Young but hurting

|5. Ihastunut?!?|

<Joel Hokka>

Herään sängystäni seuraavaan paskaan aamuun. Siltä se ainakin tuntuu. En haluaisi herätä, mutta kai se on pakko. Vituttaa vain kaikki. No onneksi on perjantai. (En tiedä oonko maininnut edellises luvus viikon päivän, mutta sovitaan nyt et on perjantai:D) Nousen istuma-asentoon ja kökötän siinä hetken todella epäkäytännöllisessä asennossa. Eikö olekin järkevää? Eilisen illan tapahtumat hämmentävät ja pelottavat minua samaan aikaan. Toisaalta ei ehkä tarvitsisi pelätä, koska Joonas lupasi olla sanomatta kellekkää ja vaikutti tosi luotettavan oloiselta. Joonas on kyllä ihana tuttava. Kai häntä kaveriksi voi sanoa.

Ihmettelen vain, että miten hän tiesi mitä hihassani on. En itse olisi tunnistanut. Ehkä hän on itsekin joskus tehnyt itselleen jotain sellaista. Toivotaan, että ei.

Jätän ajatukseni kesken ja nousen ylös sängyltä. Menen vaatekaapilleni ja otan sielä mustan hupparin, missä on punainen Slipknotin logo. Housuiksi valitsen mustat farkut. Kun olen pukenut, menen pesemään hampaani.

Timeskip 30 min

Olen koulunpihassa ja odotan Joonasta. En tiedä miksi, hän on vain ainoa frendin ja ainoa kenelle olen ikinä puhunut. Odotan noin 2 minuuttia ja nään tuon pojan edessäni. "Moi" Moikkaan häntä ja hän moikkaa minua takaisin. Hän vetää minua vähän syrjempään ja tottakai seuraan häntä, koska minulla ei ole muita vaihtoehtoja. "Onks kaikki nyt hyvin sulla? Oo rehellinen" Joonas kysyy minulta ja nostaa kätensä silitäämään omaani. Nyökkään tuolle. Tuo vain hymyilee minulle ja minä päädyn hymyilemään takaisin. Joonas on ihana.

Tai en tiedä, onko se jotenkin väärin kutsua omia rakkaita ihmisiä ihaniksi? Niikun, mun äiti on sanonut siitä joskus, et ei pojat sano nii kellekkää. Niiku mitä vittua?! Siis KAIKKI ansaitsevat kehuja ihan sukupuolesta riippumatta. Olenhan mä homo, ei siin oo mitään suurta myönnettävää kellekkään. Mutta ei sillä ole väliä oonko homo vai en, joka ikisen kannattaa kehua. Heteron, homon tai ihan jonkun muun. Maailma on vain mennyt sellaiseksi, että jos kehut toista niin oot jotenkin outo. Silleen mitä vittua?! Lopetan nyt tän mun ajatustuokion.

Timeskip 7h

Koulu loppui juuri. Onneksi, koska vihaan tuota kidutusta. Kävelemme Joonaksen kanssa ulos koulun ovista. Ajattelin pyytää häntä meille tänään, koska minulla on tosi tylsää yksin kotona ja haluaisin seuraa ja haluan tutustua paremmin Joonakseen. Hän tietää minusta ehkä liikaakin, joten haluan tietää myös hänestä. Tai en tiedä onko se liikaa, mitä hän minusta tietää? Mutta se on tosi henkilökohtainen asia. Haluan vain tietää voiko Joonakseen luottaa vaikka uskon, että voi. "Joonas, haluisiks sä tulla nyt meille, koska mulla on tylsää muuten?" Kysyn Joonakselta. Hän kääntää päänsä koulun pihasta, edestämme. "Juu voin mä. Ei mulla oo mitään tekemistä kotonakaan." Tuo sanoo hymyillen. Nyökkään.

Olemme kotipihallani. Joonas näyttää vähän yllättyneeltä. "Mitä?" Kysyn vähän naurahtaen. "Meidän talo on teidän naapurissa saatana" Tuo naurahtaa, osoittaa vaaleansinistä omakotitaloa ja sitten jatkaa: "helvetin siistiä. No ei ainakaa oo pitkä matka toiselle" Tuo vastaa hymyillen leveästi. "Aika hauska juttu" Sanon hymyillen ja alan kävelemään päin ovea. Joonas seuraa minua perässäni. Avaan takintaskuni ja kaivan sieltä kotiavaimeni. Työnnän oven lukkoon ja väännän sitä, josta ovi aukeaa. Avaan oven ja päästän Joonaksen ensin sisään ja sitten menen itsekin. "Anteeks, tääl on vähän sotkusta, koska en oo jaksanu siivota." Pahoittelen Joonakselle. "Ei se haittaa" Tuo vastaa ja hymyilee samalla. "Me voidaan mennä mun huoneeseen yläkertaan, jos käy" Ehdotan Joonakselle. "Käy" Hän vastaa minulle TAAS hymyillen. Kuin paljon tuo jätkä hymyilee oikein?

"Mitä tehdään?" Kysyn, kun olemme päässeet yläkertaan. "Ei oo väliä, katstaanko vaikka jotain leffaa?" Joonas ehdottaa. "Okei" Myönnyn, koska tuo on hyvä idea. Haen koulupöydältäni läppärini ja menen takaisin istumaan sängylle Joonaksen viereen. Avaan läppärin ja avaan sitten sieltä Netflixin. (Tiedän, että, kun jätkät on ollu lukios ei oo ollu Netflixii mut nyt sovitaan et on:)
"Mikä leffa?" Kysyn Joonakselta, kun olen Netflixissä. "IT?" Tuo ehdottaa. "Okei" Vastaan, koska se on hyvä leffa. Mutta aina hyppään silti ilmaan, kun tulee se yksi hirveä kohta.

Leffaa on mennyt hetken. Yhtäkkiä tulee vitummoinen jumpscare , josta minä ja Joonas molemmat pelästymme. Otamme molemmat samaan aikaan toistemme kädestä huomaamatta kiinni. Tunnen ihankuin kipinää ja jotenkin ehkä turvallisuutta meidän välillä. Ihan kuin käteemme olisivat sopineet yhteen? Molemmat huomaamme sen ja käännämme katseet toisiimme. Käännämme katseet pois toisistamme, mutta jätämme kädet yhteen. Tunnen oikeasti jotain kipinää meidän välillä. Olenko mä ihastunut? EN KAI?!?! Emmä oo ennen ihastunut, kun joskus ala-asteella. Jos vittu mä oikeesti oon?! Apua. Okei, ei täs mitää.. kai.

En oo ihastunut...

~~~~~~~~
Sanoja 704
~~~~~~~~

Nyt vähän pidempi luku:)

Onko Joel ihastunut?!?!