14

66 6 0
                                    

Istuin nikon luona. Ahdistus puristi rinnassa, eikä siinä vielä kaikki. Kyyneleet polttivat silmiäni, nenässä tuntui, ja muutenkin ahdistukseni oli tasoa 10000/10. Pelkäsin että päästän pienimmänkin äänen, tähän jätkien keskusteluun.

En pysty enää kauaa pidättää kyyneliä. Mutta jos päästän yhdenkin alan hysteeriseksi. Tai ainakin siltä tuntuu.

--

On kulunut noin 30minuuttia ja ahdistus on 1000 kertaa pahempi. Päästän vahingossa kyyneleen ja ahdistun siitä lisää.

"Ade mikä on" Olli kysyy. Alan haukkoa happea, tärisen ja päästän kyyneleet tulemaan. Itku muuttuu sekunneissa hysteeriseksi paniikkikohtaukseksi. En tajua mitään ympäriltäni. Kaikki näyttää ja tuntuu samalta. Musta hahmo nurkassa näyttää uhkaavalle.

Joku laskee auki olevan hupparin hihaa ja laittaa piikin olkapäähäni. Pian tunnen rauhoittuvani ja nukahdan.

ALEKSIN POV:

"Ade mikä on" kuulen Ollin kysyvän. Käännän katseeni adeen jolla on kyynel poskella. Hän alkaa haukkoa happea, täristä ja itkeä hysteerisesti. Ade ei kuule mitä hänelle sanotaan joten tommi laittaa hänelle rauhoittavia jonka seurauksena hän nukahtaa.

"Kyl mä tiesin et sil on joku vialla mut en tajunnu et se vois saaha toisen paniikkikohtauksen.." itken itsekkin.

"Aleksi se ei oo sun vika." Tommi kertoo tullen minun viereeninja ottaen minut syliin sivuttain. (AIKA AK JOS ETTE TAJUU MUTSIIS SILLEE ET YKS ISTUU SOHVAL TOINEN ISTUU SEN SYLIS JALAT TOISELLE PUOLELLE SILLEE YK EN OSAA SELITTÄÄ)

"Mut mä tiestin et sil ei oo kaikki ok.. se aamullaki kilju iha täysii keskellä sen huonetta ja sai paniikkikohtauksen. En mä tiiä mikä sillä on mut ei se oo ok." Sanon. Hävettää ajatus että en voi auttaa mutta sille ei voi mitään.

"Ei se ollu sun vika. Sä teit oikein ku otit sen tänne mukaan." Olli toteaa.

Oh shit itkuni on muuttumassa hysteeriseksi. En halua enää jatkaa niin että en osaa auttaa Adea. Tarve ulkopuolisen apua alkaa olla pakollinen. Mutta entä jos ei? Kyllä me pystymme kahdestaankin elämään.

Ollin pov:

Ade nukkuu, aleksi itkee hysteerisesti. Voi helvetti. Katson tommia sillä ilmeellä ("haenko aleksillekkin") johon tommi nyökkää. Nousen nopeasti sohvalta ja haen rauhoittavia.  Pian aleksikin nukahtaa.

"Musta tuntuu että ne oikeesti tarvii ulkopuolista apua" sanon muille. He vain nyökkäävät ollessaan samaa mieltä.

---

Sä Särjet Mut Huomaamattas (VALMIS)Dove le storie prendono vita. Scoprilo ora