꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 4 -

Heräsin siihen, kun pihalta kuului kaksi vaimeaa paukahdusta ja matala hurina, kun auto käynnistettiin. Ääni loittosi, ja jaksoin vihdoin nousta ylös haukotuksen ja venyttelyn kera. Käppäilin kusella käynnin jälkeen keittiöömme, missä minua odotti jonkun paperin reunasta revitty lappu ruokapöydällä.

Lähettiin kauppaan ja kukkaostoksille. Laita viestiä jos tarviit jotain. Muista syödä :)
T: äiti ja iskä

Näin äidin koukeroinen käsiala oli minulle kirjoittanut. Laskin lapun käsistäni takaisin pöydälle. Minulla ei tullut mieleen mitään, mitä tarvitsisin, joten jätin lapun huomioitta ja otin kännykän laturista. Pimeästä näytöstä näin sotkuiset mustat hiukseni sojottamassa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Kello näytti jo yhtä iltapäivällä ja näin, että kaveriryhmään oli tullut viestejä. Elias oli kysynyt koko porukkaa heille suunnilleen tunti sitten ja täällä päin asuvat kaverit olivat lähteneet sinne. Kirjoitin viestin, jossa kysyin, olivatko he edelleen Eliaksella ja Aapolla samalla kun odotin, että ruisleipäni hyppäisi ulos leivänpaahtimesta.

Aivan parin minuutin kuluttua tuli viesti.

Mateo:
Juu

Sykkeeni kävi vähän nopeammaksi nimen nähdessäni. Mietin, pitäisikö minun sittenkään mennä sinne. Oli outoa, ettemme olleet puhuneet sitten... No sen kahden viikon takaisen lauantain. Emme olleet koskaan olleet näin pitkään puhumatta ja se huolestutti minua. Minua pelotti, että Mateo vihasi minua. Tiesin, etten voinut enää kieltäytyä tulemasta, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tuoda itseni paikalle vaikka väkisin.

Menin laittamaan vähän vaatetta päälle, koska minulla ei ollut tällä hetkellä yllä muuta kuin bokserit. Heitin hupparin ja shortsit päälle ja yritin kyllä etsiä rakasta pipoani, vaikka lämpöä olikin vähän vajaat parikymmentä astetta ulkona, mutta ei. Olin tainnut hukata sen. Hitto.

Näytin aika kuolleelta tällä hetkellä. Kesä ei tosiaan ollut tarttunut ihooni kuten muilla. Jostain syystä en vain ruskettunut vaan pysyin valkoisena kuin paperi vuoden ympäri. Silmiäni kehysti harmahtavat aluset, joille en voinut mitään. Tai ehkä säännöllinen unirytmi auttaisi, mutta kuka muka jaksaa laittaa nukkumaan yhdeksältä ja herätä seisemältä? En minä ainakaan.

Koputin punaisen omakotitalon oveen ja sen tuli avaamaan Aapo.
"Moro", tämä sanoi. "Heräsiks just?"
"Joo. Mistä arvasit?"
"Villi veikkaus", hän sanoi, mutta virnisti, koska tiesi etten osannut pitää huolta noista unijutuista.
"Just", tuhahdin huvittuneena ja potkin kenkäni irti jaloista seuraten Aapoa olohuoneeseen, missä koko lössi oleskeli. Pojat täyttivät kaksosten kodin sohvan selkänojaa myöten. Heittäydyin muiden väliin sohvan täytteeksi. Katsoin, kun Elias ja Mateo pelasivat jotain kasariviboja antavaa videopeliä, jonka taustalla soi samaa kaavaa toistava synthwave-musiikki. Elias oli tosi chilli tyyppi. Hän tykkäsi kuunnella kasaripoppia, katsoa leffoja ja syödä roskaruokaa. Yksi hänen lempipeleistään oli Uno, mikä huvitti minua, mutta hän harvemmin sai pelikaveria siihen. Hän myös keräili sarjakuvia, kai joitain Spidermaneja tai jotain. Kaksosista Aapo oli railakkaampi ja Elias puolestaan jäi vähän Aapon varjoon, vaikka Elias oli paljon kiltimpi ja sympaattisempi kuin Aapo. Aapo oli sellainen perusjonne, joka heitteli välillä rasistisia vitsejä ja katsoi noloja tiktokeja. Hän pelasi jääkiekkoa ja käytti nuuskaa ennen pelejä. Jos olin oikeassa, Aapon jääkiekon pelaaminen oli saanut hänet enemmän suosioon jopa heidän perheensä sisällä. Säälin hieman Eliasta, koska hän oli ehdottomasti hyvä tyyppi.

Hän ei ilmeisesti kovin hyvä niissä kasaripeleissä kuitenkaan ollut, koska Mateo voitti tämän ja tuuletti iloisesti. Minuakin nauratti, ja juuri siinä vaiheessa Mateo kääntyi katsomaan minua. Hän piti katseensa minussa, ei enää hymyillyt, tutki vain vaikeasti luettavalla katseellaan, mutta kun Miksu nappasi ohjaimen Mateon kädestä, hän kääntyi poispäin. Poskiani kuumotti hieman ja toivoin, ettei kukaan huomannut sitä.