(joo btw muutin stoorin nimee koska keksin sellasen mikä sopii paremmin tähän. kohta selviää miks lol)
Olli
Päivät olivat vaihtuneet viikoiksi. Ja viikot kuukaudeksi. Yhtäkkiä tajuan käveleväni lumisateessa keskellä kylmää ja pimeää Oulun keskustaa. Hänen kanssaan.
Aleksi
Viimeisen kuukauden aikana olen tutustunut Olliin enemmän. Hän on mukava, ystävällinen, kohtelias, hauska... söpö, huolehtivainen. Kunnon herrasmies. Tai no aika kakara se vielä on, joskus ainaki. Mut se on söpöö. Sen kaa on nii hauskaa, se osaa heittäytyä. Mut silti sen kaa on aina nii turvallista... Ja mä luotan siihen.
Siinä missä Leon esti mua tapaamasta muita, Olli vaan kannustaa mua olemaan rohkee ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Vaikka eihän me olla sen kanssa yhdessä.. Se pyytää mua bileisiin mukaan, kehuu mua ja pitää huolen että mulla on hyvä olla sen seurassa.
Mut en mä oo siihen ihastunu. Ainakaa sillee paljoa... Kiinnostus on eri asia. Ja oon kiinnostunukki vaa ihan vähä.. Jätin Leonin... En tiiä mitä paskaa tästä seuraa... Se tulee tekemään mun elämästä yhtä helvettiä. Mut tällä kertaa en oo yksin.
Olli
Kävelemme kohti Aleksin asuntoa. Helvetti mä
oon rakastunu siihen... Niin paljo et se sattuu. Pian tuo pysähtyy katulampun alle ja katselee lumisadetta. Lumihiutaleet kimaltavat katulampun valossa kauniisti. Aleksi hymyilee tuota suloista hymyään. Alan hymyillä pelkästään katsellessani tuota.
Hän on kauneinta mitä tiedän.
Menen hänen eteensä hymyillen. Tuo yrittää napata lumihiutaleita kielellään. Pian tuo nostaa katseensa minuun. Tuo hymyilee aidosti silmillään ja tuon suupielet nousevat hennosti ylöspäin. "Onko kylmä?" kysyn. "Mm vähän" tuo vastaa pitäen käsiään visusti taskuissaan. Otan hänen kätensä hellästi ja kiedon ne ympärilleni. Huomaan tuon.. punastuvan?
Aleksi
Käännän punastuen mun katseen maahan ja piirrän kenkäni kärjellä lumeen jotain. Haluun vaan halata Ollia tosi pitkään ja tiukasti. Ehkä tuolla on kyky lukea ajatuksia, tai ehkä tämä oli vain sattumaa: Olli ottaa minut halaukseen. Juuri tätä tahdoin. "Tässä on ihanan lämmintä.." mumisen tyytyväisenä tuon rintaa vasten. Vatsassani tuntuu oudolta. Ne eivät ole perhosia, kiellän sen. En ole ihastunut häneen.
En näe Ollin kasvoja, mutta jotenkin tunnen hänen hymyilevän. Hän on onnellinen. Ainakin tässä hetkessä
Yhtäkkiä tunnen Ollin huulet mun otsalla. Vatsani valtaa se outo tunne, tälläkertaa voimakkaampana. Olli suukottaa otsaani hellästi ja painaa sitten pusun hiusteni sekaan. Halaan tuota tiukemmin. Siksi, koska se tuntuu niin ihanalta, mutta myös siksi, ettei Olli huomais et punastuin. Vaik se varmaa tajus sen jo. En pystyis sanomaan mitään. Oon kyvytön puhumaan. Mun vatsa on täynnä perhosia. Kyllä, niitä ne ovat. Myönnän sen. Mut se ei tarkota mitään... Vielä.
Olli pussas mua. Useesti. Ja halaili mua ja-. Okei mä myönnän, oon helvetin kusessa siihen jätkään. Ainaki tästä hetkestä lähtien.
_______________________________
Mooii toivottavasti oli ihan ok luku haha. tätäkin on muokattu
kiitos et luit <3
ja jos kukaan ei oo viel sanonu tänää, nii oot ihana ♡ hyvää päivänjatkoo<3
(p.s. muista tähti, jos jaksat<333)
VOCÊ ESTÁ LENDO
the third of december<3
Romance"Mut mä en koskaan oo ollu rakastunu. En ees tiiä miltä se tuntuu. Tai en ainakaa ennen ku tapasin hänet" Kirjassa palataan jätkien nuoruuteen. Huom! Mä oon keksiny nää kaikki ihan omasta pienestä päästäni, joten nää ei perustu mihinkää faktatietoo...
