Nyt ja Aina (Niko & Joonas) (1) [VALMIS] ✔️

8. Totuus

Joonas:

Heräsin aamulla normaalia virkeämpänä, ehkä tää tosiaan teki hyvää olla porukoilla hetki.

Nousin ylös ja kävin vessassa, sen jälkeen menin alakertaan ja keittiöön.

"Huomenta.." iskä sanoi lehden takaa
"Onks äiti heränny?" kysyin
"Lähti lenkille ja Nella meni kaverille.." iskä sanoi
"Kauan mä oikein nukuin?" kysyin
"Ihan kunnon unet, kävin kurkistaa sua johonkin aikaan, mitä Niko on tehny sulle?" iskä kysyi
"Miten niin?" kysyin
"Puhuit unissas ja kielsit Niko satuttamasta.." iskä sanoi
"Ei se oo.." aloitin
"Kerro!" iskä sanoi vähän kovemmin

Mut valtas paniikki, lähdin salamaakin nopeammin pois keittiöstä ja takas mun huoneeseen.

"JOONAS! Mun pitää tietää!" iskä huusi ja lähti mun perään, ainakin niin oletin

Kohta mun huoneen ovi aukeni, hautasin itteni peiton alle.
"Joonas rakas, jos Niko on jotenkin satuttanu sua, niin lupaan ettei se lähesty sua hetkeen.." iskä sanoi

Iskä silitti mua peiton läpi, tää oli merkki mulle kertoa.
"Niko on ollu uhkaava mua kohtaan, se on pari kertaa lyöny mua ja pakotti mut.." sanoin ennen kun murruin

"Voi Joonas rakas, anna kun iskä halaa.." iskä sanoi, nopeesti olin iskän halissa ja annoin pahan olon purkautua
"Kerron äidille kanssa, Nella ilmeisesti tietää jo.." iskä sanoi

Nukahdin lopulta vähän sekavaan uneen, tunsin kun joku, ilmeisesti äiti kävi mun luona. Nyt koko perhe tiesi, nyt mä saisin tukea myös niiltä.

Niko:

Heräsin aamulla kun joku koputti mun oveen
"Joo.." huusin
"Sori Niko, emmä halunnu eilen olla ilkee, mut suutuin sulle.." Eve sanoi
"Joojoo, oon edelleen idiootti.." sanoin ja koitin herätä
"Onks jotain sit tapahtunu? Miks Joonas on se joka kärsii?" Eve kysyi
"Alkoholi, muuta en sano.." sanoin hiljaa
"Kyllä asiat varmaan järjestyy, oot hetken kotona ja vedät henkee.." Eve sanoi
"Mä en kerro mutsille tai faijalle, kerrot ite niille.." Eve sanoi
"Kiitti, mut kyllä mä ehkä kerron kuitenkin, niiden pitää tietää miks Joonas ei oo mukana.." sanoin

Jäin heräilemään kun Eve lähti, lopulta nousin ja puin kevyet vaatteet päälle ja lähdin alakertaan.

"Iskä ja äiti, mun pitää kertoo teille miks Joonas ei oo mukana.." sanoin kun pääsin keittiöön niiden luokse

"Mä en oikein tiiä miten kertoo mut, mä oon ollu hirvee Joonasta kohtaan, oon nyt pari kertaa lyöny sitä ja tuota.." sanoin
"Voi Niko rakas.." äiti sanoi ja tuli halaamaan, iskä katto mua pahasti
"Kulta, sano jotakin.." äiti sanoi iskälle
"Miten sä kehtaat? Joonas on sun puoliso ja sun pitäs suojella ja rakastaa sitä.." iskä aloitti
"Mulla ei oo enää ku yks poika ja tytär.." iskä sanoi
"Kulta.." äiti yritti sanoa iskälle
"Sulla on tää päivä aikaa lähtee takas Helsinkiin.." iskä sanoi ja nousi ylös

"Fine, mä just tunnustin jotain! Sama homma kun tulin kaapista, selvä mä lähen pois, enkä tuu enää häirihtee teitä!" huusin ja lähdin takaisin yläkertaan
"Niko, ei sun isäs tarkottanu.." äiti huusi

Rojahdin sängylle ja aloin itkeä, mun paha olo purkautu ryminällä. Äiti sentään ymmärsi toisin kun isä, samoin ymmärsi Joona ja Eve.

"Niko, kuulin iskän huudon.. Mitä, hei kaikki hyvin.." Eve sanoi ja tuli mun luokse ja halasi
"Mä haluun pois, mut emmä voi Hesaan vielä mennä.." nyyhkytin
"Kyllä iskä leppyy, iskä tarttee kans aikaa.." Eve jatkoi
"Voi vittu, iskä teki sen taas.." Joona sanoi ja lähesty mua
"Kaikki järjestyy, iskä leppyy, Joonas leppyy.." Eve sanoi

Taisin lopulta nukahtaa uudestaan, tai siltä se tuntu. Joku kävi mun luona ja piti hyvänä, todennäköisesti äiti.

Ehkä iskä tosiaan leppyy joskus, ehkä mä vaan oon mun huoneessa, emmä tiiä.

... ... ...

Olikohan Niko isä turhan tyly?

560 sanaa!

Pikkasen yli vuorokaus ja DEADZONE on ulkona! <3

Nii ja täs vähän lisää luettavaa! ;)