Pimeä Onni [Olli & Aleksi] (4) [VALMIS] ✔️

1. Kukaan ei saa tietää

Aleksi:

Olin just heränny päikkäreiltä kun ovikello soi, nousin ylös ja menin ovelle.

"Olli Matela?" oudon tuntunen kaveri kysy kun avasin oven
"En, mut Matela kyllä.." sanoin
"Anna tää Ollille, mutta älä sä avaa tätä.." kaveri sanoi ja anto kirjekuoren
"Mitä tässä on?" kysyin
"Sitä sun ei tarttee tietää.." kaveri sanoi ja lähti

Mihin hittoon Olli on itteesä sotkenu, ehkä se selviää kun se tulee kotiin, sen kyllä pitäs olla jo!

Olli:

"Kukaan ei saa koskaan tietää mitä sillon tapahtu.." sanoin Joonakselle
"Ei todellakaan.." Joonas sanoi

Oltiin just tulossa motaria Helsinkiin, kun jouduin väistämään jotain mikä lensi edellä ajavan auton perästä. Pian oltiin auton kanssa ojassa, vittu että tuntu niskassa.

"Saatana.." mun suusta pääsi
"Ai helvetti, otti vähän kipiää.." Joonas sanoi
"Pystytkö liikkuu?" kysyin
"Vähän, sattuu jalkaan.." Joonas sanoi

Joku ohikulkija pysähty tien viereen ja tuli tarkistaa meidät ja soittamaan hätäkeskukseen.

"Kaks nuorta miestä ajanu ojaan, molemmat on tajuissaan.." kuulin jonkun sanovan

Mulla oli ehkä hieman huono olo, mut kyllä mä hereillä pysyin, samoin Joonas.
"Sä et sit saatana jätä mua yksin.." Joonas sanoi
"Samat sulle.." sanoin

Vaan hetkeä myöhemmin oltiin molemmat ambulanssissa matkalla sairaalaan, ei ihmeemmin sattunu mihinkään, ainakaan paljon

"Tässä teille vähän paikattavaa.." ensihoitaja sanoi kun päästiin päivystykseen, onneks sentään päästiin samaan huoneeseen Joonaksen kanssa.

"Nikolle ja Aleksille ei sit sanaakaan.." sanoin
"Kai meidän nyt jotain pitää kertoo.." Joonas sanoi
"Ääh, pitää keksii joku tarina.." sanoin

Tuntia myöhemmin koko porukka oli tullu sairaalaan, tietysti Niko ja Aleksi luuli et oli käyny pahemmin, mut vähän vaan tärähti niskat ja pari mustelmaa tulossa.

"Mä luulin että sattu pahemmin.." Aleksi sanoi
"Mitä hittoo niinku tapahtu?" Niko kysyi
"Väistin motarilla jotaki ja nyt ollaan tässä.." sanoin
"Miks pitää aina sählätä ajaessa.." Joel sanoi
"Ensinnäkin, mä en sählänny! Väistin ja päädyttiin ojaan.." sanoin
"No, tärkeintä on että ootte kunnossa.," Tommi sanoi
"Koska te pääsette kotiin?" Niko kysyi
"Heti kun nää antaa luvan.." Joonas sanoi

"Tota, joku ihme tyyppi toi sulle jonkun kirjeen, käski olla mun avaamatta sitä, siellä se oottaa keittiössä sua.." Aleksi sanoi
"No vittu jes.." sanoin hiljaa

Pari tuntia myöhemmin päästiin kotiin Joonaksen kanssa, kävely nyt oli vähän hankalaa, ehkä mä selviin.

Könysin keittiöön ja otin kirjeen, tiesin että Aleksi oli mun takana vahtimassa
"Mihi sä oot ittes sotkenu?" Aleksi kysyi
"Miten niin, en mihinkään.." sanoin, kyllä mä tiesin mitä tässä saatto olla.
"Just.." Aleksi tuhahti ja meni olkkariin muka mököttämään

"Ei saatana.." sanoin kun sain kirjeen auki
"Onks kaikki okei?" Aleksi huusi
"Joojoo, vedin haavan sormeen.." valehtelin

Kaivoin puhelimen ja avasin mun ja Joonaksen Watsapp keskustelun:

Olli: Joku tietää tai on nähny mitä sillo tapahtu!
Joonas: Se kirje?
Olli: No just se, joku on todistanut mitä sillo vuosia sitte tapahtu!
Joonas: Ei hitto, mut oltiin sillo teinejä.. Ei meitä enää syyttää!
Olli: Ainoo vaan ettei murha vanhene koskaan, korkeintaan unohtuu.
Joonas: Nyt pidetään päät kylmänä ja ollaan normaalisti
Olli: Nyt pitää toivoo ettei kukaan saa mitään selville
Joonas: Toivotaan, mut lähen päikkäreille, tuntuu vähän kropassa
Olli: Sama, törmäillään!

Jotenkin mulla ei ollu yhtään hyvä fiilis tästä, miks just nyt? Kuka halusi sotkee mun ja Joonaksen elämän ja mahdollisesti paljastaa jotain synkkää meidän teinivuosista?

Aleksi:

Olli oli normaalia oudompi, varsinkin nyt kun se oli avannu tuon mystisen kirjeen. Olli oli viestitelly jonkun kanssa, huoli paisto tuon silmistä. Väkisin minäkin huolestuin mistä oli kyse.

Koitin myöhemmin kysellä asiasta sängyssä
"Onks kaikki hyvin?" kysyin
"On, kuih?" Olli kysyi
"Sä oot jotenki outo, vielä oudompi ton kirjeen jälkeen.." sanoin
"Unoha, ei oo mitään mistä sun pitäs olla huolissaan.." Olli sanoi
"Eikai sit, mä rupeen nukkuu.." sanoin ja käännyin selkä Olliin päin, joku ei ollu kohdallaan.

"Äh, anteeks.. Ei ollu tarkotus.." Olli sanoi
"Joojoo.." sanoin ja koitin ruveta nukkumaan

Kuulin kuinka Olli naputteli jollekkin viestiä, hetki kun nukahdin ja kömmin lähemmäs Ollin kylkeä.

... ... ...

Sellanen alotus, toki vähän lyhyt!

626 sanaa!

Te halusitte ekan osa, tässä tää nyt ois! ;)