꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 7 -

Jätettyäni Ellenin hämmentyneenä huoltoaseman katoksen alle, päässäni liikkui miljoona ajatusta ja kysymystä, mutta ei tietenkään yhtään vastausta. Päällimmäisen kysymyksen, eli missä helvetissä Mateo oli, lisäksi pojan isosiskon sanat kiersivät kuin kaikuna ympäri kalloani.

"Mä tiiän että Mateo tykkää susta..", "Mä tiiän että Mateo tykkää susta...", Mä tiiän että Mateo tykkää susta...."

En päässyt sitä pakoon. Missä tahansa eri tilanteessa hyppisin riemusta kuullessani kyseiset sanat, mutta nyt kaikki, mitä halusin, oli vain Mateo sanomassa ne sanat suoraan minulle, ollen niin lähellä, että tuntisin hänen huultensa hipaisun ihollani hänen matalan äänensä ohella. Suljin silmäni maaten naama olohuoneen sohvaa vasten.

Myrsky oli nyt ihan päällämme. Aika ajoin taivasta halkoi kirkkaat välähdykset, joita seurasi sielua ravisteleva sarja jyrähdyksiä. Aina ukkosella minulla oli jotenkin levollinen olo, yleensä tykkäsin istua terassilla ja katsoa maahan paiskautuvaa sadetta ja kuunnella luonnon voimia. Mateo puolestaan pelkäsi ukkosta. Kurkkuani ahdisti ajatuskin, että hän ei löytäisi mitään paikkaa missä olla suojassa sateelta ja hän olisi, juuri kuten Ellen oli sanonut, jossain kadulla litimärkänä eikä tietäisi missä yöpyä. Koko viime yön yritin keksiä paikkoja, jonne Mateo voisi mennä. En tiennyt, asuiko tässä lähellä yhtäkään heidän sukulaista, sillä suurin osa heistä eli käytännössä Suomen toisella puolella. Kerran Mateo oli meillä, kun alkoi ukkostaa ja se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin hänen pelkäävän ukkosta. Muistan säikähtäneeni aika pahanpäiväisesti, kun pelko vei värin hänen kasvoiltaan ja hän jähmettyi paikoilleen kuullessaan ensimmäisen jyrähdyksen. Kysyin, mikä hänellä oli, mutta hän ei vastannut, vaan alkoi hengittää tiheään ja raskaasti vajoten sänkyni viereen lattialle. Hänen kätensä tärisivät ja eikä hän osannut hengittää tasaisesti. Hän oli niin paniikissa, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta yritin parhaani. Ravasin silloin sulkemaan sälekaihtimet ja verhot, ettei Mateo näkisi salamointia ja välähdyksiä ja kyykistyin levottoman kikkurapään eteen ottaen kiinni hänen vapisevista käsistään. Huhuilin hänen nimeään saadakseni hänet takaisin maan pinnalle, mutta lopulta ehkä vartin ajan vain pitelin Mateota käsieni suojassa ja käskin häntä rauhoittamaan hengityksensä samaan tahtiin kuin minä. Jälkeenpäin hän oli hyvin nolostunut kyseisestä tilanteesta ja pyyteli anteeksi. Sanoin vain, että kaikki pelkää jotakin enkä tuonut asiaa enää puheeksi.

Siitä oli jo useampi vuosi, mutta myöhemmin opin, että pienenä Mateo oli kahdestaan siskonsa kanssa kotona vanhempien ollessa kaupassa ja tuli hullu ukonilma. Molemmat heistä oli ollut peloissaan ja itkeneet vanhempiensa sängyssä peiton alla, mistä heidän äitinsä ja isänsä olivat heidät sitten löytäneetkin tullessaan takaisin kotiin. Muisto oli ollut traumaattisempi Mateolle kuin Ellenille, sillä vain Mateo oli saanut paniikkikohtauksia tapauksen jälkeen. En tiedä, olivatko hänen kohtauksensa enää yhtä pahoja kuin lapsena, mutta ainakaan Mateo ei niistä ollut avautunut. Kuten ei ilmeisesti aika monesta muustakaan asiasta.

Olin kutsunut kaikki meidän lähimmät kaverit meille, eli Joonan, Aapon, Eliaksen ja Mikaelin, ja tällä hetkellä he olivat levittäytyneet olohuoneeseemme kuka minnekin. Olin laittanut heille viestiä ryhmäämme, että minulla olisi heille asiaa.
"Mis Mateo muuten on?" Aapo kysyi asettaen lippiksensä paremmin päähänsä. Hänen tummanharmaiden revittyjen farkkujen etutaskussa pullotti pyöreänmuotoinen kiekko. "Krisu pakotti meidät melkein väkivalloin tulemaan mut Mateo sai vapautuksen vai?"
Hän hekotti omalle jutulleen, mutta muut eivät olleet aivan yhtä hulvattomalla päällä. Ehkä siksi, että he huomasivat millaisella ilmeellä katsoin Aapoa.
"Tää liittyy Mateoon", sanoin.
"Ollaanks me järkkäämässä sille jotain pippaloita? Eiks sen synttärit menny joskus helmikuussa?" Mikael kurtisti kulmiaan blondit kutrit kaarella kuten aina. Miksu olisi valmiina laittamaan juhlat kasaan minä hetkenä hyvänsä, joten en sinänsä ihmetellyt kysymystä. Huokaisin vain ja avasin suuni pyörittyäni eestaas keittiön ja olohuoneen välillä.
"Syy miks Mateo ei oo täällä, on se et mä en tiiä mis se on", lausuin. Kaikki kavereistani kurtisti kulmiaan katsoen minua. Näky olisi voinut olla huvittava jossain muussa tilanteessa, muttei nyt.
"Siis täh?" Joona täräytti. Hänen otsansa peittävät blondit hiukset olivat kasvaneet sen verran, että ne valuivat hänen silmilleen.