"En mä tiedä enää mitä tehdä.. kaikki on kokeiltu" mä huokaisin epätoivoisena ja suljin silmäni. Nojasin sohvan selkänojaan ja toivoin vain herääväni tästä kiduttavasta painajaisesta. Se toive oli kuitenkin turha. Tämä oli pahin todellisuus kuin yksikään aiempi mun elämäni aikana ja uskokaa tai älkää, mä olin nähnyt aika monta helvetin liekkien nuolemaa tilannetta.
"Yks idea mulla olis vielä millä uni saattais tulla aika nopeesti" Joonas tokaisi istahtaen mun vierelle.
Se oli kuunnellut viimeisen vartin mun ärsytystäni siitä kuinka hyödytön aikaisempi lääkärikäynti oli ollut. Mulle oli vain määrätty vahvempia unilääkkeitä ja uusittu resepti rauhoittavista. Sekä mun kroppa että mieli kävivät kumpikin niin pahasti ylikierroksilla et ensin oli saatava koko paketti rauhoittumaan ennen kuin pystyi edes harkitsemaan muuta. Se varmasti helpotti jo omalta osaltaan nukkumista tai ainakin sen yrittämistä. Helpommin sanottu kuin tehty...
"No? Mikä?" kysyin kääntäen pääni Joonaksen suuntaan.
Se teki samoin ja hymyili lempeästi. Vaikka tuon ideat monesti kuolivat jo ennen kuin ehtivät edes syntyä, musta tuntui että sitä oli kuitenkin ihan hyvä kuunnella nyt. Tuskin sen ideat ainakaan tilannetta pystyivät yhtään pahentamaan.
"Seksi" tuo tokaisi.
Hyvä kevennys tähän väliin. Ellei se sitten halunnut lytätä mua vielä vähän lisää ja alkaa vittuilla tämän kaiken keskellä. Jotain mitä vain Joonaksen sairas mieli pystyi sanomaan hyväksi ideaksi. Eikä siinä, olihan tuo ideana ihan kiva mutta mulla vaan ei ollut tähän hätään ketään sellaista kenen kanssa moista aktiviteettia olis lähtenyt harrastamaan.
"Vittuilet sä vielä kaiken hyvän lisäks?" kysyin epäilevänä.
Vaikka mulla melko hyvä sietokyky sen typerille jutuille olikin, nyt mä en jaksanut mitään ylimääräistä. En enää näillä hermoilla. Joonas kuitenkin pudisteli päätään ja vakavoitui. Sehän kuulostikin tähän hetkeen todella lupaavalta...
"Sitä vaan et jos sä haluat kääntää sen kortin niin mä oon käytettävissä" tuon sanat sai sen kuulostamaan siltä kuin mä olisin pitänyt sitä jonain leluna. Vaikka se itse saattoi itseään vähän sellaisena pitääkin, mulle se oli kaikkea muuta. Tärkein ja arvokkain ihminen koko maailmassa. En mä sellaisen halunnut tuntevan itseään arvottomaksi pelinappulaksi oman oloni parantamisen varjolla.
"Joonas, et sä oo mulle mikään lelu" huomautin.
Käänsin hetkeksi katseeni siitä poispäin ja huokaisin syvään. Kyllä mä sen tiesin että hyvää se vain tarkoitti mutta ehkä tuo ei kuitenkaan ollut se kaikista rakentavin ratkaisu. Melkoinen sotku siitä viimeksikin oli syntynyt vaikka mä olin edelleen aivan kuutamolla koko asiasta. Vain Joonaksen jakamien muistikuvien ja kertomusten varassa.
"Ollaanhan me jo kerran ennenkin oltu niin ei kai se niin paha oo" Joonas tokaisi hartioitaan kohauttaen.
