*JOONAS*
Yön pikkutunneilla Joel oli kömpinyt mun viereeni höpötellen ihan omiaan. Multa oli mennyt käytännössä jokainen sana ohi mitä se oli sanonut. Tapani mukaan mä olin vain nyökkäillyt ja mumissut myöntyviä vastauksia. Jos niitä nyt sellaisiksi saattoi edes sanoa. Tuon tietämättömänä siitä mitä olin mennyt edes lupailemaan. Kuun taivaalta tai 100 000€ mersun...
Jo hetken aikaa hereillä oltuani mä olin vasta rekisteröinyt että jokin lämmin oli kiinni mun selässä. Mä en uskaltanut liikahtaa suuntaan enkä toiseen kun kuulin tuon hiljaisen tuhinan. Tuo oli nukahtanut mun kylkeä vasten aikansa pyörittyään enkä mä todellakaan halunnut olla nyt se joka tuon rauhallista ja levollista unta nukkuvan miehen herätti.
Hyvä että mä uskalsin edes hengittää. Eipä olisi ollut ensimmäinen kerta kun se heräsi siihen että joku sen lähellä hengitti vähän turhan kovaan ääneen. Jos joku sanoi olevansa herkkäuninen niin Joel oli sitä vielä potenssiin tuhat ja vähän päälle. Sitä varten ei ollut edes olemassa määritelmää!
Uskaltauduin kääntymään ihan varovasti ja katsomaan vierelläni makaavaa blondia miestä. Sen vakavat ja kerrankin niin rauhalliset kasvot saivat aikaan hymyn mun huulille. Mikä sen mahtoi selittää että toiset oli nukkuessaankin noin kauniita? Musta oli tuhat ja yksi rumaa kuvaa kun mä vedin sikeitä kuola poskella milloin kenenkin olkapäähän nojaten... ja sitten toiset näytti tuolta. Miltei enkeliltä...
Mä koitin vain kaikin voimin ymmärtää milloin tilanne oli mennyt Joelin kohdalla näin pahaksi. Aina se oli ollut huono nukkumaan ja pärjäsi suorastaan minimaalisella unimäärällä. Mutta ei se ollut vielä ennen tällainen ollut. Jos mä taas olisin ollut sen asemassa, mä olisin seonnut jo aikoja sitten. Ollista nyt puhumattakaan.
Totta kai se jokaisella oli tiedossa kuinka paljon umk-voitto oli vaikuttanut meidän ihan jokapäiväiseen tekemiseen. Pistänyt arjen käytännössä kokonaan ylösalaisin ja saanut ennen itsestäänselvinä pidetyt asiat nousemaan arvoon arvaamattomaan. Jopa kaipaamaan sitä tavanomaista arkea kaikessa tylsyydessään.
Mutta kaikesta päätellen Joeliin se oli vaikuttanut vielä enemmän kuin meihin muihin yhteensä. Se oli tunnetusti herkkä kaikille vaikutteille ja sen kohdalla uusiin asioihin totuttelu vei yleensä enemmän aikaa kuin muilla. Mutta olisi silti kuvitellut senkin jo tottuneen tähän.
Olo tuntui typerältä kun mä vaan tuijotin toista kuin hypnoosissa oleva. Se vain oli ollut viime aikoina sen verran epätodellinen näky. Toivottavasti se osasi itsekin arvostaa sitä että oli saanut nukutuksi.
Tänään meillä olisi taas luvassa euroviisu-treenit ja alkuillasta useampi haastattelu niiden virallisille yhteistyökumppaneille. Me oltiin sovittu että ajan säästämiseksi Joel ja Niko hoitaisi ensimmäisen ja viimeisen haastiksen ja Aleksi vetäisi mun kanssa kaksi siinä välissä. Niiden oli tyydyttävä nyt meihin vaikka ymmärrettävästi juuri Nikoa ja Joelia revittiin joka paikkaan. Se oli sanomattakin selvää että ne kiinnosti eniten.
"Mitä kello on?" kuului uninen kysymys mun viereltä.
