Butterfly effect

15. "Johtuuko tää musta?"

Joonas
Istun odotuspenkillä lentoasemalla ajattelen tarkistaa käsimatka tavarat vielä varmistaakseni että kaikki ovat mukana kunnes en löydä lentolippua mistään kaivan koko repun mutta sitä ei löydy. Lähden kävelemään lentokentän käytävää pitkin jos se olisi tippunut jonnekin lattialle, mutta en löydä sitä lattialtakaan. Paniikki iskee ja vilkaisen kelloa, lento lähtisi 25 minuutin päästä. Pysähdyn paikalleni ja yritän miettiä että mihin olisin sen jättänyt. Tajuan että studiolla ollessani olen laskenut kaikki tavarat sohvalle joten lippu on todennäköisesti jäänyt sinne. Mutta ei enää auta en enää mitenkään voi saada lippua joten hyvin meni tämäkin. Istun penkille ja huokaisen.

Joel
Olemme ajamassa Nikon kanssa lentokentälle Me kummatkin olemme paniikissa. Saavumme lentokentälle ja juoksemme sisälle. Löydämme Joonaksen penkiltä istumassa. Joonas huomaa meidät ja katsoo meitä ihmeissään. "Niko ja Joel mitä te täällä?" Hän kysyy hämillään. "Sulta jäi tää." Niko sanoo ja ojentaa lippua Joonakselle. "Kiitos mistä te tän löysitte?" Joonas kysyy ihmeissään. "Löydettiin se studion sohvalta." Sanon. "Ai kiitos." Joonas sanoo hieman nolona. "Miks sä muuten oot lähössä Espanjaan ja vielä yksin?" Niko kysyy. "Öö tota mä halusin vaan lähtee jonnekin kun ajattelin että ketään ei oo mua estämässä." Joonas selittää epäröiden. "Mut entä meidän bändi meillähän alkaa kiertuekkin kohta." Niko sanoo. "Ai niin joo enpä muistanu sitä." Joonas sanoo. "Et ei me sua estetä mutta oishan se ihan kiva jos sä jäisit." Sanon varovasti. "Ja kaikki muutkin kyllä haluais että sä jäisit." Niko jatkaa. "Noh voinhan mä sit jäädäkkin." Joonas sanoo hymyillen. Tuo oli muuten eka kerta pitkään aikaan kun näen Joonaksen hymyilevän. Minä ja Niko kummatkin hymyilemme Joonakselle takaisin ja menemme yhteis haliin. Halin jälkeen lähdemme ajamaan minun luokseni. Autossa Niko kysyy: "Voitaisko nyt Joelin luona kaikki sopia meidän riidat?" Minä vastaan: "Voitaishan me." Joonas vastaa: "Tottakai, ei oo kivaa olla koko ajan riidoissa." Pääsemme minun luokseni ja keitämme kahvia ja istumme ruokapöydän ääreen.
Päätän aloittaa keskustelun: "No miten teillä menee?" Niko vastaa: "No onhan tässä ollu kaikilla aika vaikeeta. Ite oon ollu aika rikki siitä että mun ja Joonasken välit on menny niin huonoks." Niko kertoo samalla katsoen Joonasta. "Ja kyllä mua myös on harmittanu se mun ja sun välien riita siellä studiolla." Niko kertoo ja katsoo minua. "No kyllä muakin se on harmittanu ja ei oo kivaa olla riidoissa kun te ootte kuitenkin mun parhaita kavereita." Sanon ja hörppään kahvi kupistani. "Mut mites sä Joonas voit?" Niko kysyy. "Noh mistäs sitä alottas." Joonas sanoo. "Kerro vaan ihan kaikki me kuunnellaan sua." Sanon Joonakselle. Joonas aloittaa kertomaan: "No oon tässä melkein joka ilta juonu koska sen avulla mä oon aina saanu mun pahan olon pois ja sit yks päivä mulle tuli idea että haluan lähtee jonnekin pois yksin. Ja sit mä varasin lentolipun ja nyt mä istun sit tässä." "Ootsä juonu jo monta päivää? "Niko kysyy Joonakselta "No en hirveen monta päivää." Joonas vastaa. "Muuten onks toi juominen johtunu Emiliasta?" Niko kysyy huolestuneena. "No siis joo on. Mitä sille muuten kuuluu?" Joonas kysyy. "Ai niin kun sä et tiedä." Sanon. "Ai mitä en tiedä?" Joonas kysyy ihmeissään. "No siis Emilia yritti itsemurhaa." Niko sanoo hieman varovaisena.