Ei ehkä sinulle mutta mulla oli lähtökohtaisestikin jo vähän eri ajatusmaailma seksin suhteen. Mä kunnioitin ystäviäni sen verran etten mä halunnut niiden tuntevan sitä arvottomuuden tunnetta jonka mä aiheutin aamuisella poissaolollani kerta toisensa jälkeen. Ei musta ollut muuhun. Joonakselle taas pikku lemmenleikit kavereiden kesken oli enemmän kuin tuttua kauraa.
"Sehän oli vaan yks känninen virhe mikä ei saa toistua enää" huomautin.
Jo pelkästään tuon sanominenkin tuntui niin pahalta et mä en voinut ymmärtää kuinka olin saattanut päästää tilanteen siihen pisteeseen. Kyllä, Joonas osasi olla todella flirttaileva ja vaikea vastustaa ihan jo vaikka selvinpäinkin, puhumattakaan et alkoholilla oli osuutta asiaan. Mutta mä tunsin itseni enkä mä tehnyt kavereiden kanssa tuollaisia typeryyksiä. Se oli vain jokin poikkeus isolla alleviivauksella, mitä mä en koskaan osaisi järjellä selittää.
"Oliks se susta niin kamalaa?" Joonas kysyi ihmeissään.
Ei kyse ollut nyt siitä mikä oli kamalaa ja mikä ei, vaan siitä et mä en halunnut loukata Joonasta tekemisilläni enää enempää. Tässäkin oli ihan tarpeeksi että se joutui vielä tämän kaiken sirkuksen keskellä kannattelemaan mua.
"Mähän sanoin etten muista siitä mitään. Eikä sillä muutenkaan oo väliä" kerroin.
Tapahtunut mikä tapahtunut ja sitä oli turha miettiä enää sen enempää. Nyt oli vain huolehdittava ettei mitään vastaavaa pääsisi enää käymään. Sillä ei ollut luojan kiitos ollut mitään seurauksia meidän välien kannalta mutta se kai siitä vaarallisen leikin tekikin. Kun yhdestä kerrasta ei seurannut mitään, ei kai toisestakaan seuraisi. Tai kolmannesta tai neljännestä... se oli loputon kierre mitä ei vaan saanut enää päästä tapahtumaan.
"Mä yritän vaan auttaa" Joonas huokaisi.
Kyllä mä sen tiesin. Totta kai se yritti. Niinhän se aina teki. Oli aina valmis auttamaan muita vaikka itsellä olis ollut mikä kriisi meneillään. Se oli ihailtava piirre toisessa ihmisessä.
"Tiiän. Siihen vaan on oltava joku toinen keino" huomautin.
Vaikka se ratkaisu olis ollut kuinka mahtava, se oli täysin mahdoton. Sen tiesi syvällä sisimmässään myös Joonas mutta se halusi vain kokeilla kuinka pitkälle mä olin valmis menemään tämän jutun kanssa.
"Mulla alkaa vaan pikkuhiljaa ideat loppua sun kanssa" se huokaisi.
Sitten meitä oli kaksi. Mutta jokin muu ratkaisu tähän oli löydettävä, se jos mikä oli selvää. Mä en Joonasta suostuisi käyttämään vain hyötyäkseni itse tilanteesta jotain. Se ei ollut reilua ja siinä kohtaa mulla oli vielä sydän paikallaan. Vaikka kaikki muut mua saattoivat kylmänä ja sydämettömänä paskiaisena pitääkin, Joonakselle mä en halunnut olla sellainen.
***
Oon taas vaihteeks täysi rakastunu tähä pariskuntaa :3
YOU ARE READING
Only Mistakes
Fanfiction"Se yö oli virhe jota ei koskaan pitänyt tapahtua" UMK, euroviisut, Joel ja Joonas sekä känniyö tai vahingossa kaksi... Joel ei suostu hyväksymään yhä kasvavia tunteitaan parasta ystäväänsä kohtaan eikä yksi toisensa perään yhdessä vietetty yö auta...
