Butterfly effect

8. "Sepä tuntui yllätävän hyvältä."

Joonas
Herään aamulla noin klo 7.00 aikoihin katson rannekellostani että olen saanut unta vain 4h .
Päässäni ei pyöri mitään positiivisia ajatuksia. Päässäni pyörii vain että miten hirvee ihminen mä voin olla ja kaikki ne sanat mitä oon Emilialle sanonut. Nousen sängystä ja menen keittiöön tekemään aamupalaa. Aamupalaa syödessä alkaa tulla halu viillellä tai satuttaa jotenkin itseäni. Syömisen jälkeen menen keittiön laatikosta etsimään jotain terävää ensimmäisenä löydän aika terävän näköisen veitsen. Tuon jälkeen hengitän syvään ja viillän itseltäni ranteen auki. "Sepä tuntui yllättävän hyvältä." ajattelen. Menen sohvalle ja tajuan että meillä on treenit tänään. Mutta en ole todellakaan menossa sinne koska Niko on tulossa sinne. Niko on pettäny mun luottamuksen ihan täysin. Ärsyttää ja harmittaa koska Niko oli mun paras kaveri jolle pystyin aina kertomaan kaiken. Hän myös halusi mielellään kuunnella huolia. Ja mä myös halusin kuunnella sen huolia. Meillä oli aina myös tosi hauskaa. Ollaan myös koettu paljon yhdessä. Kyyneleitä nousee silmiini kun ajattelen meidän kaikkia yhteisiä muistoja. Mut nyt ei vaan huvita eikä ole jaksamista mennä treeneihin.

Emilia
Herään ja nousen ylös sängystä. Melkein heti minulle palautuu mieleen kaikki eilisen tapahtumat. Katson puhelimestani uudestaan Joonaksen lähettämän viestin. Minulle tulee halu kostaa koska Joonas on ollut todella ilkeä minua kohtaa, mutta en vain tiedä miten kostaisin. Selaan hetken puhelintani ja vihdoin keksin että laitan Joonakselle samanlaisen ilkeän viestin. Saapahan tietää miltä se tuntuu. Viestissä lukee: "Moikka Joonas tiedoksi että olet todella ilkeä ja itsekäs ihminen en todellakaan tajua miten oon voinu rakastaa sua joskus koska ei kukaan voi!
"Ja en enää ikinä halua nähä sua että hyvää loppu elämää sullekin!" Lähetän viestin. Tuon jälkeen lähden ulos lenkille tyhjentämään päätäni. Pitkän lenkin jälkeen saavun kotiin ja menen sohvalle katsomaan telkkaria.

Niko
Herään aamulla klo 9.00. Treenit alkavat vasta klo 12.00 niin tässä on vielä hyvin aikaa. Nousen sängystä ja päätän ihan ensimmäiseksi mennä suihkuun. Suihkuun jälkeen puen vaatteet päälle ja menen keittiöön. Teen aamupalan ja menen syömään sitä olohuoneeseen. Samalla kun syön niin katson telkkaria. Rommi kissa hyppää sohvalle viereeni.
Time skip
Kello on jo sen verran että rupean valmistautumaan. Otan repun jonne pakkaan oman tietokoneen, koneen laturin, puhelimen laturin, muistiinpano vihkon ja avaimet. Menen eteiseen laittamaan takin ja kengät. Istun autoon ja lähden ajamaan studiolle. Saavun studiolle ja Joel on jo laittamassa koneita kasaan. Otan oman tietokoneeni esiin käynnistän sen. Aloitamme kirjoittamaan laulun sanoja.

Joonas
Havahdun sohvalta ja otan puhelimeni ja näen että Emilialta on tullut viesti. Luen viestin ja ajattelin: "Mitä mä muka oon tehny Emiliahan tässä se ilkeä ja itsekäs on."
En vastaa mitään viestiin koska haluan vain unohtaa koko ihmisen. Mutta jään kuitenkin miettimään Emiliaa ja meitä kun olimme yhdessä. En vaan saa häntä pois mielestäni.

Joel
Olemme kirjoittaneet biisin sanoja jo jonkun aikaa ja alan hyräilemään biisin sanoja: "All my life what a waste of time I wonder why am i still alive..."
"On muuten hyvä varsinkin toi kertsi mä mietin että mitä jos sä laulaisit sen kokonaan." Niko on jossain omissa ajatuksissaan, sanon vähän kovemmalla äänellä: "Niko käykö?"

Niko
Olen vajonnut omiin ajatuksiini. Ajattelen vain että miten Joonas ja Emilia voi ja kuinka vihainen Joonas minulle on. Pelottaa koska olemmehan parhaita kavereita vai ollaanko edes enää. Tunnen kun vedet nousevat silmiini. Hetken päästä havahdun kun Joel kysyy minulta jotain. Sanon: "Ai mitä?" Joel sanoo: "Niin että käykö jos sä laulaisit ton kertsin kokonaan?" Vastaan: "Joo todellakin käy." Joel kysyy minulta: "Onks sulla kaikki ihan hyvin?" Valehtelen: "Joo on."
Joel selkeästi huomaa että valehtelen ja hän kysyy: "Hei onks sen Joonaksen exän kanssa tapahtunu jotain kun sähän olit sen kanssa siellä ravintolassa?" "Mä oon ihan kauhee ihminen." Sanon itku kurkussa. Joel sanoo: "No etkä ole. Mitä on tapahtunu? Kerro mulle." Lupaat sit että tää jää vaan meijän väliseks." Sanon.
"Lupaan lupaan." Joel sanoo ihmeissään. "No siis." Huokaisen. "Mä mä olin niinkun sängyssä sen Emilian kanssa." Sanon hiljaa. Jään tuijottamaan käsiäni.

Sanoja: 636