Joonas
Järkytyn kuulemastani ja tunnen kun kyyneleet valuvat silmistäni. Alan täristä hieman. Niko taluttaa minut sohvalle ja halaa minua. "Tää on mun syytä." Sanon itkien. "Onhan se tietysti totta että sä oot sanonu sille tosi ilkeitä asioita mutta ei se silti kokonaan sinusta johtunu." Niko sanoo rauhallisesti ja silittää kättäni. "Ai ei." Soperran. "No ei ei Emilialla on ollu kaikkia muitakin vaikeita asioita tässä, kuten se että se meinas sairastua uudestaan syömishäiriöön." Tuon kuullessani alan itkeä vain enemmän. Niko halaa minua ja Joel istuu vieressä ja silittää minua hiuksiani. Jonkun ajan päästä saan rauhoituttua ja sanon lauseen mitä en olis ikinä uskonut sanovani. "Mä haluan tavata Emilian mä haluun puhuu sille." Joel ja Niko kummatkin hämmästyvät hieman mutta Niko sanoo: "Mä voin soittaa sille." "Kiitos!" Sanon ja hymyilen. Niko soittaa Emilialle ja puhelun jälkeen hän sanoo: "Me sovittiin et nähään kaikki huomenna studiolla." Niko, Joel ja minä hymyilemme toisillemme ja halaamme yhdessä. Sitten minä ja Niko lähdemme kotiin.

Time skip seuraavaan päivään

Emilia
Olen meikkaamassa kotonani ja kuuntelen samalla musiikkia. Minua jännittää tavata Joonas ja kaikki muutkin jätkät. Meikkaamisen jälkeen menen valitsemaan vaatteet. Otan mustat farkut joissa on polvissa reiät ja mustan villapaidan. Hiukset menen vielä kihartamaan vessaan. Tuon jälkeen menen laittamaan eteiseen ulkovaatteita. Katson peiliin ja huokaisen, sitten astun ovesta ulos. Lähden ajamaan studiolle. Saavun studiolle ja ennen kun koputan oveen huokaisen syvään ja sano itselleni hiljaa: "Hyvin se menee." Koputan oveen ja astun sisään. kaikki ovat jo saapuneet studiolle. "Moi" Sanon hiljaa ja otan ulkovaatteet pois. "Moi kiva kun tulit." Olli vastaa. Outoa että kukaan muu ei sanonut minulle mitään. Huomaan Joonaksen istuvan sohvalla joten päätän istua hänen viereen. Muut jätkät tulevat lähemmäksi ja istuvat maahan.  "No mites sä oot nyt voinut?" Niko kysyy. "Kiitos kysymästä, paremmin." Vastaan. "No hyvä." Niko sanoo hymyillen ja hymyilen takaisin. "Haluaisitteko nyt puhua Joonaksen kanssa kahestaan?" Joel kysyy. "Voitaishan me." Joonas sanoo ja vilkaisemme toisiamme. Muut jätkät lähtevät pois studiolta ja minä ja Joonas jäämme kahdestaan. Varovasti katsomme toisiamme ja jäämme tuijottamaan toisiamme. Kunnes tajuan sen ja ravistan päätäni. Joonas tekee samoin. "Kiva nähdä sua pitkästä aikaa." Sanon Joonakselle. "Mustakin on kiva nähä sua." Joonas sanoo. Olemme hetken hiljaa ja sitten Joonas päättää sanoa: "Mä kuulin eilen että sä olit yrittäny itsaria sen jälkeen kun me nähtiin tai minä ja Niko nähtiin siellä kauppakeskuksessa." "Joo olin mä." Sanon ja ilmeeni muuttuu vakavaksi. "Miks ihmeessä?" Joonas kysyy huolestuneena. "Mulla oli niin paha olla et en enää keksiny siinä vaiheessa mitään muuta vaihtoehtoo." Selitän. "Johtuko se sun paha olo minusta?" Hän kysyy huolissaan. "Noh öö tota..." Änkytän. "Sano vaan." Hän sanoo lempeästi. "No osittain joo mutta kyllä se paha olo tuli myös muualta." Kerron. "Emilia...mä haluan pyytää sulta anteeks mä oon ollu sua kohtaan ihan hirvee ja mä tiiän että tää ei tuu korvaamaan kaikkee sitä mitä mä oon sulle tehny mutta silti anteeks." Joonas sanoo pidätellen itkua. Tunnen kuinka kyyneleitä valuu silmistäni. "Saat anteeks." sanon itkien. "Ai ihan noin vaan mä voin vaikka ostaa sulle hyvitykseksi ihan mitä vaan sä haluut." Joonas sanoo itku kurkussa. "Ei ei en mä tarvii mitään mä oon vaan niin kiitollinen että sä ees pyysit multa anteeks koska en enää melkein pystyny kuvitellakkaan että voisit sanoo mulle enää mitään hyvää." Sanon itkien. "Voi ra... siis voi sua!" Joonas sanoo itkien. "Siis meinasko Joonas just sanoo rakas?"Ajattelen. Katson Joonasta itkuisilla silmillä enkä sano mitään. Halaamme toisiamme tiukasti.

Sanoja: 1066