Young but hurting

|13. Save me|

)Joonas Porko(

"Joel, mikä on?" Kysyn tuolta haavoittuneelta vaalealta pojalta, hänen ollessa sylissäni halaamassa minua. Olemme hetki sitten tulleet sisälle Joelin huoneeseen, kunnarin rauhoteltua hänet oveella. "Elämä. Elämä on vitun vaikeeta" Hän vastaa nyyhkien. "Mikään ei tunnu miltään. Haluisin vain olla kuollut" Joel täräyttää minulle samalla vuodattaen kyyneliä lisää olkapäälleni hupparin pintaan. Ei se haittaa minua yhtään.

"Voi Joel. Kaikki oikeesti järjestyy vaikka mä Tiiän ettet sä usko mua. Elämä on paskaa ja vaikeeta ja tuntuu, että siitä on mahdotonta selviytä. Mutta kuule Joel. Sä selviät oikeesti. Sä et oo yksin ja sulla on mut. Jos sä tarviit jotain niin soita mulle. Ennenkun sä haluut satuttaa ittees, nii aina eka laita mulle viestii tai soita. Mä Tiiän miltä susta tuntuu ja se on ihan kauheeta, mutta mä Tiiän, että sä pystyt tähän kaikkeen." Kerroin hänelle samalla silitellen pojan hiuksia. Hän puristaa minua lisää itseään vasten ja alkaa nyyhkyttämään, mutta ei enää itke paljoa. Olen ylpeä hänestä. Hän on rauhoittunut.

"Sun haavat viillot pitää puhdistaa" Muistutan häntä, kun silittelen hänen selkää hänen ollessaan hiljaa. "Mä voin putsaa ne" Sanon vielä perään. Hän nostaa päänsä pois olkapäältäni. Hän katsoo minua ja nyökkää. Sitten hän osoittaa kaappiinsa alaosaan, joten nostan pojan hetkeksi pois sylistäni ja menen kaapille. Avaan valkoisen pitkän kaapin ja näen sielä puisen korin, missä on sideharsoja, puhdistusainetta, laastareita, vanulappuja ja sun muita. Otan korin kantooni ja vien sen sängylle.

"Anna käsi" Pyydän Joelilta. Hän ojentaa minulle kätensä. Otan hänen viilloilla olevasta kädestä kiinni ja otan vanulapun ja ruiskautan siihen pari kertaa puhdistusainetta. "Tää kirvelee sitte" Varoitan häntä. Vaikka luulen, että hän tietääkin sen jo. Alan pyyhkimään kättä varovasti vanulapulla. Joel vähän sihisee kivusta, mutta sitten hän rauhoittuu ja alkaa tottumaan siihen.

"Joonas.. Mitä sä tarkoitit sillä, että sä tiiät miltä musta tuntuu?" Joel kysyy minulta yhtäkkiä. Katon häntä yllättyneenä, mutta jatkan puhdistamista. "No siis. Mä oon käyny tätä melkeen samaa ite läpi. Mulla oli anorexia, masennus ja olin kyllästynyt elämään ihan täysin." Kerron rauhallisesti samalla keskittyen haavoihin. "Mitä?" Hän kysyi yllättyneenä. "Oon pahoillani" Joel sanoo. "Hei älä oo. Oon parempi nyt." Kerron hymyillen. "Ja jos mun lainen heikko paska pystyy päästä ton kaiken läpi, niin sit kyl pystyt säkin. Sä oot tosi vahva. Vaikka se on rankkaa niin Tiiän et sä pääset tän kaiken läpi vielä kunnolla." Rohkaisen häntä hymyillen. Tuo vastaa hymyyni.

Hetkenpäästä olenkin valmis. Laitan vielä sideharso Joelin käteen. "Tää on vitun nolokysymys mutta voidaanko vaan olla lusikassa ja olla tekemättä mitään?" Joel kysyy yllättäen. "Todellakin jos vain haluut" Vastaan hänelle ja pussaan häntä huulille. Sitten työnnän häntä hellästi kyljelle ja menen hänen selän taakse. Otan hänen laihalta vartalosta kiinni ja vedän itseäni vasten. Joel ottaa kädestäni kiinni.

Tässä on hyvä olla. Suojelen ikuisuuden tuota poikaa jos on pakko.

~~~~~~~~~~
Sanoja: 453
~~~~~~~~~~
Tässä tätä taas!:D Oon jo suunnitellu sitä one shot kirjaa jo vähän:) Tulee varmaan täs kuus eka osa ainakin:3