Nyt ja Aina (Niko & Joonas) (1) [VALMIS] ✔️

14. Kriittinen tila

Niko:

Joonas oli ollut aivan liian pitkään tajuton, se oli nyt leikattu jo pariin kertaan. Mulla oli todella iso huoli mun rakkaasta.

Kaikki nää koneet ja hengityskone, mun pää oli ihan sekasin, ei tää voi mennä näin.

Joonaksen porukoille oli ilmotettu että ois hyvä tulla näkemään vielä Joonas, ennen kun..

Tota mä en suostunu uskomaan, Joonas on taistelija luonne, me selvittiin onnettomuudesta, kyllä Joonas selviää tästäkin.

"Niko, sun pitää antaa Joonaksen mennä.." Olli sanoi ääni murtuen
"Joonas ei ois koskaan halunnu tällästä.." Aleksi sanoi
"Ei, mitään ei sammuteta, ei sillonkaa kun Joonaksen porukat on täällä.. Mä päätän mitä tehdään ja mitä ei.." sanoin
"Mut Niko.." Joel aloitti
"EI!" ärähdin
"Rauhotu, mut mieti myös Joonaksen kannalta, jos se tosta vielä herää.." Tommi sanoi

Tottakai mä mietin, mut en ollu vielä luovuttamassa, eikä ollu Joonaskaan. Tää ei lopu vielä tähän.

Joonaksen tila pysy pitkään muuttumattomana, silti en luovuttanut. Joonaksen porukat asu omaishotellissa ihan lähellä, jos jotain tapahtu meni joku 10 minuuttia niin ne oli sairaalalla.

"Niko, ootko millo nukkunu?" Joonaksen äiti kysyi
"En ees muista.." sanoin hiljaa
"Sun pitää nukkua.." Joonaksen äiti jatkoi
"Kyllä Joonas herää.." Nella, Joonaksen sisko sanoi
"Voi meidän poikaa.." Joonaksen isä sanoi

Pari päivää myöhemmin tilanne oli sama, ehkä mun oli aika laskee Joonas pois, Joonaksen porukat jätkien lisäksi oli paikalla.

"Hyvää matkaa rakas.." sanoin ja annoin pusun tuon otsaan, Joonaksen äiti itki lohdutonta itkua

Kohta lääkäri sulki hengityskoneeseen ja seurattiin monitoreja, hetken lukemat lähti alaspäin mutta nousi takas lähes normaaliin.

Lääkäri katto ihmeissään, mutta lukemat pysy samana ja ehkä nousi ylöspäin.

"Joonas taistelee, ei se halua luovuttaa.." Nella sanoi
"Nyt hitto Joonas, taistele.." Olli sanoi
"Joonas ei haluu lähtee.." Joel sanoi

"Ilmeisesti Joonaksella on jotain kesken, eikä se haluu lähteä.." lääkäri sanoi
"Seurataan mihin tää kehittyy.." lääkäri jatkoi ja laitto Joonakselle happiviikset

Otin Joonaksen kädestä kiinni ja puristin sitä, yllättäen Joonas puristi mua takasin

"Joonas puristi mun kättä.." sanoin
"Joonas rakas, äiti, isä ja Nella tässä.." Joonaksen äiti sanoi ja siirty vastakkaiselle puolelle sänkyä
"Purista uudestaan jos kuulet mua.." sanoin

Jätkät tuijotti silmät pyöreinä tilannetta, Joonas todellakin taisteli, ei se aikonu tän perusteella luovuttaa.

Joonas puristi äärettömän lujaa, nyt viimestään kaikki näki tuon.

Joonas:

Mulla oli levollinen olo, silti joku ei ollu kohdallaan. Se mitä mulle oli tapahtunu, oli mysteeri.

Jostain alko kuulua ääniä, itkua ja puhetta.

Kuulin Nikon äänen, porukoiden äänet mutta ne ei ollu ilosia, tässähän mä oon, en oo lähdössä mihinkään.

Kurkussa tuntu oudolle, mutta vaan hetken. Outo tunne valtas mut, jotenkin mulla oli tarve taistella, tarve pysyä elossa!

Tunsin kun joku otti mua kädestä, joku käski mua puristaa lujaa. Minähän puristin, tästä seurasi joku ihme hälinä, puristin uudestaan pyydettäessä.

Nyt tunsin lisää ihmisiä ympärillä, voitte rauhottua oon tässä.

"Joonas rakas, avaa sun silmät.." kuulin
"Joonas taistele, avaa sun silmät.." kuului uudestaan

Koitin avata silmiä, vielä en onnistunu, mutta pari kertaa myöhemmin sain kiinni missä olin ja ketä mun lähellä oli.

"Ihan rauhassa.." kuulin Nikon sanovan
"Hakekaa lääkäri.." joku sanoi

Kohta mun ympärillä oli lääkäri jos toinenkin, en ihan ymmärtäny mitä tapahtu.

"Ihme että Joonas on elossa, tässä kohtaa pitäs olla jo poissa.." lääkäri tuntui sanovan, miten niin poissa?

Eikun hetkinen, olin lähteny pois kotoa ja päätyny puistoon, oli tullu huono olo ja multa lähti taju ja nyt makaan tässä, mut miks kaikki on niin outoja?

"Mikä olo?" Tommi kysyi mun jalkopäässä
"Ihan ok, voisko joku kertoo miks kaikki on outoja?" sain sanottua

"Tuota noin, sun ei pitäny enää herätä ja oltiin hyvästelemässä sua, mut päätitki taistella.." Aleksi sanoi
"Että miten oli?" sanoin
"Niin, suljettiin noi vempeleet ja aloit sit hengittää ite.." Olli sanoi
"Sun porukat lähti kanttiiniin, eikä tiiä sun heränneen.." Niko sanoi, Niko oli helpottuneen näkönen mutta ihan syystä jos ymmärsin kaiken oikein.

Tuntia myöhemmin mun olo oli suht ok, mitä nyt sattu kroppaan, olihan mua leikelty pariinkin kertaan.

Porukat oli mun luona, äiti hössötti minkä kerkesi, iskä vaan tuijotti, eihän mun pitäny olla enää tässä.

Nella koitti heittää hyvää läppää, ihan niin mukana en ollu että oisin tajunnu kaiken.

Niko ja jätkät oli menneet hetkeks pois, että porukat saa jutella mun kanssa.

Kului melkein kolme viikkoa ennen kun oli edes puhetta että pääsen kotiin, mun kunto oli kohonnu aika vauhdilla.

Silti mun käskettiin ottaa rauhallisesti, mut kotiin ois silti kiva päästä.

... ... ...

Anteeks, säikyttelin vähän tossa Joonaksen tilanteessa :o

720 sanaa!

Haha, mun pää on täynnä pelkkää DEADZONEa :D

Jos joku kysyy monesti oon kuunnellu sen tai kattonu videon niin vastaus on: KYLLÄ :D