Mä pyörin sängyssä neljättä tuntia ja laskin jopa sekunteja vain odottaen että nukahtaisin. Mä en jaksanut valvoa enää. En kertakaikkiaan jaksanut. Tämä oli yhtä helvettiä.
Mä olin yrittänyt jo kaikkea mahdollista aina lampaiden laskemisesta rentoutuskasettien kuunteluun. Tai lähinnä youtubesta löytyvien videopätkien kuunteluun ja meidän tähän asti tekemien haastatteluiden laskemiseen.. ja minä kun en uskonut ikinä mihinkään tuollaiseen shaisseen. Taas se tuli todistettua ettei siitä mitään hyötyä ollut. Turha luulo!
Pahinta tässä oli se että mua ihan oikeasti väsytti. Aivan helvetisti vieläpä. Mutta siitä huolimatta mun oli näköjään turha havitella untenmaille. Kaikkea mäkin kuvittelin...
Nousin istumaan ja heitin jalkojeni päällä olevan peiton syrjään niin vauhdilla että se lensi lattialle. Pudistelin päätäni turhautuneena ja huokaisin syvään. Ei kai tämä tästä muuksi muuttunut. Sama se sitten oli valvoinko mä sängyssä istuen vai maaten. Kaikki muut olivat olleet unessa jo luoja ties kuinka kauan ja vain minä olin hereillä. Tuskin se kenellekään mikään yllätys silti oli. Jokainen näistä tiesi kuinka vaikeaa mulla tällä hetkellä oli nukkumisen kanssa.
Kunhan tästä arki koittaisi, kai mun oli varattava itselleni lääkäriaika tämän takia. Jotain unilääkkeitä mun oli pakko saada tai sekoaisin lopullisesti. Ihan kuin tässä umk-euroviisu-rumbassa ei vielä tarpeeksi aineksia siihen olis ollutkaan...
Turha kuvitella ettenkö mä olis kokeillut kaupoista ja apteekeista ilman reseptiä hankittavia melatoniinivalmisteita. Ne oli yhtä tyhjän kanssa. Se ja sama vaikka mä olisin vetänyt koko paketin kerralla.. ei tähän enää mitkään pikku konstit tepsineet.
Siirryin sängyn reunalle istumaan ja nojasin kyynärpäillä polviini. Yhtään vitsailematta, mä olisin ollut valmis antamaan mitä tahansa että olisin saanut nukkua edes muutaman tunnin. Ei se mitään olis auttanut mutta parempi sekin olis ollut kuin ei mitään. Järjen päälle tämä valvominen alkoi pikkuhiljaa käydä...
Mä en tiedä oliko se ratkaisuista parhain mutta jollain tasolla mä toivoin Joonaksen olevan vielä hereillä. Juuri nyt mä olisin kaivannut vain juttuseuraa. Ehkä sen toisinaan hieman tylsiä puheita kuunnellessa se uni tulisikin.
Nousin seisomaan ja lähdin pimeässä vaeltamaan kohti Joonaksen huonetta. Niin monet kerrat me täällä oltiin yötä oltu että mä löytäisin sen huoneeseen vaikka silmät kiinni. Meillä kun oli aina samat huonejaot. Mulla oli kaikista pimeimmässä kohtaa oleva huone ettei vain vahingossakaan auringonsäteet tavoittaisi mun sysimustaa sieluani. Sitä riskiä mä en ollut valmis ottamaan...
Joonas nukkui aina mun viereisessä huoneessa ellei se sitten halunnut jakaa sänkyään Nikon kanssa. Tällä kertaa kuitenkin Olli ja Tommi sekä Niko ja Aleksi olivat ne jotka joutuivat jakamaan huoneen. Ei tämä sentään sellainen kartano ollut missä olisi jokaiselle meistä ollut oma huone, vaikka tämä sitä lähinnä muistuttikin...
Astelin hiljaa Joonaksen huoneen ovelle ja kurkkasin varovasti sisään. Siellä se nukkui, hiukset yhtenä sotkuna tyynyllä lojuen. Edes kerran elämässään se näytti rauhalliselta. Ja oikeastaan aika suloiseltakin. Ei sekään ihan jokapäiväistä ollut.
Mä hiippailin sen sängyn viereen ja yritin Joonasta herättämättä kömpiä sen viereen. Se ei ollut aina tehtävistä helpoin kun tiesi kuinka herkkäuninen tuo mies toisinaan osasi olla. Se oli todella ailahteleva uniensa kanssa. Toisinaan sitä taas ei saanut hereille vaikka olis soittanut death metalia korvan juuressa. Ei tuosta ottanut selvää...
