Young but hurting

|12. Surkea näky|

Nyt voi tulla tosi ahdistavaa settiä!! ⚠️Itsensä satuttaminen ja turhuuden tunne⚠️

Timeskip 1kk

)Joel Hokka(

Elämä on mennyt todella hankalaksi enkä enää jaksaisi. Roope menee enemmän fyysiseksi koko ajan ja Joonaksen kanssa ei asiat etene. Ja en muista milloin viimeksi olen nähnyt äitiäni. Ei siitä kai kauaa ole, mutta hän on koko ajan töissä ja työmatkoilla. Minulla on ikävä häntä. Olen minäkin vain ihminen joka tarvitsee läheisyyttä ja tukea, vaikka vaikutan siltä, että en ole sen tyyppinen ihminen. Mutta olen. Itseasiassa mä rakastan rakkauden tunnetta. En ollut vain ennen kokenut sitä muuten kuin äidin apuna ennen Joonasta ja se tuntuu ihanalle. Mutta nyt minun ja Joonaksen juttu ei ole edennyt melkein yhtään.

Nousen istuma-asentoon sängylläni makuuasennosta. Pyyhin muutaman kyyneleen mustan ison hupparini hihaan ja vien jalkani roikkumaan sänkyni ulkopuolelle. Kerään itseäni hetken ja sitten nousen seisomaan.

Kuljen huoneeni poikki samalla katsoen itseäni nopeasti peilistä. Näytän sutkealta ja toivottomalta. Punaiset ja turvottavat silmät ja punaisilla pilkuilla oleva naama. (Todellakaan kaikilla ei tule itkemisen jälkeen sellaisia pilkkuja naamaan ja kaikki ei välttämättä tiiä mistä puhun, mutta mulle siis ainakin tulee ja halusin lisää Joelille ne:)

Kävelen vessaan ja suljen oven ja laitan sen lukkoon, ihan vain siksi, koska tunnen oloni silloin turvallisemmaksi. Avaan lavuaarin yläpuolella olevan peilikaapin ja otan sieltä partaterän ja suljen kaapin. Sen jälkeen lyyhistyi lattialle ja lasken partaterän hetkeksi aikaa laattalattialle. Alan nyyhkyttämään ja painan pääni polviini ja kierrän käteni jalkojeni ympärille. Alan itkemään kaiken paskan ulos mitä sisälläni tunnen.

Hetken päästä kerään itseni, nostan pääni ylös polvista, kierrän käteni pois polvistani ja nostan hihaani. Poimin lattialta oikeaan käteeni partaterän ja vien sen toisen käteni iholle. Painan silmät hetkeksi kiinni ja hengitän. Sitten vedän yhden viillon. Toisen. Sekä kolmannen. Tuntuu etten saa tarpeeksi. Vedän vielä neljännen ja viidennen. Sitten vedän vielä kuudennen viillon, joka on yhtä syvä kuin pysyvä haava sydämessäni. Särkevä, mutta silti kestettävä. Painan pääni taaksepäin vasten seinää. Hengitän taas. Suunkautta. Tämä oudolla tavalla miellyttävä kipu auttaa minut tuntemaan sen, että olen vielä hengissä.

)Joonas Porko(

Olen huolissani. Olen soittanut Joelille viidesti, eikä hän ole vastannut. Hän vastaa aina melkein heti soittoihini. Hän ei edes jätä vastaamatta silloin, kun on vihainen. Päätän mennä Joelin luokse kävellen. Matkaa ei ole paljoa onneksi.

Saavun hetken päästä Joelille. Koputan oveen kuuluvasti ja jonkun minuutin päästä joku avaa oven. Oven takaata paljastuu vitun surkea näky. Meinaan alkaa itkemään vain pelkästä näystä. Oven raossa on pitkä blondi, jolla on todella punottavat silmät, musta huppari, jonka toinen hiha on kääritty ylös. Käärityn hihan ala puolella on ihan helvetisti viiltoja. Joku kuusi kappaletta, joista yksi on vitun pitkä ja syvä. Meinaan oikeasti alkaa itkemään. Otan yhden askeleen lähemmäs samalla katsoen vaaleaa poikaan silmiin.

Syöksyn halaamaan tätä. Kierrän käteni hänen niskan taakse ja hän kiertää vyötärölleni. Hän purskahtaa suureen itkuun ja nyyhkyttää olkapäätäni vasten.

Ei hätää rakas. Mä oon täällä...

~~~~~~~~~
Sanoja: 467
~~~~~~~~~
Nyt tuli aika raakaa tekstiä! Toivon silti, että piditte! Tää mun aktiivisuus lupaus ei todellakaan oo pitäny paikkaansa. Oon pahoillani. Koulujen alku on ollu vitun raskas ja muutenkin elämässä kaikki menee päin helvettiä.

Mutta nyt Aattelin kysyy teiltä yhtä juttua! Haluaisitteko, että tekisin one shot kirjan? Sielä olis vähän kaiken näköstä. Laittakaa kommenttia jos kiinnostais!

Luv u<333