Play with me. Larry Stylinson (finnish)

~ylpeys~

Kipeimpii muistoja skippaan mieluusti
Hiisaan ja hävitän pillereitä nieluuni
Oma-valinta ja selvitymistapa
Ja siks ei tarvita kuin ymmärryksen sana
Elämän koulua poiketaan polulta rajat rikkoneet skidit juo pakkasessa olutta.

----------------------------

Louisille yhtäkkiä tuntemattomaksi muuttunut mies Louisin sängyllä heräsi. Hetken Louis ja mies vain tuijotti toisiaan ennenkuin blondi nousi ylös sohvalta ja kaivoi esiin lompakkonsa. "Kiitos mukavasta illasta Louis, näkyillään." Mies hymähti unen pöpperössä ja tyrkkäsi Louisille satasen käteen. Blondi mies jonka nimeä Louis ei tiennyt puki vaatteet ja pian häipy koko talosta, Tomlinsonin edelleen seisten avuttomana makuuhuoneensa ovella rahat kädessään. "Louis?" Harry kysyi joka oli seissyt Louisin takana koko ajan. "Louis onko kaikki hyvin?" Tomlinson kurkussa oli iso pala, tai jotain siellä oli, sanoja ei tullut. Louis alkoi voimaan pahoin ja hiljaa tuo kääntyi ympäri kohdaten Harryn huolestuneet kasvot. Ei mennyt minuuttiakaan kun Louis ihan yhtäkkiä oksensi lattialle kaatuen polvillensa. Tomlinson ei ollut syönyt joten se mitä Louisin vatsasta tuli ylös oli nestettä, vain nestettä. Harry katsoi kauhituneena vierestä ja oli jo juoksemassa keittiöön hakemaan pyyhettä kunnes kuuli tutut sanat. "Harry älä jätä mua." Sanat tulivat Louisin huulilta niinkuin ennenkin, sulavasti mutta kärsivästi. Styles nosti vanhemman miehen ylös lattialta ja kuljetti tuon huoneeseensa. "En jätä, mä lupaan." Harryn vastasi ja laski Louisin sängylle makaamaan mennen itse pojan viereen. Tomlinson tarrautui nuorempaan kiinni hiljaa itkien.
Mikä Louisilla oli? Harry ei ymmärtänyt. Hän ei todellakaan ymmärtänyt.

-------------------

"Hei äiti." Louis hymyili ja laski pienen kukkakimpun äidinsä haudalle. Oli vielä hieman hämärä, aurinko oli nousemassa, hitaasti kylläkin. Louis oli herännyt aikasin, joskus kuudenaikaan aamulla ja oitis tuo lähti rakastamansa henkilön haudalle. "Isä kuoli noin pariviikkoa sitten, niinkuin aikoinaan halusit. Kyl mä pärjään, olen aina pärjännyt." Louis kuiskasi hiljaa tuijotellen harmaata hautakiveä. "Mä teen vielä jotain merkittävää, niinkuin lupasin. Saat kuulla siitä, saat olla vihdoin ylpeä minusta äiti." Louis hymyili ja silitti kylmää kiveä. "Rakastan sua." Louis vielä kuiskasi ja nousi kuivalta nurmelta jaloilleen. Isänsä haudalla Louis ei käynyt, hän ei edes tiennyt missä se sijaitsi eikä halunnut tietää.

Kotiin päästyä huomasi Louis asunnon pihalla poliisiauton. Eikai....ei vielä. "Harry!" Louis huusi pelon tulviessa. Pian kaksi virkamiestä tulevat talosta ulos Harry mukanaan. "Mun niinsanottu loma loppui." Harry totesi ja poliisit änkesivät pojan poliisiautoon. Pelon tilalle tuli viha ja turhautuneisuus, Louis tarvitsi Harrya. Poliisiauto lähti ja Louis ilmeettömänä astu asuntoonsa sisään.

-----------

"Satanen." Louis muistutti ennenkuin alkoi riisumaan miehen housuja.

Kivusta valuvat kyyneleet poskilla Louis työnnettiin sängylle makaamaan miehen tullessa perässä.

Louisin verisiä huulia suudeltiin ahnaasti.

Louisia raavittiin ja lyötiin nautinnosta.

Louisille maksettiin tästä kaikesta.

Louis itse halusi tätä.