Vedin varovasti peittoa syrjään ja sovitin itseäni sen vierelle. Ihan kun tässä ei vielä tarpeeksi kuuma olis ollutkaan, piti mun ängetä ihan sen kylkeen kiinni.
"Joel..?" tuo mumisi unisena ja kääntyi mua kohti.
Se raotti toista luomeaan ja katsoi mua kysyvästi. Todennäköisempää tässä olisi se ollut että Niko sen viereen olisi ängennyt. Ei mun silti ollut tarkoitus säikytellä sitä. Vaikka se kieltämättä hauskaa olisi varmasti ollutkin.
"Minähän tässä" vastasin huolettomasti.
Tämä oli pientä siihen nähden että mä en itse pysynyt edes laskuissa siitä kuinka monet kerrat olin herännyt siihen kun Joonas kapusi rundilla tulikuumassa hotellihuoneessa mun sänkyyni. Aika tasata hieman tilejä hattara..
"Et sä saa vieläkään nukuttua?" Joonas kysyi huolissaan ja kääntyi paremmin mua kohti.
Ihan huvin vuoksi mä vain ahtauduin toisen kanssa samaan sänkyyn kun vihasin muutenkin sitä jos en saanut kaipaamaani omaa tilaa. Mitäpä kuvittelit?
"En" huokaisin.
Kai sen olis kuvitellut olevan jo jokaisen tiedossa. Se olis vain aiheuttanut ylimääräistä hämmennystä jos mä ihan oikeasti olisin saanut nukutuksi.
"Tuu mun syliin. Jos se auttais edes vähän" tuo sanoi tehden mulle tilaa sängylle.
Mä katsoin sitä hetken kyseenalaistavasti. Se tiesi varsin hyvin etten mä ollut niitä ihmisiä jotka viihtyivät frendiä niin lähellä... älkää muistuttako siitä! Mä olin juuri onnistunut saamaan sen kännisen virheen pois mielestäni edes hetkeksi.
"Ootko tosissas?" kysyin epäilevänä.
Joonas nyökkäili hymyillen ja katsoi mua anovalla ilmeellä. Se taisi itse kaivata tätä enemmän kuin minä. Kenelle se nyt muka yllätys olisi ollutkaan...
Hetken mietinnän jälkeen mä kiipesin sen syliin ja painoin varovasti pääni tuon rinnalle. Se oli samaan aikaan outoa mutta tuttua. Sitä oli vaikea luonnehtia.. ihan kuin se olis ollut tämän kaiken jälkeen jotenkin kovin väärin...
Seuraavaksi mä saisinkin sitten laskea sen epätasaisia sydämenlyöntejä. Vaikka mä luulin aina olevani meistä kaikista se joka saisi ensimmäisenä rytmihäiriöitä.
Se kietoi toisen kätensä mun ympärille ja toisen se asetteli mun hiuksiin. Sen sormet alkoi hivellä hellästi mun sekaista hiuspehkoani samalla kun sen toinen käsi silitteli lempeästi mun selkää.
"Ootpa sä lämmin" sanoin puolihuolimattomasti.
Sellainen Joonas oli. Aina hiessä.. usein johtuen siitä et se oli vienyt kaiken lämmön joltain toiselta. Nyt oli minun vuoroni olla se lämpövaras...
"Liian kuuma?" se kysyi.
Mä otaksuin sen nyt tarkoittavan sitä ettei sen kanssa tullut tässä liian kuuma. Olihan lämpö hyväksi mut kuumuudessa nukkuminen oli yhtä helvettiä. Tai minun tapauksessani nukkumisen yrittäminen ja se oli sitä muutenkin...
"Ihan hyvä" vastasin.
Tämä taisi olla mun ainoa toivoni tällä hetkellä. Jos mä en tässä unta saanut, en mä tulisi sitä saamaan missään muuallakaan. Melkein inhotti myöntää kuinka mukavaa Joonaksen sylissä oli olla. Tuttua ja turvallista.. jotenkin rauhoittavaa.. mutta samaan aikaan silti uutta..
***
Kirjotin tän yöllä joten teksti on sen mukasta :))
ESTÁS LEYENDO
Only Mistakes
Fanfic"Se yö oli virhe jota ei koskaan pitänyt tapahtua" UMK, euroviisut, Joel ja Joonas sekä känniyö tai vahingossa kaksi... Joel ei suostu hyväksymään yhä kasvavia tunteitaan parasta ystäväänsä kohtaan eikä yksi toisensa perään yhdessä vietetty yö auta...
