Butterfly effect

7. "Miten hirvee ihminen mä voin olla."

Joonas
Astelen Emilian luokse koska nyt haluan sanoo kaiken mitä päässäni pyörii.
"Emilia" sanon kovaan ääneen. Hän pysähtyy.
"Mitä vittua sä teet?"
Emilia tuijottaa vaan hiljaa.
"Tässä on nyt jotain mitä mä en tiiä!"
Hän tuijottaa vieläkin
"Vastaa!" Huudan
Emilia: "No sun nyt ei ainakaan tarvii tietää. Niko sentään kuuntelee. Mä vihaan sua!"

 
Emilia
Lähden juoksemaan itkien vain johonkin suuntaan. Kuulen kun Niko huutaa perästä nimeäni mutta en jaksa kiinnittää huomiota. Vähä ajan päästä lopetan juoksemisen ja olen päätynyt jonnekin metsään. Istun maahan puuta vasten ja laitan silmät kiinni.

Niko
Yritän huutaa Emilialle mutta häntä ei kiinnosta. Hän vain juoksee. Lähden yksin kotiin. Yritän soittaa Emilialle monta kertaa mutta hän ei vastaa. Purskahdan itkuun ja ajttelen: "Miten hirvee ihminen mä voin olla että meen pussailemaan kaverin exän kanssa."

Emilia
Olen istunut metsässä jo jonkin aikaa ja minulle alkaa tulla kylmä joten lähden kävelemään kotiin. Jalkani tuntuvat tosi raskailta ja jokainen askel tuntuu pahalta. Jonkun ajan päästä olen vihdoin löytänyt ulos metsästä ja olen saapunut kaupungille. Katson laukkuuni ja varmistan että lompakkoni on tallella. Menen lähimmäiselle bussi pysäkille ja hetken päästä nousen bussin kyytiin. Bussi matka tuntuu ikuisuudelta yritän taistella että pysyisin hereillä. Katson puhelintani ja akku on jo loppunut. Noin 30min päästä bussi saapuu oikealle pysäkille. Pieni kävely matka vielä kotiin, jokaiseen paikkaan sattuu, kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Vihdoin olen kotona ja melkein heti kun olen astunut ovesta sisään romahdan maahan makaamaan. Pian nukahdan.

Joonas
Istun pöydässä jätkien kanssa ja tuijotan tyhjyyteen. Kaikki muutkin ovat hiljaa. Sanon hiljaa ja vähän kiusaantuneena: "Pitäiskö tästä pikkuhiljaa alkaa lähtee?" Olli vastaa kiusallisena: "Joo lähetään vaan." Me kaikki lähdemme omiin koteihimme. Saavun kotiini, menen sänkyyn makaamaan ja mietin tapahtunutta. Päätän myös katsoa että onko Emilia nähnyt lähettämäni viestin. Hän ei vieläkään ole nähnyt vaikka lähetin sen eilen. Mietin: "Miten mä oikein niin pahasti kiihdyin ja sanoin niin tylysti. Mut ei voi mitään, mennyt on mennyttä."

Niko
Olen kotonani menossa nukkumaan mutta tosi vaikea rauhoittua kun mielessä pyörii koko ajan Emilia ja se että missä hän on ja miten hän voi. En ole vieläkään saanut häneen yhteyttä. Olen yrittänyt soittaa hänelle vaikka kuinka monta kertaa. Ja ahdistaa myös se että huomenna meillä on treenit ja ei kehtaisi olla enää toista päivää poissa. Ja pitäis yrittää olla jotenkin skarppina kun kirjoitetaan niitä biisin sanojakin.

Emilia
Herään siihen kun tunnen kovan lattian takaraivossani mietin hetken että miten olen päätynyt tänne mutta pian muistan kaiken tapahtuneen. Nousen lattialta ja ensimmäisenä menen viemään puhelimeni laturiin tuon jälkeen menen suihkuun. Suihkun jälkeen otan jääkaapista jotain nopeaa syötävää, teen loput iltatoimet ja käyn sänkyyn makaamaan. Otan puhelimeni laturista ja ensimmäisenä huomaan että Niko on yrittänyt soittaa minulle useita kertoja. Laitan Nikolle viestin: "Anteeks kun lähin silleen oli pakko päästä pois, mut mulla on nyt kaikki hyvin toivottavasti sullakin on kaikki hyvin. Oot tärkee." Viestin laittamisen jälkeen katson kaikki muut viestit. Huomaan että Joonakselta on tullut eilen viesti, outoa että en ole huomannut sitä. Luen viestin: "Tosi kiva että tunnustit mutta en ymmärrä miksi sun pitää aina vaan valehdella en halua puhua sulle enää ikinä koska suhun ei voi luottaa heippa." Kyyneleet vierii poskilleni, mietin: "Miten mä voin olla näin hirvee ihminen. Ja kun en edes todellisuudessa en oo tehny mitään. Mä en jaksa enää." Tuon jälkeen ei mene kauan kun nukahdan.

Sanoja: 542