitin olla sille uskollinen, vaikka mun ei ois tarvinnu. Aleksi oli viimesinä hetkinään kuiskannu mulle että mun pitää jatkaa elämää ja elää mun unelma. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tänään oli tarkotus pitkästä aikaa lähtee baariin omalla porukalla, mulla oli pieni vaate ongelma jonka Aleksi ois ratkassu sekunnissa, ehkä mä vielä opin tän.

Baarissa

"Ja nyt me juotetaan Olli ihan känniin.." Joel sammalsi, miten se oli jo tossa kunnossa vaikka oltiin oltu vasta hetki
"Kiitos, mutta ei kiitos.." naurahdin
"Sä oot tylsä.." Joel jatkoi

"Hei Olli, toi tyyppi on kattonu sua jo pidempään, mee juttelee sen kanssa.." Joonas sanoi
"Uumm, en mee.." sanoin
"Come on, Allu haluis et jatkat eteenpäin.." Joonas sanoi
"Älä sano mulle sen nimee, mä en.." aloitin
"Wouwou, Matelalle iski hissuttelu vaihe päälle.." Joonas sanoi
"Piä nyt se turpas kiinni.." sanoin, nousin ja lähdin käymään vessassa

Olin just päässy koppiin ja alottanu asioinnin, kun ovi kävi. Ehkä hieman outo fiilis tuli jostakin, mut menköön.

Vedin housut ylös ja lähdin pesemään käsiä, altaalla huomasin takana sen Joonaksen vinkkaaman tyypin, se lähesty mua ja mulla oli tulla kiire lähtö.

"Mitä sä haluut?" kysyin
"Vaikka näin alkuun sut.." tuo sanoi

Nopeesti huomasin olevani seinää vasten nurkka kopissa ja housut nilkoissa. Mä en tiiä mikä muhun meni, mut nautin joka hetkestä, jotenkin tää oli silti outoa

"Oon muute Kasperi, mut mua sanotaan Kassuks.." tuo sanoi kun lopetti sen touhut
"Olli.." sanoin ja koitin olla normaalisti
"Älä ujostele, näin että sä nautit.." Kassu sanoi
"Mun pitää mennä.." sanoin ja lähdin vauhdilla jätkien seuraan

"Oho oho, Matela on saanu.." Niko heitti
"Nojoo, eli mun vinkkaus toimi.." Joonas naurahti
"Mitä vittuu Joonas?!" ärähdin
"Sun oli korkee aika saada, mä nyt sit hoidin sulle panon.." Joonas jatkoi
"Just, mun bileet oli tässä.. Lähen himaan.." sanoin ja nousin.

Emmä nyt varsinaisesti ollu vihanen, mut mä koitin edelleen päästä Aleksista yli ja tää ei ollu oikee tapa.

"Olli, venaa.." kuului jostakin, pysähdyin ja näin Kassun
"Sori et mä utelen, mut miks sä lähit noin äkkiä?" Kassu kysyi
"Haluun kotiin, mun tyhjään kotiin.." sanoin
"Ööö, nyt meni ohi?" Kassu sanoi
"Unohin kertoo, et mun puoliso kuoli kolme vuotta sitte syöpään ja koitan edelleen toipua siitä.." nyyhkäisin
"Sori hei, emmä tarkottanu.." Kassu sanoi

Jossain vaiheessa päädyttiin vaan mun luokse, päästin ensimmäinen ulkopuolisen mun pyhimpään, tänne missä kaikki tapahtu, missä kaikki oli kerran hyvin.

"Onks tää sun puoliso" Kassu kysyi
"Joo, Aleksi.. Sillä oli aivokasvain ja se kuoli täällä kotona.." sanoin
"Mä oon oikeesti pahoillani, enkä painosta sua mihinkään, mut mä haluaisin silti tutustuu, jos se on ok sulle?" Kassu sanoi
"Eipä kai siinä oo mitään, emmä tiiä.." sanoin
"No mennään sit ihan sun fiiliksellä, sanot vaan niin lähen pois.." Kassu sanoi

En tiiä missä vaiheessa, mutta löysin itteni sohvalta Kassun sylistä, ilmeisesti olin nukahtanut.

"Ai sä heräsit, olit vähän levoton.." Kassu sanoi
"Miten mä tällee, ei mun pitäny.." hätäännyin
"Olli, rauhotu! Sä meinasit nukahtaa pystyyn enkä halunnu tunkee yhtään enempää sun reviirille, niin päädyin vaan ottaa sut haliin ja tähä sohvalle.." Kassu sanoi
"Emmä voi, emmä pysty.." puhisin
"Anteeks kun teen tän.." Kassu aloitti

Kassu veti mut kiinni itseensä ja suuteli mua ja hiljensi mut sillä. Huulet ei ollu Aleksin, mutta jotenkin turvalliset tähän voisi tottua. Ihan huomaamatta vastasin suudelman pienellä viiveellä.

"No, miltä tuntu?" Kassu kysyi
"Ihan jees, mut sä et oo Aleksi.." sanoin hiljaa
"En, enkä tuu koskaan olemaan.. Mutta väitän että Aleksi haluu että jatkat sun elämää.." Kassu sanoi

Kului muutama päivä ja uskalsin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen lähtee tutustumaan uuteen ihmiseen, mutta multa puuttu luotto itteeni kohtaan. Kassu vaikutti ihan kivalle, ehkä mä voisin vähän laskee mun suojausta ja päästää Kassun lähemmäks.

"Moi.." sanoin kun laskin Kassun sisään
"Moi vaan sullekki.." Kassu sanoi ja pussas mua otsaan ja halasi
"Yäkk, hyi miespöpöjä.." naurahdin
"Hyi sulla on kohta, sanonko missä.." Kassu naurahti

Yleensä mä olin se joka pussaili Aleksia otsaan, nyt mulla oli pieni ongelma, Kassu oli mua huomattavasti pidempi joten mun piti varvistella välillä että olin ees jotenki samankokonen.

"Tää ei oo reiluu, mä en haluu olla porukan lyhin.." valitin
"Hommataan sulle korkee pohjaset kengät niin ongelma ratkee.." Kassu sanoi

Kassu ei ollu vielä päässy käymään mun makkarissa, eikä ollu sinne pääsemässäkään, se oli mulle vieläkin niin pyhä paikka ja Kassu ymmärsi sen täysin.

Aleksin puolella oli edelleen petivaatteet ja paikka pedattu, mä en vaan pystyny siirtämään niitä pois. Samat ne ei enää todellakaan ollu, mut mulla oli vaan turvallisempi et mulla oli vieressä ees jotakin tuttua.

"Kuule Olli, mä mietin oisko sulla halua lähtee mun kaa syömään, vähän niinku treffit mut sun säännöillä.." Kassu sanoi
"Voishan sitä lähtee, jonnekki missä ei heti muistot ala pyöriä.." sanoin
"Eli vaihdetaan ihan kokonaan kaupunkia.." Kassu sanoi

Kyllä mä edelleen epäilin mitä tästä tulee, ehkä Aleksi tuolla jossain oli onnellinen kun aloin päästä vihdoin eteenpäin!

... ... ...

Käytän jatkossa sekä nimeä Kasperi että Kassu! <3

Sellanen jatko, mitään pitkää tästä ei tule koska en vaan pysty! Haluun kuitenki yrittää ees sellasen missä elämä jatkuu! <3

825 sanaa!

Vieläkö jollain meni tunteisiin? Tän ei pitäs enää hirveesti itkettää, mut en sitte tiiä :o