Rakkaat viholliset

6. Horus - faaraoiden suojelija

Theeba - Egypti

Egypti - vaurauden, yleellisyyden ja mysstiikan maa. Niilin itärannalla, Theeban kaupunki kohosi ylväänä pylväineen ja Jumalten patsaiden silmät välkkyivät värikkäinä auringon säteiden osuessa niihin. Kaupungin massiiviset portit olivat koristeltu taidokkailla  reliefikaiverruksilla ja hieroglyfeillä. Porttien edustalla seisoi rivi sfinksejä, joiden valppaat katseet seurasivat kaikkia sisään astuvia. Kiveen veistetyt kasvot hehkuvat auringossa, ja niiden ilmeistä heijastuivat jumalallinen arvokkuus.

Amyrtaios - Egyptin kapinaa johtava ja pian itsensä faaraoksi julistava hallitsija istui valtaistuimella, hänen poikansa Khurn vasemmalla puolellaan. Heidän ympärillään palvelijoita tarjoamassa eksoottisia ruokia ja hedelmiä. Valtaistuinsalissa paloi lukuisia suitsukkeita täyttäen ilman itämaisilla tuoksuilla. Kultaiset seinät olivat koristeltu jalokivillä ja niiden välissä oli maalauksia faaraoiden voitoista ja jumalten siunauksista.

Soittajat soittivat juhlallista musiikkia ja tanssijattaret, kauniisti pukeutuneina silkkiin ja kultakoristeisiin, liikkuivat sulavasti kuin koobrat melodian tahdissa. Egyptin prinssi seurasi tarkkaavaisena tanssijoiden esitystä, mutta enemmänkin hän oli valikoimassa  kaunotarta, joka viihdyttäisi hänet tänä iltana. Valtionasiat eivät kiinnostaneet nuorta prinssiä lainkaan, ja hän vietti päivistä iltoihin suurissa seurueissa, joissa viini virtasi ja musiikki kaikui holveissa kaunottarien kesken.

Yhtäkkiä salin ovet avautuivat ja sisään käveli hän. Horusmaskinen soturi käveli voimakkain askelin kohti valtaistuinta. Musta kaapu hulmusi hänen ympärillään. Soittajat pysähtyivät ja tanssijat kiirehtivät sivuun soturin tieltä.

Hän pysähtyi valtaistuimen eteen ja heitti faaraon eteen verisen säkin.  Amyrtaios tarkkaili tillannetta uteliaasti samalla ottaen viinirypäleen käteensä. Yhdellä käden liikkeellä faarao käski vartijan paljastaa säkin sisältö.  Vartija avasi varovasti solmun ja nosti sieltä miehen pään pitäen tämän hiuksista kiinni. Mies oli Sidonin satraappi, jonka katkaistusta kaulasta tihkui verta. Hän joutui tapetuksi kuin vasta hetki sitten. "Faarao" oli huvittunut näkemäänsä ja nousi valtaistuimesta.

- "Tässä se on! Egyptin valtakunnan kenraali!", Amyrtaios huusi maanisesti nauraen.

- "Sidon on meidän!", jatkoi Amyrtaios riemuiten nostaen maljakuppinsa viiniä ylös. Hänen äänensä kaikui juhlasalin korkeissa holveissa, ja ympärillä olevat neuvonantajat ja palvelijat yhtyivät riemuhuutoihin, taputtaen käsiään ja kohottaen maljojaan. "Faaraon" kasvot säteilivät voitonriemua ja tyytyväisyyttä, kun hän katsoi ympärilleen juhlivaa väkijoukkoa, mutta soturin kasvot pysyivät muuttumattomina.

-"Mutta millä hinnoin?", Khurn naurahti ivallisesti tuijottaen soturin haavoittunutta poskea, jota oli ommeltu tikillä. Prinssin ääni oli täynnä halveksuntaa, mutta myös kateellisuutta, kun hän katsoi kenraalia, joka oli paljon voimakkaampi, auktoritaarisempi ja ylväämpi kuin hän itse koskaan voisi olla. Soturiin prinssin sanat eivät vaikuttaneet lainkaan. Hän jatkoi seisomista liikkumatta, kasvot tyyninä ja katse vakavana.

-"Älä nyt poikani, jokaisella voitolla on hintansa ja jokainen arpi on todiste siitä, että olemme taistelleet ja voittaneet", Amyrtaios vastasi pojalleen rehellisesti ja istuutui valtaistumeensa käskien musiikin jatkumista. Khurnin silmissä välähti pettymys ja viha, mutta myös jonkinlainen kunnioitus hänen isäänsä kohtaan. Poika siirsi katsettaan edelleen tanssijoihin.

-"Mene ja puhdista haava. Olen kuitenkin vakuuttunut, kuka tämä urhea sotilas oli, joka onnistui arpeuttamaan kasvojasi", Egyptin hallitsija lausui epäuskovaisesti tarkkaillessaan kenraalin tuoretta haavaa.