the third of december<3

11.

(moii. mul on kauhee päänsärky ja vitun aikanen herätys huomenna, viime yönä rem unta varmaa 4h ja pitää lukee viiteen kokeeseen joten mikä sen parempi idea ku kirjottaa oleksia😌)

Joonas

(bileiden jälkeen)

Kiitos sen jätkän vanhemmille, jotka päätti lähtee uudeksi vuodeksi pois kotoa ja jättää niiden lapsen yksin kotiin. Koska meil oli vitun hyvät UV bileet!

Se bilemesta oli upee! Ihan helvetisti juomia, hyvää musaa, hyviä tyyppejä. Kaikki meni vitun hyvin. Kaikilla oli hauskaa. Kaikki tunsi onneks toisensa ees jotenki ja tuli toimeen toistensa kaa. Heitettiin paskaa läppää ja laulettiin yhessä. Jopa Ollilla, joka nyt joskus on vähän masis, oli kivaa. Ainaki siihen asti kunnes se vaa katos sieltä... Oon ilonen, et se osas unohtaa kaiken paskan ja keskittyä vaan hauskanpitoon. Toivon aidosti, et kaikki järjestyy. Et sillä ois parempi olla. Mut onneks sillä on Aleksi. Niillä on joku.. yhteys. Se saa kaikki Ollin huolet ainaki hetkeks pois. Mut tälleen kaks päivää bileiden jälkeen, oon huomannu niissä jotain... Kaikki ei oo hyvin. Ei niin ku ennen.

(bileissä)
Olli

Joku nuori jätkä kiipeää olohuoneen sohvapöydälle ja katsoo puhelimestaan kelloa. Tuo aloittaa lähtölaskennan vuoden vaihteeseen. Muut alkavat laskea mukana. Niin kuin Amerikassa, näissä bileissä jokaisen on tarkoitus suudella jotain. Jos ei omaa kumppaniaan, niin jotain ihan randomia. Ja tottakai mä haluan suudella Aleksia.

"30, 29, 28..." kuuluu joka puolelta. Etsin Aleksia katseellani. Kävelen ympäri olohuonetta. Pian löydän tuon. Tuo laskee mukana innoissaan ja hymyilee söpösti.

Sen jälkeen, kun suutelimme ensimmäisen kerran, olen ollut aivan hulluna häneen. Niin kuin olin jo ennen sitä. Mutta nyt vain yhä enemmän. Sinä samana iltana saatoin hänet kotiin. Pidimme toisiamme käsistä. Emme puhuneet mitään. Ei meidän tarvinnut. Tuntui, että hiljaisuus, katseet, kosketus kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun olimme saapuneet Aleksin pihaan, hän suuteli minua hellästi. "Hyvää yötä, Olli", tuo hymyili. "Hyvää yötä pikkunen", hymyilin takaisin. Sitten hän lähti sisälle.

Sitten tuli joulunpyhät. Emme nähneet toisiamme pitkään aikaan. Aleksi kiersi ympäri Lappia ja lähetti minulle kauniita kuvia revontulista, maisemista ja tuon söpöistä kasvoista joilla vallitsi kaunis hymy. Emme olleet ehtineet nähdä ennen näitä bileitä, mutta nyt kun kummallakaan ei ole mitään suunnitelmia lopulle lomaa, aiomme vain viettää aikaa yhdessä. Vain me kaksi.

"10, 9, 8.." havahdun voimistuviin huutoihin ympärilläni. Kävelen Aleksin taakse hymyillen itsekseni. "kaksi, yksi..." muut laskevat. Olen juuri tarttumassa tuota kädestä vetääkseni hänet suudelmaan kunnes...

Vuosi vaihtuu. Aleksi suutelee jotain tyttöä. Pitkään. Mun silmien edessä...

Katson Aleksia hiljaa kyyneleet silmissä. Aleksi kääntää katseensa muhun. Tuo tajuaa mitä näin. Tuon hymy hyytyy. "Olli mä.. Tai siis ku toi oli..." tuo alkaa heti selittää.

En voi uskoa tätä... kädessäni on lappu. Annan lapun Aleksille ja lähden. Juoksen kotiin, itkien. Mun uusi vuosi on paskana. Mun päivä on paskana mun elämä on paskana. Ja mun sydän, on paskana.

________________________________

mooi. jätän tällaseen kohtaan kiusatakseni teitä haha. mut pitäähän sitä draamaaki olla. mä vihaan tällasii kohtauksii lol. mut jotenki mun vaa oli pakko nyt tehä tää haha.

kiitos et luit<33