Another Sun Will Rise [Olli & Aleksi] (3) [VALMIS] ✔️

2.1 Hoidot + leikkaus 💕

Se kuuluisa: Entä jos kuitenkin? - jatkos!

Entä jos kaikki oiskin menny toisin?

... ... ...

Aleksi:

Hoidot oli vihdoin alkanu tepsiä ja kasvain oli lähteny kutistumaan, nyt oli jopa mahdollista että sen voisi leikata. Olin just käyny pään kuvissa ja ne lupas hyvää!

"Jätkät mulla on uutisia!" huusin kun pääsin treenikselle
"Kerro, nyt on joku hyvä uutinen.." Tommi sanoi
"Se ryökäle on kutistunu ja sen voi leikata!" intosin
"Vihdoinkin jotain hyvää, joko on päivä tiedossa?" Niko kysyi
"Mahdollisimman pian.." sanoin
"Missä Olli?" kysyin
"Tässä näin, mitä sä intoilet?" Olli kysyi

"Se ryökäle on kutistunu, mut voidaan leikata!" sanoin
"Oikeesti, vittu jes!" Olli innostui vuorostaan

Muutama päivä myöhemmin mulla oli päivä tiedossa, kunnes se iski päin näköä. Nyt mua rupes pelottaa ihan huolella, joku sörkkii mun pään sisällä, mun aivoja.

"Mua pelottaa.." sanoin kun lojuttiin sängyssä vierekkäin
"Arvaa hirvittääkö mua? Joudun luottaa lääkäreihin että saan sut elävänä takas.." Olli sanoi ja silitti mua
"Mut entä jos.." aloitin
"Stop, ajatellaan nyt vaan positiivisesti.." Olli sanoi

Timeskip

Nyt oli edessä se kaikkein suurin, leikkaus mikä saatto pelastaa mun hengen, olin ihan paniikissa koko tilanteen takia, pelotti todella paljon.

Vielä oltiin kotona, mutta kohta piti lähtee sairaalalle. Jätkät oli halunnut videopuhelun ja toivottaa onnea.

"Kohta se on ohi.." Olli sanoi
"6 tunnin unet ei tunnu missään.." sanoin
"Ehkä sulla ei, mut mulla tuntuu.." Olli sanoi
"Oota, mun pitää käydä vessassa.." sanoin
"Monesko kerta jo?" Olli kysyi

Niin me sitten lähdettiin, tietysti mulla oli nälkä koska en saanu syödä mitään ja se näky kiukkuna.

Sairaalla meidät ohjattiin sivummalle ja mulle annettiin sairaala vaatteet, puin ne päälle ja istuin sängyn reunalle.

"Mä oon sun vieressä kun heräät, jätkät ei tuu vielä tänään.." Olli sanoi
"Pelottaa.." sanoin, heti Olli otti mut haliinsa

"Tulisin laittaa sulle tipan ja antaa esilääkityksen, voit käydä jo pitkälleen.." hoitaja sanoi
"Keskity muhun.." Olli sanoi, vaan hetki ja mulla oli hassu olo.
"Kohta mennään.." hoitaja sanoi ja lähti

"Entä jos mä en selvii?" sanoin
"Älä puhu noin, sä selviit.." Olli sanoi, halasin Ollia todella lujaa ennen kuin hoitaja vei mut kohti leikkaussalia

"Kohta voi tuntua humahdus päässä, sen jälkeen nukahdat ja heräät sun puolison vierestä.." hoitaja sanoi

Toden totta, vaan hetki ja nukuin.

Olli:

Aleksi oli just viety leikkaukseen ja mun piti oottaa ties kuinka kauan ja oliko leikkaus onnistunut.

Ihan en oottanu et saisin seuraa, huomasin vaan kun Joonas istu mun viereen ja oli hiljaa.

"Kiitti.." sanoin
"Mä oisin tullu muutenki, vaikka oli puhe ettei kukaan tuu tänään, mut emmä voinu sua jättää yksin kärsimään moneks tunniks.." Joonas sanoi
"Ja nyt sit ootetaan.." sanoin

Kului tunti, toinen, kolmas..

