vuotta myöhemmin
Siinä hän oli, minun upea rakkaani. Hänen silmissään kimmelsi kyyneleet kun hän katsoi minua kauniilla sinivihreillä silmillään, viimeisen kerran. En ollut koskaan tuntenut noin suurta kipua, noin suurta surua ja haikeutta sisälläni. Vaikka hän oli siinä vielä. Vaikka hän hengitti. Vaikka hänen heikko, väsynyt sydämensä sykki yhä täynnä rakkautta. Vaikka hän katsoi minua hymyillen pienesti, hyvin väsyneenä. Vaikka hän ei ollut vielä lähtenyt, kaipasin häntä jo nyt. Aivan äärettömän paljon. Se sattui. Tämä kaikki sattui niin helvetin paljon.
_____________________________
vuotta aiemminOlli
Katson itseäni peilistä aivan hiljaa. Pyyhin kyyneleen poskeltani ja kömmin hitaasti peiton alle. En voi olla ajattelematta häntä. Miten voin rakastaa jotain, joka ei tunne minua. Joka tuskin edes tietää nimeäni. Joka ei todellakaan rakasta minua.Kuinka joku voisi rakastaa minua..?
Kuitenkin tunteeni häntä kohtaan ovat kasvaneet niin suuriksi, että mietin usein meitä. Rakkauslauluissa rakastetun nimen vaihdan hänen nimekseen. Elokuvissa kuvittelen meidät pitämässä toisiamme käsistä kävellessämme auringonlaskussa. Saduissa en yritäkään pelastaa 'prinsessaa', vaan hänet. Prinssini. Prinssi, jota hädintuskin itsekään tunnen. Ehkä syy poskillani valuville kyynelille on vain joku tunnekuohu. Tai sitten olen oikeasti aivan helvetin rakastunut häneen. Vitun hullua, i know. Mutta tunteille ei voi mitään, eiks nii...?
_______________________________
(oon muokannu tätä 1 osaa et ne jotka lukee tätä nyt uuestaan nii älkää ihmetelkö lol)Moi ihanat😘
En tiiä oliks alotus ihan vitun tylsä lol. Mut öö katotaas mitä tästä kirjasta tulee.
Paina se tähti tuolta alhaalta jos haluut🫶🏻
YOU ARE READING
the third of december<3
Romance"Mut mä en koskaan oo ollu rakastunu. En ees tiiä miltä se tuntuu. Tai en ainakaa ennen ku tapasin hänet" Kirjassa palataan jätkien nuoruuteen. Huom! Mä oon keksiny nää kaikki ihan omasta pienestä päästäni, joten nää ei perustu mihinkää faktatietoo...