|11. Uskomaton päivä|

80 5 0
                                    

)Joonas Porko(

Tämä päivä on ollu USKOMATON, että tekee mieli itkeä onnesta. En olisi ikinä odottanut, että tämä päivä koittaisi, mutta se koitti. Minä, Joonas Henrik Porko kerroin Joelille tunteistani ja sain vastakaikuuta tuntemuksiini. Miten tuollainen, karismaattinen ja pitkä jätkä pystyi ihastus tällaseen mulkkuun, jolla ei ole edes hyvää tyyliä? Tuolla vilisee paljon parempia jätkiä (ja miksei jopa muijia, en tiedä Joelin suuntautumista) kuin minä ja silti kaikkien joukosta hän valitsi minut. Uskomatonta. Hänen huulet ovat taivaalliset ja maistuvat hieman röökille. Ei paljoa, mutta ihan hiukan. Hän suutelee hellästi, mutta kuitenkin intohimoisesti. Vitun hyvät huulet hänellä on, millaset ne ois mun-

Ei mennä siihen.

Vittu Joonas aivan oikeasti, mutta siis. Joelin kainalossa on aivan ihana maata. Hänen käsivarret on todella todella todella laihat, mutta omistavaiset. Hänellä on syömishäiriö. Tai en minä siitä oo 100% varma, mutta hän on aivan samanlainen, kuin minä pari vuotta sitten. Mä meinasin kuolla syömishäiriöön. Se oli todella lähellä, että niin tapahtuisi, mutta jotenkin sain itseni kuntoon.

Painoin ehkä noin 28kg ja olin 170cm pitkä. Olin todella laiha, mutta näin itessäni pelkkää läskiä. Olisin halunnut olla paljon laihempi mitä olin, mutta joku auttoi minua nostamaan painoa. Ja se oli musiikki ja artistit ja bändit. En olisi pärjännyt hengissä ilman musiikkia. Varsinkaan Yungbludia, (Teidän, että Yungblud ei ollut vielä tällöin aloittanut musiikkiuras, mutta haluun saada Domin jotenkin tähän tarinaan mukaan<3) Him:iä, System of a downia, Slipknottia, Megadethiä ja Metallicaa. Ne oikeasti auttoi. Todella paljon. Ja ainiin, myös kitarani soitto. Sain jotenkin siitä voimaa. Tai siis. Soitin sitä päivät pitkät ja jotenkin söin välissä. Älkää kysykö, mutta viikonloppuni meni sillä tavalla, että söin hieman ja soitin "palkkioksi" kitaraa, jos en oksentanut. Se auttoi. Voitte pitää minua hulluna, mutta en ole. Ehkä.

"Mmh haluuks sä kuunella Spotifyst jotain kans? Tai silleen niinkuin, mulla ei oo kaikkii hyvii biisejä cd:nä." Joel takeltelee sika söpösti. "Käy mulle" Vastana hymyillen leveästi. Joel ojentaa puhelintaan minulle. "Laita sä eka" Hän käskee ja menee sammuttamaan cd soittimen.

Kirjoitan spotifyn avattuani hakupalkkiin yhden artistin nimen ja sitten menen selaamaan hänen albumejaan ja klikkaan yhtä niistä. Etsin yhden tietyn kappaleen. "Älä kysy tätä biisiä tai artistia, mutta tää on mul tosi tärkee biisi ja muutenkin artisti" Kerron hymyillen ja hän vain nyökkää hymyillen rohkaisevasti. Klikkaan biisistä, jossa lukee Casual Sabotage ja alhaalla Yungblud.

Hiding here in camouflage
When they said that they want me
You love me, you need me
Call it casual sabotage
You think that it's easy
I'm tryna get to sleep with the lights on
'Cause I am confused and I'm frightened
I'm tryna get to sleep with the lights on
I don't understand this on my own

I'm just a messed up kid
With sewn up lips
I can't take this shit
I need to exist

Laulan biisin mukana samalla kuunnellen Domin aivan upeaa raspia ääntä. Tämä on oikeasti varmaan lempibiisini.

Biisin loputtua, Joel katsoo minua hämillään. "Säkin kuuntelen Yungbludia?" Hän kysyy ällistyneenä. "Joo kuuntelen. Dom on mun lempiartistini oikeastaan. Sen musa rauhoittaa ja auttaa" Vastaan hymyillen.  "Niin auttaa. Mun lempibiisi on varmaan Polygraph Eyes" Joel kertoo hymyillen. "Casual Sabotage" Vastaan.

Pian meille tulee hiljainen hetki ja ryntäämme vain halailemaan toisiamme.

Tää päivä on ollut sekava, mutta ihana

——————
Sanoja: 530
—————-

Hei ihmeiset! Anteeks, että ei oo tullut lukui piiiiiitkään aikaan. Mulla ei vaan oo ollut motia ja on ollut kiireitä ja muutenkin on ollut henkisesti raskasta. Ja mä en oo tyytyväinen tähän luvun tekstiin, mutta toivottavast te silti tykkäätte. Ja nyt mä yritän oikeesti olla aktiivisempi.

Muuten toi Joonaksen kitaransoitto juttu on oikeastaan itteltäni. Tai mulla on ollut todella vakava syömishäiriö ja on kyllä edelleenkin, mutta mua on auttanut laulaminen samalla tavalla mitä tässä kirjassa kitaran soitto Joonasta.

Young but hurtingWhere stories live. Discover now