Pimeä Onni [Olli & Aleksi] (4) [VALMIS] ✔️

3. Älä alota!

Aleksi:

Seuraavana päivänä oli uudet treenit, koitin peittää mun hupparilla Ollin merkkausta, mikä tosin epäonnistu sillä sekunnilla kun astuttiin sisään.

"Uu, Olli on merkannu et Allu on sen.." Joonas vittuili
"Kiva jälki.." Joel puolestaan vittuili
"Onks perse kipee?" Tommi laukas yllättäen
"Jahas, sitä on käyty merkkaa reviiri.." Niko naurahti

"Mitäs Joonas sit peittelee?" heitin
"Hähtähmitä? Joo lähti vähän käsistä meilläkin ja tuota.." Joonas sanoi
"Turpa kiinni muru, kaikki ei kuulu kaikille.." Niko sihahti
"Voi apua.." naurahdin

Mulla oli jotenkin jännä olo, ihan kun ilmassa olis muutakin kun pelkkää happee, tuskin mitään vakavaa.

Säädettiin biisi loppuun ja lähdettiin syömään, Tommikin teki lähtöä Ouluun. Se olisi siellä muutaman päivän ja tulisi taas Helsinkiin.

"Turvallista matkaa Tomppa, laitetaan koodia!" Olli huusi kun Tommi lähti kohti Oulua, Ollikin ois lähteny mutta tilanne oli muuttunu siitä mitä se oli.

Jäätiin sit viidestään pariksi päivää.

Olli:

Kirje rintamalla oli hiljasta, liiankin hiljasta. Vähän hirvitti mitä oli mahdollisesti tulossa. Meillä oli parin päivän vapaat ja nautin kun sai nukkua pitkään ja vaan olla.

"Huomentaaa.." sanoin ja venytin loppua
"Hui hitto, miten sä oot hereillä?" Aleksi kysyi
"Ihan just heräsin ja nautin kun ei tarttee lähtee minnekkään.." sanoin ja vedin Aleksin kiinni muhun ja annoin pari pusua tuon otsaan
"Mitäs sit keksittäs?" Aleksi kysyi
"Ollaan vaan, eikä liikuta mihinkään.." sanoin
"Eikai siinä sitte, tässä onki hyvä olla.." Aleksi sanoi

Tosin ehkä tuntia myöhemmin oltiin keittiössä laittamassa ruokaa ja söpöilemässä. Se siitä laiskasta hetkestä.

"Ananaksella vai ilman?" kysyin kun tein salaattia
"Ananas kuuluu salaattiin, mutta ei pizzaan.." Aleksi naurahti
"Peru toi! Ananas kuluu pizzaan.." sanoin ja ammuin Aleksia tiskirätillä kylkeen
"Mä en peru mitään!" Aleksi jatkoi nauruaan
"Aika ilkeetä, mut kyllä mä kestän.." sanoin

Välillä tapeltiin huumorilla mikä kuuluu minnekkin ja mikä ei taas kuulu, yleensä tilanne pääty kun jompikumpi paino toisen seinää varten ja vaan tuijotti toista.

Niin nytkin, Aleksi oli nopeempi ja nyt olin selkä seinää vasten ja pidätin hengitystä.
"Noni, saa hengittää.." Aleksi naurahti
"Sä teet välillä mun olosta tukalan.." sanoin
"Pitää sua välillä vähän kiusata.." Aleksi sanoi

Lopulta saatiin tehtyä ruoka, syötyä ja siivottua jäljet.

"Oliks se niin että te alotette huomenna Nikon kanssa, muut tullaan sit myöhemmin?" kysyin
"Joo, Niko halus äänittää salaa pari ylläriä muille.." Aleksi sanoi
"Justjust, että ylläreitä.." sanoin
"Kuulette kyllä ne huomenna, pari pikkujuttua vaan.." Aleksi sanoi ja irvisti mulle
"Haista sinä kuule.." aloitin, päätin vaan lähtee parvekkeelle istumaan.

Oli jossain vaiheessa ruvennu satamaan, että tätä oli ihana kuunnella, mulla oli kuitenkin huoli mitä aiemmin tullut viesti tarkotti:

"Joku teidän läheinen saa maksaa siitä mitä kävi vuosia sitten.."

"Mitä mietit?" Aleksi kysyi kun istu mun viereen
"Jäin vaan kuuntelemaan sadetta, tiiät mut.." sanoin
"Ota mut syliin.." Aleksi sanoi, vetäisin Aleksin mun haliin ja pidin siinä.

Mun oli pakko miettiä miten pidän mun rakkaan turvassa, ehkä pitäs myöhemmin viestitellä Joonaksen kanssa ja sopia joku merkki, jos huomasi jotain outoa.

"Taas sä mietit jotaki, kerro mullekki.." Aleksi sanoi
"Emmä mitää mieti, tai mietin mut se ei oo sun korville.." naurahdin
"Rontti, älä sit kerro.." Aleksi sanoi
"Jos kerron, ei se oo enää yllätys.." sanoin
"Um.." Aleksi sanoi hiljaa

Näin ohitetaan kyselevä puoliso, ei Aleksin tarvinnu tietää.

Ja muutenkin jos halusin oikeesti että Aleksi olisi turvassa, parempi ettei tuo tiedä mitään.

... ... ...

Kuuluuko ananas sun pizzaan? Mulla se todellakin kuuluu pizzaan!

536 sanaa!

Pian alkaa tapahtua, kuka tai ketkä on ensimmäiset jotka saa kärsiä? ;)