Play with me. Larry Stylinson (finnish)

~Mikään ei ole pysyvää~

Pelkoni on poissa niin kauan kuin sinä olet lähelläni. Älä anna ikinä pelon vallata minua.

-------------------

Vuodet vierivät Louis oli 16 ja Harry 14.

Jos joku tuntematon näkisi nämä kaksi poikaa jossain yhdessä ei hän niitä veljiksi voisi heti arvata. He eivät vain olleet enään kuin parivuotta taaksepäin. Louisilla oli iso kaveriporukka ja aikaa ei vain ollut enään Harrylle. Louis muutenkin kotona oli eristäytynyt muista, silloin kuin kotona joskus oli.

Harrylla oli parikaveria hänellä olisi Louisille aikaa....

Harryn äidin ja Louisin isän häiden jälkeen kaikki vaan jotenkin muuttui. Harry ja hänen äitinsä olivat edelleen sukunimeltään Styles. Louis ja hänen isänsä Tomlinson. He eivät halunnet vaihtaa sukunimiä.

Koulussa pojat eivät enään edes moikanneet kun näkivät, menivät vain toistensa ohi kuin tuntemattomat. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä heidän olevan puoliveljiä.

"Louis!" Zayn huutaa koulun pihalla.

"Mitä?"

"Tänään on bileet meil, tuukko?"

"Tietty."

"Hyvä kaheksalt illal meil."

"ok." Louis vastasi lähtien kävelemään kotiin. Pihalla satoi vähän mutta ei se Louisia haitannut.

Pian Louis saapui kotiovellensa pimpottaen ovikelloa. Harry avaa oven lähtien heti takaisin olohuoneeseen.

"Meen tänään kaverini bileisiin. En tie tuunko yöks kotiin." Louis kertoo Harrylle lähtien yläkertaan huoneeseensa. Styles vain nyökkää katse television ruudussa.

Louis puki päällensä punaiset pillifarkut ja mustan hihattoman topin. Alakertaan päästyään Tomlinson hyppää sohvalle Harryn viereen jättäen kuitenkin hyvän välin heille. Pojilla oli jokseenkin vaivautunut olo toisen lähellä.

"Ni et välttis tuu yöks kotiin?" Harry kysyy katse edelleen televisiossa josta tulee joku saippuasarja.

"Nii." Louis vastaa vilkaisten Harrya.

"Hanna voi sit tulla meille."

"kuka Hanna?" Louis kysyi mustasukkaisuutta äänessään.

"Mun tyttöystävä."

Kello oli viittä vaille kahdeksan joten Louisin oli aika lähteä. Ovikello soi ja Harry menee avaamaan. Oven takana on hanna, jonka Harry otta heti halaukseen. Louis tulee pukemaan kenkiään eteiseen nähden samalla Hannan ja Harryn suutelevan. Louisin mahaa kouraisee ikävästi. Tämä on ekakerta kun Harrylla on joku mu noin lähellä paitsi hän. Tai eiväthe ole olleet nyt vähään aikaan enään mut silti. Rakastavaiset lähtevät keittiöön ja Louis painuu ulko-ovesta ulos. Zaynille ei olle kuin muutama kilsa eli sinne voi hyvin kävellä. Ulkona on poutaa ja aurinko paistaa mukavasti.

Zaynille päästyä musiikki kuului ulos asti ja ulkona oli ihmisiä. Louis meni ihmisten joukkoon etsien Zaynin.

"Hyvä Sä tulit!" Malik hihkuu.

"Mähän sanoin et tuun."

"Tuu täysikäset toi bissee." Zayn sanoo vetän Tomlinsonin sisälle.

Bileet senkuin jatkuu ja ihmiset alkavat olemaan jo kännissä. Zayn otta Louisin kädestä kiinni antaen hänelle minigrip pussin joka sisälsi kaksi taplettia.

"Mitäh nää o?"

"Bile tapui! "

"Ok..." Louis mietti hetken avaten pussi laittaen sen siaällön suuhunsa. Juoden bissee päälle. Tyttöja ja pari poikaakin tuli kysymään Louisia tanssimaan tai makkarinpuolelle mutta Tomlinson oli kieltäytynyt. Ei hän tiedä sille oikeen syytä,ei vain ole sillä tuulella...

Kello oli jotain neljän pintaan kun ihmiset alkoivat jo vähän hiipua. Louis otti kännykkänsä taskustaan etsien haparoiden Harryn numeron painaen vihreää. Puhelin tuuttasi hetken kunnes toisessa päässä vastasi uninen ääni.

"Moi....Harry voiksä.....Hakee mut täält...Zaynilt?" Louis naureskeli.

"Hei kello on neljä aamuyöllä! ei sieltä hirvee matka on."

Louis meni hetkeks hiljaiseks.

"Harry mä tarviin sua. M-mä en oikeesti pärjää yksin....Harry..." Louis sanoi hyysteerisesti alkaen pikkuhiljaa itkeä.

"Hei Louis! älä itke, ooksä kunnos?"

"Harry....tuu ny hakeen mut..." Louis vastasi itkien.

"Okei..."

"Kiitos..."

Louis lähti sokissa Zaynin talosta ulos mennen jalkakäytävälle istumaan. Hän tärisi kylmästä.

Harry Käveli Zaynin talollepäin Nähden Louisin jo istumassa jalkakäytävällä.

"Louis! shhh...ei mitään hätää." Harry rauhoitteli Hysteerista Louisia.

"Harry mä rakastan sua."

"Niin mäki sua. Noni mennään kotiin."