Butterfly effect

14. "Mikä sulla oikeen on?"

Joonas
Olen kotona ja minulla on ihan hirvee olo kaikin puolin olin taas juonut eilen illalla ja nyt makaan sohvalla. Olen ajatellut että lähden mahdollisimman pian jonnekin pois tästä maasta. Voin tehdä nyt ihan mitä huvittaa kun ei oo ystäviä eikä ketään kuka minusta huolehtisi. Saan vihdoin itseni ylös sohvalta ja menen tietokoneelle katsomaan lentoja. Lentoja näyttää olevan aika paljon kaikkialle lämpimään joten ostan lentolipun itselleni Espanjaan. Lento lähtisi jo onneksi huomenna. Tuon jälkeen huomaan että minulla on alkaa olla nälkä joten lähden kauppaan.

Emilia
Kaikki jätkät paitsi Joonas ovat minun huoneessa ja makaan sairaala sängyllä. Minunhan piti kuolla. En edes tiedä miten olen nyt tässä. Hoitaja kertoi että oli kuulemma minuuteista kiinni että olen nyt tässä elossa. Kaikki katsoo minua hymyillen. Ja en tiedä miten minun pitäisi olla. Päätän kuitenkin kysyä: "Pääsenkö mä jo tänään kotiin?" Hoitaja vastaa: "Tutkimuksissa emme huomanneet mitään vakavia vammoja joten pääset tänään kotiin." Tuon kuullessa hymyilen jätkille. Nousen sängystä ja olo tuntuu jotenkin pitkästä aikaa normaalilta joka on outoa. Muut jätkät lähtevät ja minä ja Niko jäämme vielä huoneeseen. Olen alkamassa pakkaamaan tavaroitani mutta Niko kääntää minut häneen päin ja katsoo minua silmiin ja sanoo: "Mä pelastin sut sieltä vedestä." Vedet nousee silmiini. "Miks ihmeessä?"  Kysyn samalla kun pidättelen itkua. "Koska sä oot mulle tärkee. En mä pystyisi mihinkään enää jos sä oisit kuollu." Hän sanoo samalla kun hänen silmistä valuu kyyneleitä. Halaan Nikoa tiukasti ja sanon itkien: "Kiitos Niko! Säkin oot mulle ihan super tärkee."  Itkemisen ja halaamisen jälkeen. Pakkaamme minun vähäiset tavarat sillä minulla oli vain nuo yhdet vaatteet ja jätkien tuomat laturi ja puhelin. Tommi ja Aleksi olivat jääneet odottamaan meitä ja lähdimme Tommin kyydillä kotiin. Tommi vei meidät kaikki omiin koteihimme. Kotiin saavuttuani huokaisen helpotuksesta ja ensimmäisenä päätän mennä suihkuun. Suihkun jälkeen vaihdan puhtaat vaatteet. Ja mene Nikon luokse olohuoneeseen. Olen Nikon kainalossa ja tunnen kun Niko pussaa minua hiuksiini. Heti tuon jälkeen erkaannun kauemmas ja katson toiseen suuntaan. "Hei mikä tuli?" Niko kysyy ihmeissään. "Ei me voida." Sanon "No miks?" Niko kysyy. "Mun takia sun ja Joonaksenkin välit on menny." Sanon pettyneenä. "No ei se nyt sun syy oo me rakastuttiin ja ei tunteille voi mitään." Niko sanoo. "Mut voidaanko tästä edespäin olla vaan kavereita niin kaikki ois helpompaa?" Kysyn varovasti. "Joo tottakai." Niko vastaa hymyillen. Hymyilen takaisin. Kello alkaa olla jo paljon joten menemme nukkumaan.

Joonas
Olen herännyt jo klo 7.00. Syön aamupalaa ja katson samalla telkkaria. Syömisen jälkeen menen pakkaamaan tavaroitani. Minua jännittää koska en ole aikasemmin matkustanu yksin. En ole kertonut jätkille tai kellekään että lähden. Otan kaikki tavarat mukaan ja lähden vielä studiolle katsomaan että onko siellä joitakin tavaroita mitä tarvitsen. Studiolle saavuttuani lasken tavarat ja lentolipun sohvalle. Otan työpöydältä pari plektraa ja tietokoneen laturin. Sitten otan kaikki tavarat. Lähtiessäni jään vielä seisomaan ovelle, huokaisen syvään ja sanon hiljaa: "Heippa sitten." Lähden ajamaan lentokentälle.