"Ne ois ilmottanu jos kaikki ei ois hyvin.." Joonas sanoi
"Mua pelottaa.." sain sanottua
"En epäile yhtään, Allu on vahva.." Joonas jatkoi

Kului neljä tuntia, viisi ja vielä kuudes ja seitsemäs, nyt oli pakko olla jotain pielessä, puhuttiin kuudesta tunnista ja nyt mentiin jo seitsemännessä.

Lopulta tuttu hoitaja tuli meidän luokse ja hymyili, hymy merkkaa aina hyvää?

"Leikkaus onnistui, kasvain saatiin kokonaan pois, Aleksi on siirretty teholle ja hetken hengittää tuetusti.." hoitaja sanoi

"Helvetti.." mun suusta pääsi ja aloin itkeä
"Nyt se on sit Allusta kiinni.." Joonas sanoi
"Pääsette kohta Aleksin luokse, lääkäri varmistaa että kaikki on hyvin.

Vähän myöhemmin istuin Aleksin vieressä ja vaan tuijotin mun nukkuvaa rakasta. Pään ympärillä sillä oli melko paljon kaikkee mikä seuras sen aivotoimintaa ja jonkinlainen sideharso viritelmä (en tiiä sen nimee)

Joonas oli vaan pyörähtäny nopeesti ja lähti kotiin. Mua ei saanu liikkelle millään, mä en liiku tästä mihinkään.

"Nyt se on susta kiinni rakas, nyt sun pitää taistella.." sanoin hiljaa. Kokoajan paikalla oli joku hoitaja tarkisti Aleksin voinnin ja kirjas kaiken ylös.

Seuraavana päivänä jätkät tuli käymään, olin tuskin nukkunu ollenkaan, ehkä pari kertaa jotenkin oudosti

"Moi, mite Ale?" Niko kysyi
"Ei mitään suurempaa muutosta.." sanoin
"Tommi laitto terkkuja, se tulee heti kun pääsee.." Joel sanoi
"Joo, mun pitää soittaa sille.." sanoin
"Nyt taistele Ale.." Joonas sanoi

Pari seuraavaa päivää menikin samalla kaavalla, nyt olin käymässä kanttiinissa Tommin kanssa joka oli just päässy Helsinkiin.

"Sä otat nyt tollasen isomman leivän ja kunnon kahvin, ei energiajuomia.." Tommi sanoi
Kiitti et jäit mulle kaveriks.." sanoin
"Sovittiin et joku on aina sun kanssa, sua ei jätetä yksin.." Tommi sanoi

Vaivuin mun ajatuksiin ja havahduin kun Joel istu meidän pöytään.
"Mä hermoilin kotona liikaa, joten tulin nyt sit minäki tänne.." Joel sanoi
"Olli, missä sä meet?" Tommi kysyi
"Jossain, mä käyn vessassa ja sit haluun Allun luokse.." sanoin ja nousin ylös. Tuijotin itteeni peilistä, kuka oli tuo väsynyt kummajainen peilissä?

"Sit mennään.." Tommi sanoi ja lähdettiin Aleksin luokse

Aleksi nukkui edelleen, mutta se oli alkanut hengittää itse ja se oli jossain välissä irrotettu hengityskoneneesta, hyvä niin.

"Aleksin pitäisi herätä pian, jos ei tänään vielä niin huomenna ehkä.." hoitaja sanoi
"Noni, eli sä voit alkaa antaa ärsykkeitä ja puhua sille.." Joel sanoi

"Allu, rakas koita herätä.." sanoin ja silitin sen kättä
"Joel ja Tommi tässä.." Tommi sanoi
"Alluu.." sanoin, hyvin hento puristus tuntu kädessä tosin en vielä innostunu liikaa

... ... ...

Sellanen: Entäs jos kuitenkin? jatko, osa 1!

815 sanaa!

Mä en itke taas, se oot sä!

Tää kirja tulee loppumaan viikonloppuna julkasen mä nää viimeset missä tahdissa tahansa!

3 lukua jäljellä <3