Novelli

Luku 1. (6. osa)

Olemme nauraneet vatsamme kipeiksi ja huutaneet äänemme käheiksi, kun huomaan Allun vilkaisevan huolestuneena kojelautaa.

"Voi vittu", Hän mutisee.

"Mitä nyt?"

"Bensa on melkein loppu. Pitäisi käydä tankkaamassa".

"Onko täällä huoltoasemaa lähellä?", kysyn huolestuneena. Allu kohauttaa olkapäitään kurottautuen kohti kännykkäänsä.

"Parin kilometrin päässä pitäisi olla yksi", hän ilmoittaa selattuaan puhelintaan hetken, vilkuillen samalla tietä. Hän asettaa sen nojalleen vaihdekepin taakse, ja laittaa reittiohjeet päälle.

Huokaisen helpottuneena.

Jonkin ajan päästä käännymme pienen ja aution huoltoaseman pihaan. Allu ajaa tankille ja hyppää autosta. Katselen sivupeilistä, kun hän tankkaa.

Allu maksaa, palaa autoon ja rojahtaa penkilleen. Hän käynnistää auton, mutta pysähtyy sitten ja katsoo minua.

"Mitä nyt?", inahdan.

"Mietin vain, mitä teemme seuraavaksi", hän sanoo. "Olen ajanut koko yön, ja alan olla aika poikki".

Nyökkään. Minuakin on alkanut jo väsyttää, osittain varmasti alkoholin takia. Katselen ympärillemme tuulilasin läpi, mutta koko huoltoasema on autio. Pieni ja valaisematon parkkipaikka reunustaa sitä, ja saan idean.

"Emmekö voisi jäädä tuonne parkkipaikalle nukkumaan?", ehdotan.

Allu miettii hetken, mutta nyökkää sitten. Hän ohjaa auton pimeän ja tyhjän parkkipaikan kaukaisimpaan nurkkaan, ja sammuttaa moottorin.

Yhtäkkiä tunnen oloni hieman vaivautuneeksi.

"Miten me muuten nukumme tässä?", kiemurtelen. Allu näyttää tajuavan saman tien, mitä tarkoitan.

"Sinä voit nukkua takapenkeillä", hän tarjoaa. "Voin ihan hyvin nukkua istuallaan tässä etupenkillä".

"Mutta eikö sinulla ole kauhean epämukavaa siinä?", vastustelen. "Tarvitset hyviä yöunia enemmän kuin minä, sinähän kuitenkin joudut ajamaan".

Allu näyttää kiusaantuneelta. Koko tilanne on molemmille hankala, mutten halua, että Allu joutuu nukkumaan epämukavasti minun takiani. Pidän pääni.

"Nuku sinä takapenkillä. Voin nukkua siellä sitten seuraavan kerran", ehdotan. Hän epäröi vielä hetken, mutta huokaisee alistuvasti.

"Okei sitten".

Päätämme sitä ennen polttaa tupakan puoliksi, ja saan Allunkin juomaan yhden oluen. Hytisemme koleassa syysyössä, Allu t-paitasillaan ja minä hänen hupparissaan.

Sen jälkeen hän avaa toisen takaovista ja siirtelee tavaroita sivuun. Allu käy kömpelösti pitkäkseen takapenkeille, vaikkei hänen jalkansa yllä suoristumaan. Hän myttää takkinsa tyynyksi, ristien käsivartensa päänsä alle.

Istun taas etupenkille, katson taaksepäin ja huokaisen. Minunkin tekisi kovasti mieli käydä makaamaan istuttuani monta tuntia putkeen, ja se alkaa puuduttaa.

Potkin maiharit jaloistani, nostan jalat penkille ja käperryn pieneksi keräksi polvet rintaani vasten. Löydän penkin vierestä napin, josta selkänojaa saa säädettyä, ja lasken sitä vähän. Ei tämä nyt niin epämukavaa ole, eihän?