Nyt ja Aina (Niko & Joonas) (1) [VALMIS] ✔️

15. Home Sweet Home

Niko:

Se mitä sairaalassa tapahtu oli hullua, Joonaksen ei täyden järjen mukaan enää pitäs olla tossa, mutta niin se vaan nukku mun kylkeä vasten.

Joonas oli päässy pari tuntia sitten kotiin, jätkät vielä varmisti pariinkiin kertaan että me pärjätään.

"Niko.." Joonas sanoi hiljaa
"Joo, oon tässä.." sanoin
"Mulla on kylmä.." Joonas sanoi
"Oota, otan peiton.." sanoin ja otin lähimmän peiton ja heitin sen meidän päälle
"Umm.." Joonas sanoi ja nukahti uudestaan
"Nuku vaan, mä pidän susta huolen.." sanoin ja vaan tuijotin Joonasta

Joonas oli kärsiny ihan liikaa, ensin mulla meni kuppi nurin ja se näky sen kasvoista, sit päädyttiin Ouluun ja saatiin sovittua, sit ajettiin se hiton kolari. Ihan kun siinä ei ois ollu tarpeeks, melkein menetin mun rakkaan.

Sokea_Kanava

Niko: Anteeks häiriö, mut voisko joku tuus mulle ja Joonakselle pari pulloo jaffaa, ei sillä et oltas kipeitä mut meillä on vielä se nostorajotus ja Joonas nukkuu enkä viiti herättää
Olli: Tulossa, onks muuta?
Niko: Eikai, ruoka voidaan tilata netistä
Olli: Vartti ni oon siinä, tuun avaimilla
Niko: Kiitti <3

Joel: Palvelu pelaa <3
Aleksi: No just, en oo ees kapungissa.. Mut hyvä et joku jeesaa
Joel: Missä sä Allu meet?
Aleksi: Pikavisiitti porukoilla, tuun myöhään illalla takas
Joel: Tuu ehjänä takas!
Aleksi: Kyllä isi, eiku Joel :D
Joel: Haista paska <3

Olli: Muru <3
Aleksi: Siellä toinen <3
Tommi: Menkää muualle söpöilee :D
Aleksi: Fuck of Tommi :D
Tommi: Niin mäki sua ;D

Niko: Koita täs nyt sit nukkuu, on taas jutut :D
Olli: Oon kaupassa, viimenen tilaisuus jos tarttee muuta!
Niko: Kun ees ne jaffat <3
Olli: Jees, menee hetki

Kohta Olli tulikin avaimilla sisälle, lojuin edelleen makkarissa Joonas kiinni mun kyljessä, ei mulla ollu tarvetta liikkua tai herättää toista

"Shh, tää nukkuu muute sikeesti.." sanoin
"Niin näyttää, ne limut on jääkaapissa.." Olli sanoi makkarin ovella seisten
"Laita taas viestii jos tulee jotaki.." Olli sanoi

Ollin visiitti oli nopee, meillä tai no mulla on viikon vielä se nostorajotus, Joonaksella se nyt kestää pidempään. Kohta pystyn käymään ite kaupassa ja asiolla, siihen asti muut jätkät oli se auttava käsi.

Joonas:

"Umm.." sanoin ja haukottelin
"Iltaa.." Niko sanoi
"Nukuit sit sikeesti, et heränny ees kun Olli kävi pyörähtää.." Niko jatkoi
"Mun kuuluu nukkua! Mitäs sillä oli?" kysyin
"Toi jaffaa.." Niko sanoi
"Sä pyysit?" kysyin
"Lue ryhmä, sieltä selviää.." Niko naurahti
"Tylsä, mut ehkä mä sit katon.." sanoin

Olin edelleen kiinni Nikon kyljessä, nyt mun oli pakko päästä vessaan, tai tulee vahinko. Nousin ontuen sängyn reunalle, siitä ylös ja kohti vessaa.

Niko oli nopeesti mun tukena, jalat mulla haki vielä rytmiä kaiken jäljiltä. Välillä piti pysähtyä huilaamaan, jotenkin olin vielä heikossa kunnossa että kaikki apu oli vaan plussaa.

Aika nopeesti olin taas pitkälläni makkarissa, Niko oli menny tekee ruokaa, joten olin hetken yksin.

En tiiä mistä, mut jostain puski epämukavan olon, ei mua koskenu mihinkään, tuli vaan outo tunne.

"Niko, tuu tänne.." huusin
"Mikä hätänä?" Niko kysyi kun istu mun viereen
"Mulle tuli jotenki epämukava olo, ei ahista mut outo olo.." sanoin
"Voi sua, tuus tänne.." Niko sanoi ja otti mut varovaiseen haliin
"Entä se ruoka?" kysyin
"Uunissa, 45 minsaa niin on valmista.." Niko sanoi ja halasi edelleen

Olihan mun turvallista olla Nikon halissa, mut silti olin varuillani jostain syystä, siitä mitä oli tapahtunu ei ollu kauaa ja haettiin toistemme luottamusta edelleen.

... ... ...

Toipilaat kotona, ehkä luottamus palaa jossain kohtaa molemmin puolin, ehkä se vaatii enemmän Joonaksen kohdalla..

560 sanaa!

Kukaan ei pyytäny jatkoo, joten tässä öö jatkoa, vai mikä tää niinku on? :D