꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 3 -

"Jo joutui armas aika

ja suvi suloinen,

kauniisti joka paikkaa

koristaa kukkanen..."

"Woooooo! AAAAAAAAHHHH TÄNÄÄN LÄHTEE", huusi joku ysi saatuaan moponsa käyntiin. Hän kavereineen lähti koppimönkijöillä, mönkkäreillä, mopoilla ja skoottereilla koulun pihasta saatuaan päättötodistuksensa. He jättivät jälkeensä vain voimakkaan pakokaasun hajun.

Meidän kavereista ne, jotka asuivat koulun lähellä aikoivat hommata kyydin päästäkseen illemmalla rannalle, jonka lähellä minä, Mateo ja muutama muu asuimme. Sovimme, että tulisimme rannalle joskus ysin maissa. Kaikki olivat innoissaan, koska juhliin oli tulossa lähes kaikki kasit a:lta ja b:ltä ja mahdollisesti jopa ysejä, mikä puolestaan tarkoitti helppoa viinaa ja nuuskaa. Kesän ensimmäisissä bileissä saattoi tapahtua mitä tahansa ja kaikki toki odottivat tulevaa. Odotin itsekin sitä innolla, mutta lähinnä saadakseni nauraa kavereideni huonoille iskuyrityksille. Omalta kohdaltani tiesin luvassa olevan rauhallinen ilta, minua kun nuo tytöt eivät oikein kiinnostaneet.

"Tuliko hyvä toikkari?" Mateo kysyi istuessaan viereeni bussissa.
"Yllättävän hyvä", vastasin ja ojensin tälle paperin.
"Onneks olkoon!" hän onnitteli. Se oli nykyään harvinaista, että joku oli oikeasti iloinen jonkun toisen puolesta kun tuntui että nykyään kukaan ei enää kehunut ketään mistään vaan aina oltiin vain kateellisia toisille.
"Miten sulla meni?" kysyin.
"Kaikki muut oli kasi paitsi enkku. Se oli ysi", hän sanoi ja vaikutti tyytyväiseltä.
"Ui vitsi, hyvä", nyökyttelin.

Kotona vein todistuksen äidille ja isälle. He olivat todella ylpeitä, koska yleensä sain vain seiskoja, mutta nyt joukkoon oli eksynyt useampi kasi ja jopa yksi ysi.
"Mä tiiän et meidän piti tänään grillata pihalla mut saisinks mä mennä kavereiden kaa ulos? Tulisin ehkä joskus auringonlaskun aikaan", kysyin. Aurinko laski tänään suunnilleen yhdeltä, ja kysymyksen muotoileminen noin antoi minulle suuremmat mahdollisuudet saada lupa mennä.
"No ehkä me nyt päästetään. Kyllä sä oot sen ansainnu ku meni näin hyvin tääki", isä sanoi heiluttaen todistusta kädessään.
"Jes", sanoin kiitollisena ja löin käteni yhteen.

Kello oli vähän päälle yhdeksän, kun vilkaisin itseäni viimeisen kerran peilistä.
Koska olin laiha ja lihakseton luikku, näytin oikeastaan vähän viemärirotalta. Näin kestovärillä mustaksi värjätyt hiukseni, joita osittain peitti pipo, nenäkorun ja toisessa korvassa kimaltelevan korviksen. Päälläni oli löysä musta t-paita ja haalistuneet farkut, jotka olivat niin isot, että niihin piti laittaa vyö. Vyö sattui olemaan nastavyö, joka itse asiassa oli isän vanha siltä ajalta, kun hän oli punkkari. Miettikää: se aamutakkinen kahvia juova ja lehtiä lukeva nallekarhu oli joskus ollut punkkari. Mielikuva hymyilytti minua edelleen.

Nappasin vaatekaapin perältä vielä Mynthonin kartonkipakkauksen, jossa oli jäljellä kymmenisen sätkää ja laitoin sen taskuuni. Kävelin eteiseen ja laitoin mustat Converseni jalkaan ja huikkasin heipat vanhemmilleni.

Lähdin kävelemään rannalle, ja se tietty jännittävä odotus alkoi tarttua minuunkin, kun luin kasiluokan ryhmän viestejä. En ollut jutellut kenenkään kaverini kanssa aamupäivän jälkeen ja huomasin, ettei Mateo ollut osallistunut keskusteluihin kertaakaan, mikä sai minut miettimään, tulisikohan hän ollenkaan. Toivoin, että hän tulisi, koska oikeastaan hänen takiaan olin alunperin suostunut tulemaan.

Pystyin haistamaan meriveden tuoksun jo parisataa metriä ennen rannalle saapumista kävellessäni hiekkatiellä. Tie rapisi kenkieni alla, ja vaimea musiikki sekä lehtipuiden havina pitivät minulle seuraa. Kauempaa kuului yksittäisiä naurunpurskahduksia ja huutoja. Päästessäni aluelle, moikkailin luokkalaisiamme sitä mukaa mitä kahlasin heitä läpi etsien ydinporukkaani. Väkeä näytti olevan nopealla matikalla tällä hetkellä parisenkymmentä ja lisää oli tulossa. Kaikki eivät olleet meidän koulun kaseja, vaan ilmeisesti sana oli kiirinyt myös naapurikouluihin.