꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 5 -

Olin kotona joskus kuuden aikaan ja koko kotimatkan mietin vain Mateota. Ennen keskusteluamme ja sen aikana hän vaikutti ihan normaalilta, mutta sen jälkeen hän alkoi käyttäytyä oudosti. Hän viestitteli jollekin, mutta laittoi lopulta puhelimensa kiinni eikä avannut sitä enää kertaakaan. Hän myös lähti todella ajoissa, mikä ei todellakaan ollut tyypillistä Mateolle. Pieni huoli kolkutteli takaraivossani, mutta yritin pyyhkiä sitä pois ajattelemalla, että ehkä hän tosiaan vain lähti käyttämään heidän dalmatiankoira Hefeä lenkillä.

Kello oli kymmenen maissa, kun vihdoin poistuin huoneestani tekemään iltapalaa. Äiti ja isä istuivat sohvalla katsoen uutisia telkkarista. Isä hieroi äidin jalkoja, kun äiti neuloi jotain. He keskustelivat Eurovaaleista, mihin en sen enempää kiinnittänyt huomiota. Laitoin vedenkeittimen päälle alkaen väsäämään itselleni nuudeleita, jotka menin syömään huoneeseeni.

Huoneessani soi kajarista hiljaisella paras soittolistani. Yleensä kuuntelin musiikkia johonkin kahteentoista asti eikä vanhempani koskaan tulleet sanomaan siitä, sillä kuuntelin niin hiljaisella, ettei muualle taloon ääni edes kuulunut. Äidin ja isän makuuhuone sijaitsi onneksi yläkerrassa. Katon reunoja kiersi LED-nauha, joka tällä hetkellä hohti punaisena. Seinillä oli julisteita, jotkut niinkin vanhoja, että ne olivat olleet isänikin nuoruudessa hänen seinillään. Pöydän päällä oli rivissä monsteritölkkejä. Pyörittelin haarukkaani nuudelikupissa jammaten päälläni musiikin mukana.

Jonkin ajan kuluttua huomasin, että huoneeni oven alta ei enää kajastanut olohuoneen kellertävä valo ja ymmärsin, että vanhempani olivat menneet nukkumaan. Kello näytti 00:06. Ikkunasta näin, että ulkona ei ollut pimeää, mutta oli pilvistä ja synkkää. Jossain vaiheessa oli alkanut satamaan aivan kuten ennusteet olivat luvanneet. Kevyet vesipisarat ropisivat ikkunaani vasten ja jäin tuijottamaan niitä ajatuksissani ennen kuin muistin, että minun oli tarkoitus lähteä pesemään hampaani. Avasin huoneeni oven kohti pimeyttä suuntanani vessa.

Huoneeseeni tultaessa ihmettelin, miten nopeasti ilta oli mennyt, kunnes kuulin snäpin äänen ja vilkaisin kännykän näyttöä. Uu, Mateo. Hyppäsin vatsalleni sängylle ja avasin viestin.

Mateo:
Ooks hereil?

Minä:
Juu

Mateo:
Sori ku laitan viestii näin myöhään

Kurtistin kulmiani hämilläni ja vähän turhautuneena. Ihan kuin hän ei tietäisi, että hän voi laittaa viestiä tai vaikka soittaa ihan mihin kellonaikaan tahansa.

Minä:
Kyl sä tiiät et mua ei haittaa

Mateo:
Pääsisinks sniikkaan teille yöks ku porukat tappelee?

Tästäkö hänen oudossa käyttäytymisessään oli kyse? Tiesinhän minä, että Mateon suhde vanhempiinsa ei ollut mikään maailman paras, mutta hän ei yleensä antanut sen vaivata päätään. Tai ehkä hän ei vain ikinä ollut kertonut minulle ennen kuin nyt.

Minä:
Joo sure, avaan sulle sit ikkunan

Jostain syystä minua jännitti nähdä Mateo kahden kesken. Ravistelin raajani jännityksestä irti ja otin pari syvää hengähdystä. Aloin nostella mytyissä lojuvia vaatteita vähän parempaan jamaan, mikä jo itsessään oli vähän epätavallista minulle. Sitten kävin katsomassa itseäni peilissä ja vedin käteni hiusteni läpi. Se tosin ei paljoa auttanut. Missä hitossa se minun pipo oli juuri silloin kun tarvitsin sitä? Päälläni oli bokserit ja huppari, molemmat mustia. Mielessäni kävi laittaa housut päälle, mutta Mateo tiesi, etten ollut ikinä täysissä pukeissa kotona, joten luovuin ajatuksesta.

Ikkunaan koputettiin kevyesti. Käännähdin sinnepäin ja hymyilin ulkona odottavalle pojalle. Meillä oli aika epätyypilliset ikkunat. Ne sai auki, kun ikkunan nosti tavallaan toisensa päälle. Se oli ihan siisti juttu, etenkin tällaisia tilanteita varten.
"Moi", Mateo tervehti ja veti itsensä ikkunasta sisään. Hän oli oppinut tekemään sen äänettömästi ja vaivatta tehtyään niin niin monta kertaa. Hän seisoi nyt huoneessani päällään punamustaruudulliset pyjamahousut ja musta hihaton paita. Lasit olivat unohtuneet jälleen, mutta kultainen ristikaulakoru roikkui hänen kaulastaan. Olihan se pakko myöntää: Mateosta oli tullut ihan hiton hyvän hyvännäköinen nyt parin vuoden aikana, vaikka tällä hetkellä hän näyttikin vähän uitetulta koiralta oltuaan ulkona sateessa. Lapsenomainen pyöreys kasvoista oli hävinnyt ja tilalle oli tullut korkeat poskipäät sekä selvä leukalinja. Kulmakarvat olivat tummentuneet ja aatamin omena törrötti terävästi. Katseeni valui hänen ylävartaloonsa. Sekin oli muuttunut roimasti. Mustan hihattoman läpi erottui hennosti hänen rinta- ja vatsalihasten muodot ja paljaat käsivarret näyttivät tulosta liikunnallisesta elämästä. Vaikka hänen lihakset eivät kovin näkyvät vielä 15-vuotiaana olleetkaan, tarkasti katsoessa ne huomasi. Tai ei sillä, että niitä yleensä katselisin, mutta satuinpahan huomaamaan.