Play with me. Larry Stylinson (finnish)

~Luovuttaminen~

Kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on olla nousematta enään koskaan ja luovuttaa suosiolla.

---------------------

Louis makasi sänkynsä pohjalla toistaviikkoa, kohta kolmatta. Tomlinsonin hengitys rahisi ja rintaa puristi. Bruneten silmät olivat hädintuskin auki ja tuo oli kietoutunut peittoon. Louis odotti Harrya,hän odotti rakastaan kotiin. Varovasti Tomlinson kääntyi vasemmalle kyljelle yskien hieman.

Parin tunnin kulttua ulko-ovi kävi. Louis kuuli sen mutta ei saanut tehtyä mitään että nousisi ylös.

"Louis?"

Tuttu ääni kyseli kävellen ympäri taloa. Pieni hymy kaartui Louisin ympärille, ääni ei riittänyt huutamaan. Pian makuuhuoneen ovi avautui ja Louis suuntasi katseensa ovelle.

"Harry."

Louis kuiskasi ja sai pian vahvat kädet ympärilleen. Heikosti Louis nousi istumaan pystyen kietomaan myös omat, laihat kätensä Harryn ympärille.

"Onko kaikki hyvin?" Harry kysyi hiljaa vanhemmalta. Styles irrottautui hieman nähden Louisin väsyneet ja särkyvät silmät. "On, tulit takaisin." Louis kuiskasi käheästi katsoen Harryn silmiä. Tomlinson vei huulensa hieman huterasti Harryn omille ja sulki silmänsä. Viimeisillä voimillaan suuteli Harryn huulia. Harry ei kerennyt vastaamaan suudelmaan Louisin menettäessä tajun. Siniset silmät pysyivät suljettuina ja pian Tomlinsonin rintakehä ei noussut, hän ei hengittänyt. Harry purskahti itkuun ja nosti Louisin heikon kehon syliinsä. Harry rutisti Lousin kehoa itseään vasten yrittäen hillitä itkuaan. Styles pussasi Tomlinson laihaa ja viileää poskea toivoen sen tulevan lämpimäksi.

Styles ei tietänyt kauanko oli vain istunyt sängyllä Louis rutistettuna itseään vasten. Tomlinsonin huulet sinertivät vainka Harry yritti lämmittää niitä omilla huulillaan. Samoin Tomlinsonin muu keho alkoi olemaan epämääräisen valkoinen ja kylmä. Harry ei halunnut päästää irti, hän ei kyennyt soittamaan ambulanssia.

Louisin ollessa kylmä ja tarpeeksi raskaan oloinen soitti Harry viimein ambulanssin.

"Mitä sä menitkään tekemään? Anteeksi kaikesta."

Harry kuiskasi Louisin korvaan. Ei tämän näin pitänyt mennä, ei Louisin pitänyt kuolla, ja luultavasti vielä Harryn takia, hän olisi voinut auttaa Tomlinsonin takaisin ylös pohjalta.

Ambulanssi tuli ja vei Louisin paareilla ulos asunnosta Harryn jäädessä istumaan sängylle. Hän ei vain käsittänyt tätä kaikkea. Tomlinson oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Mikä oli vialla? Mikä Louisin sai tekemään niin? Harry ei ymmärtänyt, ei todellakaan.

Harry nosti lattialta hieman kellastuneen A4-kokoisen paperin rullaten sen auki.

"Olemme aina ystäviä. Parhaita ystäviä. Rakastamme toisiamme. Emme unohda koskaan toisiamme. Olemme aina yhtä."
-Louis & Harry

Harry purskahti uuteen itkuun ja rutisti lapun rintaansa vasten. Lupaus ei pitänyt, he unohtivat tousensa ja toisen tarpeet. Louis unohti Louisin miltein, ei olemassa oloa vaan tuon tarpeet, vanhempi tarvitsi Harrya. Louis oli vain kaivannut Harrya mutta nuorempi ei ollut tajunnut sitä. Tomlinson oli jopa säilyttänyt lupauksen. Harry itki ja itki kunnes nukahti uneen josta ei halunnut herätä enään.