Play with me. Larry Stylinson (finnish)

~Todellista~

Olisimmepa hetken valitsiamme henkilöitä mailmasta. Voisimme muuttaa heidän elämäänsä itsemme mielestä oikeaksi.
-------

Aika kului ja Harry oli nyt siinä iässä että aloittaisin koulun. Louis menisi kolmanelle. Harry oli innoisaan hän voisi olla taas Louisinkaa joka päivä koko ajan. Tai niin ainakin hän ajatteli sen menevän.

"HARRY YLÖS MUUTEN ME MYÖHÄSTYTÄÄN KOULUSTA! ETKAI HALUU MYÖHÄSTYY EKANA KOULUPÄIVÄNÄ?!" Louis kailottaa harryn korvaan hyppien hänen päällään.
"Joo jooo...." vastataan peitonalta vaimeasti.  Harry tönää Louisin päältään pois nousten ylös sängystä. Louis nauraa lattialla kuin hullu jänis.
"Mitä sä naurat?"
"Sun.....kiharat..."
"mitä niistä?"
"Näytät.....ihan.....leijonalta...grau" Louis kailottaa lattialta. Harry naurahtaa pukien päällensä.

Aamupalalla pojat olivat hiljaa ja söivät leipää. Molemmat nousivat ylös pydästä juosten ulko-ovelle ja siitä ulos.

Matka kouluun meni jutellessa, Harrya jännitti eka koulupäivä.
Louis pysähtyi koulunporteil kääntyen takanatulevaan Harryyn.
"Meen nyt kaverieni seuraan ja nii sä et ny voi tulla sori...mut hei löydät kyl kavereit ja nähää viimmeistään ruokatunnil." Louis sanoi haikeasti hymyille. Harry hämmentyi, hän luuli saavansa olla Louisin kanssa koulussa...., kuitenkin Harry nyökkää hiljaa Louisille. He halaavat vielä,kunnes molemmat lähtevät eripuolille koulun pihaa.

Harry oli saanut hyvän luokan ja kivan opettajan. Syömään mennessä Harry ei muistanut edes Louisia, kun hän puhui uusien ystäviensä kanssa kaikesta.

Molemmat pääsivät koulusta samaan aikaan ja menivät yhdessä kävellen kotiin. Kotiovesta sisälle päästyään he näkivät vanhempansa keittiön pöydän ääressä.
"Hyvä kun tulitte meillä olisi vähän kerrottavaa." Harryn äiti huutaa keittiöstä.
"Tulkaa tänne istumaan" Puolestaan Louisin isä huuta eteiseen. Louis ja Harry tulevat hämmentyneinä istumaan pöydän ääreen. Se oli kuin pommi suoraan taivaalta Kun pojat huomasivat vanhempiensa vasemmiissa nimettömissä sormukset. Louisilla pyrki kyyneleet Ja Harry oli ihan sokissa.
"M-mitä? meettekö te n-aimisii?" Harry kysyy.
"Kyllä. Eikö olekkin hienoa!" Hänen äitinsä hihkuttaa. Molemmat pojat ryntäävät ylös omiin huoneisiinsa. Heidän mielestä  tämä oli väärin. Heidän suunitelmansa ei toiminut.

Myöhemmin illalla Louis oli tullut Harryn huoneeseen.
"Me taidettiin epäonnistua..." Louis sanoi hiljaa.
"Niin taidettiin."
"Mut onhan tässä ainakin yksi hyväpuoli." Louis totesi jo hieman hymyillen.
"Mikä?."
"Meistä tulee veljiä. Virallisesti."
Harrynkin ilme kirkastui ja pojat halasivat. Poikien mielestä veljeys oli ihana asia.

Joo en ny tie tapahtuko täs vie hirveesti :D mut seuraavaan lukuun luultavasti tulee enemmän ku niille ikää tulee ;)) joo ja tiedän tää o lyhyt. :DD