Joko se nyt hereillä oli? Ei olisi pitänyt ruveta tuijottamaan sitä. Olis pitänyt vain nousta sängystä vähin äänin ja hiippailla pois niin et toinen olis saanut nukkua rauhassa.
"Mä luulin et sä nukuit" sanoin lievästi hämmentyneenä.
Joel siristeli silmiään auki ja katsoi mua kuin mikäkin humanoidi. Sen hiukset oli lievästi sähköiset ja sai tuon muistuttamaan hiukan peikkoa. Tuon aamu-uninen ääni taas oli herttaisen karhea.
"Niin mä nukuinkin. Heräsin siihen tunteeseen et mua tuijotetaan" Joel kertoi.
Se nousi istumaan ja nojasi takanaan oleviin tyynyihin haukotellen. Totta kai. Totta kai mä olin mennyt sen herättämään. Vaikka tuo tuntui täysin mitättömältä, ei tuon tunteen tultua pystynyt kovin kauaa nukkumaan. Joku alitajunnassa herätti ja uskotteli tuijottajan olevan uhka. Minua suurempaa uhkaa saikin hakea...
"Sori. Olit vaan niin vietävän söpö nukkuessas" huomautin silmää iskien.
Joel naurahti silmiään pyöräyttäen ja nappasi selkänsä takaa toisen tyynyn. Mä en ehtinyt reagoida mitenkään kun se jo huitaisi mua sillä kylkeen ja pörrötti mun hiuksia perään.
Nappasin tuon tyynyn käteeni ja hyökkäsin vuorostani Joelin kimppuun. Kaadoin sen sängylle selälleen ja menin nelinkontin tuon päälle. Otin tyynyn molempiin käsiini ja painoin sen hellästi Joelin kasvoille, tuon nauraessa kuin pikkutyttö. Oli ihana kuulla kuinka se oli välillä tuollainenkin. Joskus edes hymyä ja naurua eikä aina vakavia kasvoja kera synkän ilmeen.
Se tarttui mua ranteista kiinni saaden tyynyn pois kasvoiltaan ja naurahti perään. Sen siniset silmät katsoi mun omiin niin lempeästi että mä olin lähes sulaa sen katseen alla. Kyllä Joelkin osasi.
Yhtäkkiä se tarttui mua vyötäröltä ja veti syliinsä. Tuttu paikka minulle. Vaikka totta puhuen mä luulin aina olevani meistä kahdesta se joka oli huomionhakuisempi. Aina kaipaamassa läheisyyttä joltakin ja kiukuttelemassa jos ei sitä saanut.
"Kiitos että jaksat mua vaikka mä oonkin tämmönen" se sanoi painaen kasvonsa mun hiuksiin.
Eihän tuosta olis kuulunut olla epäilystäkään. Joel oli mulle tärkein ihminen maailmassa ja sen vuoksi mä olin valmis tekemään mitä vaan tai menemään minne vaan. Ja jos tilanne olis ollut toisinpäin, mä tiedän että sekin olis hakenut mun puolesta vaikka kuun ja tähdet taivaalta.
"Sä tiiät sanomattakin että oot mulle maailman tärkein tyyppi" kerroin.
Ja kyllähän se sen tiesi. Joskus sen vain oli kuultava se. Siltä varalta ettei tilanne ollut päässyt muuttumaan. Mutta fakta oli että vaikka mitä tapahtuisi ja mun elämäni suurin rakkaus ilmestyisi paikalle tässä hetkessä, se ei vienyt Joelin paikkaa. Aina ja ikuisesti se oli mulle numero yksi.
***
Fiilaan täl hetkel Joelin uniongelmii aika vahvasti...
ESTÁS LEYENDO
Only Mistakes
Fanfic"Se yö oli virhe jota ei koskaan pitänyt tapahtua" UMK, euroviisut, Joel ja Joonas sekä känniyö tai vahingossa kaksi... Joel ei suostu hyväksymään yhä kasvavia tunteitaan parasta ystäväänsä kohtaan eikä yksi toisensa perään yhdessä vietetty yö auta...
