꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 6 -

Aamuyöllä kävin hetkellisesti hereillä, mutta olin niin tokkurassa, että käänsin vain kylkeä ja jatkoin unia muistamatta viime illan tapahtumia. Jonkun ajan kuluttua näin ikkunasta kajastavan hehkun silmäluomieni läpi. Venyttelin makeasti ennen kuin kännyin toiselle kyljelleni ollen varma, että kohtaisin pian nukkuvan Mateon avatessani toisen silmäni. Yllätyksekseni seuranani oli vain tyhjät mustat lakanat, joista oli helppo huomata, että vieressäni oli nukkunut joku. Tyynyssä oli painauma ja peitto oli mytyllä sängyn jalkopäässä osittain pudonneena reunan yli. Koskin patjaa mustakyntisillä sormillani vain älytäkseni, että viereinen peti oli jo viilentynyt.

Oliko kello muka niin paljon, että Mateo oli jo noussut? Kierähdin vatsalleni ja nostin laturissa olevan puhelimen lattialta avaten näytön.

8.42 Lauantai 15.6

Täh?

Kurtistin kulmiani ja hieraisin silmiäni ennen kuin nousin ylös. Kävelin keittiöön, missä oletin pojan olevan, mutta hämmentyneisyyteni kasvoi ennestään, kun kohtasin tyhjän talon. Mateosta ei näkynyt jälkeäkään. Miksi hän oli lähtenyt?

Kaduttiko häntä sittenkin? Pakeniko hän jo toistamiseen?  Vaikkakin ensimmäisellä kerralla taisimme molemmat paeta toisiamme.

Kysymyksien täyttämää päätäni särki vähän, mutta yritin olla keskittymättä siihen ja kirjoitin Mateolle viestin.

Minä:
Mis oot???

Yleensä hän tuli vastaamaan nopeasti mutta nyt minuutit vierivät eteenpäin eikä vastausta kuulunut. Suljin puhelimen ja availin kaappeja yrittäen löytää päänsärkylääkkeen, koska jyskytys ohimoillani ei malttanut lakata.

"Miten sä näin aikasin oot hereillä?" kuului isän ääni portaiden alapäästä. Kaadoin lasiin vettä ja nielaisin valkoisen tabletin.
"En tiiä. Tai... oon vähän huolissani Mateosta", sain sanotuksi. Isä alkoi mitata oikean verran puruja kahvinkeittimeen ja heitti minuun kummaksuvan silmäyksen.
"Miksikäs niin?" hän kysyi.
"No ku Mateo tuli meille myöhään viime yönä", sanoin ja katsahdin isää, joka kohotti kulmiaan olematta kuitenkaan yllättynyt, "koska sillä oli tullu riitaa sen vanhempien kanssa ja nyt ku mä heräsin niin se oli vaan lähtenyt sanomatta sanaakaan eikä se ees vastaa mun viesteihin", selitin. Isä näytti mietteliäältä.
"Ehkä se meni jo takaisin kotiin?" hän ehdotti. Hän kaatoi kannusta vettä keittimeen ja napsautti koneen päälle.
"Se ei vaikuttanu kauheen halukkaalta meneen kotiin", epäilin.
"No sillä oli tunteet pinnassa silloin, se varmasti sai vaan ajatuksensa selviksi ja meni omaan sänkyyn nukkumaan", isä järkeili kurkottaen ottamaan kahvikupin keittiön kaapista. "Turhaan oot huolissaan."
"Mm, ehkä", mutisin ja jäin ajatuksissani katsomaan kahvinkeittimen työntekoa, kun vesi virtasi ylöspäin matkalla kohti puruja.
"Mutta jos vielä varmistaa haluat niin eikö sillä ollut joku isosisko? Laita sille viestiä", isä keksi.
"Totta", tokaisin. Ehkä Mateo lähti kotiin niin aikaisin siksi, etteivät hänen vanhempansa huomaisi hänen olleen yön poissa. Se olisi ymmärrettävää.

Kävin hakemassa postilaatikosta lehtiä ja mainoksia. En ollut varmaan kertaakaan loman aikana herännyt näin aikaisin. Ulkona oli aamuisen viileää, kosteudesta puhumattakaan. Sadetta oli jatkunut koko yön yli, mutta juuri nyt ilmassa leijaili vain kevyt sumu. Pihan ja tien asfaltti oli märkä, ja kaikkialla oli lammikoita. Vielä luultavimmin uinuva naapurusto oli hiljainen lukuun ottamatta lintujen sirkutusta. Kauempana tästä asutusrykelmästä kuului moottoritien ainainen liikenne. Selatessani, mitä kaikkea postinjakaja oli laatikkoonme heittänyt, ajatukseni ajautuivat taas Mateoon. Miksi ihmeessä Mateo ei jättänyt edes mitään lappua, jossa ilmottaisi menevänsä kotiin? Ja miksi hän ylipäänsä lähti ennen kuin olin herännyt? Olin odottanut, että saisin herätä hänen vierestään.