Niko
Heräämme Emilian kanssa klo 10.00 aikoihin ja syömme rauhassa aamupalan. Aamuhommien jälkeen lähden studiolle yksin. Kun saavun studiolle ja astun ovesta sisään, huomaan Joelin tietokoneen ääressä. En juuri nyt haluaisi nähdä häntä koska hänhän meni kertomaan mun ja Emilian jutuista Joonakselle. Menen kuitenkin sisälle ja sanon hieman tylyllä äänen sävyllä: "Moi." "Moi mä en tienny et meillä on yhteiset treenit." Hänkin sanoo hieman tylynä. "No ei meillä pitänykkään halusin vaan tulla yksin tänne mutta sä olitkin täällä." Sanon "Aa no voin mä tästä lähteekin." Joel sanoo töykeästi. "Ei ei sun mun takia nyt tarvii." Sanon esittäen että Joelin läsnä olo ei haittaa. "No aha tarviiks sun tulla tähän koneelle?" Hän kysyy. "Ei ei tarvii jatka vaan jos sulla oli kesken siinä." Sanon ja istun pianon ääreen. Alan soittamaan ja laulamaan Coldplayn Viva la vida kappaletta.

I used to rule the world seas would rise when i gave the word now in the morning, I sleep alone Sweep the streets i used to own. Kunnes kuulen Joelin hyräilevän jotain omaa ja se alkaa ärsyttää. Yritän kuitenkin jatkaa soittamista mutta siitä ei tule mitään. Huokaisen syvään ja menen Joelin luokse. "Mä en pysty keskittymään kun sä vaat hoilaat täällä!" Tiuskaisen "No anteeks anteeks en mä tajunnu." Hän sanoo ihmeissään. "No et näköjään ja mitä sä ees teet siinä?!" Sanon vihaisesti. "Ihan kuule tarkistan näitä mun versejä tästä biisitä ja ajattelin tässä äänittääkkin niitä tässä kohta, että voit auttaa jos haluat." Joel sanoo töykeästi. "Aha ja saat muuten pyytää jotain muuta auttamaan!" Tiuskaisen. "Muuten mikä sulle oikeen on?" Joel kysyy vihaisena. "No juoruilet täällä mun yksityis asioita muille!" Sanon vihaisena. "Aa niin siitä sun ja Emilian jutusta." Hän sanoo. "Ja sä vielä lupasit että et kerro!" Tiuskaisen vihaisesti. "No se lipsahti kun Joonas halus niin kovasti tietää." Joel yrittää sanoa rauhallisemmin. "Ja niin kovasti että meijän välit on poikki!" Huudan ja lopussa ääneni särkyy. Joel katsoo minua järkyttyneenä ja sanoo: "Ai oikeesti mä mä en tienny." Istun sohvalle ja sanon itkien: "Ja Emilia yritti tappaa ittensä kun Joonas sano siitä niin ilkeitä juttuja." Joel tulee halaamaan minua. "Niko anteeks mä en tienny että sulla on oikeesti ollu näin vaikeeta." Hän sanoo ja hänenkin ääni särkyy lopussa. "Saat anteeks." Sanon ja irtaudumme halista. Kun olemme kummatkin rauhoittuneet menemme keittiöön tekemään syötävää. Huomaan ruokapöydällä jonkun lipun näköisen lapun. Katson sitä tarkemmin ja se on lentolippu Espanjaan. "Mä löysin tämmöisen."  Näytän lippua Joelille. "Outoo kenen toi muka voi olla?" Joel kysyy. "Ei mitään hajua." Sanon ja yritän miettiä. "Mut Joonaksesta ei oo kuulunu mitään moneen päivään. Et mitä jos tää on sen?" Keksin. "Se on muuten sen." Joel sanoo hieman hätääntyneenä. "Mut mitä me nyt tehään se lentohan lähtee puolen tunnin päästä." Niko kysyy.  "Mä tiedän. Tuu!" Joel lähtee kävelemään kohti eteistä.

Sanoja: 928