Tiikeri raidallinen

Sairaala

Odotusaika tuntui pitkältä. Lähimpään sairaalaan ei ollut onneksi pitkä matka. Se tosin osoittautui pieneksi, mutta sitäkin ruuhkaisemmaksi paikaksi. Huomasi ettei kyse ollut varakkaan alueen terveyskeskuksesta. Onneksi he olivat ottaneet Zeron sisään ja vieneet suoraan leikkaussaliin.

Ryan istui operaatio huoneen ulkopuolella. Häntä kadutti, mitään hän ei ollut elämässään katunut niin paljon kuin sitä että oli törmännyt nuorukaiseen.

Ainakin pojalla oli nyt mahdollisuus selvitä, mutta mitä jos tämä ei selviytyisi olisko se hänen vika. Voisiko hän jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei hän ainakaan voisi kertoa kenellekään tapahtumasta. Automaattisesti hän vilkaisi rannettaan tarkistaakseen ajan, todeten että kello oli poissa. Entäs jos Zero selviäisi, mitä hän tekisi tälle?

Lopulta operaatiohuoneen ovi aukesi, ja operoiva lääkäri kutsui hänet sisälle. Ryan oli valehdellut olevan lähiomainen. Koska vastaanottovirkailija ei osannut kunnolla englantia ei hän ollut kysellyt sen enempää. Ryan osasi käyttää hyödyksi sitä oletusta ettei hän ymmärtäisi thaita.

"Hänellä on hyvät mahdollisuudet selvitä?" Operoiva lääkäri kertoi "hän on tosin huonossa kunnossa. Mikäli teillä on varaa suosittelen siirtämään hänet toiseen sairaalaan. Itse operaatiosta..." Lääkäri jatkoi ja pitäen pienen tauon. "Hänen selässään oleva haava on iso, mutta saimme ommeltua sen. Kasvoihin tulee jäämään arpi. Tulehdus arvot ovat korkealla. Hän saa antibiootteja, sekä lisä verta. Joten hänet olisi hyvä siirtää teho hoitoon. Tahdotteko että selvitän teille paikan jossa hän voisi saada parempaa hoitoa" Lääkäri kysyi.

"Se olisi kiva" Ryan vastasi lyhyesti.

"Sitten vielä yksi asia... Tiedätkö mitä tapahtui?" Lääkäri kysyi.

"En, löysin hänet tästä kunnossa. Olin kävelemässä häntä vastaan, kun sitten löysin hänet hiljaiselta sivutieltä" Ryan vastasi.
"Jos ei tule takapakkia voinnin suhteen ja hän herää. Olisi syytä ottaa yhteyttä poliisiin" Lääkäri neuvoi ojentaen Ryanille papereita, hän otti paperit vastaan ja nyökkäsi kiitokseksi.

Ryan silmäili tekstin läpi. Tulehdusarvot olivat tosiaan korkealla samoin kuume. Kuvaus vammoista ja operaatiosta oli laaja. Ryan huomasi myös maininnan, jossa kerrottiin epäilys siitä että potilas oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Myös näyte siemennesteestä oli otettu talteen rikosilmoitusta varten. Ryan kirosi mielessään. Mitä jos poika selviäisi ja nostaisi sytteen häntä vastaan?

...

"Ensin kuului tasainen piipitys, sitten näkyi valoa ja varjoja. Huippasi mutta kipua ei tuntunut. Oliko hän kuollut. Pikku hiljaa kuva ja äänet selkeytyivät. Hän oli sairaalassa, mutta miksi.

Zero käänsi päätään hänen vieressään oli tyhjä penkki, muuten alueen ympärillä oli verhoja. Hänellä oli niin huono olo, ettei hän jaksanut kuin sulkea silmät uudestaan ja nukahtaa.

Välillä kaikki vilkkui ja välillä tuntui kuin hän liikkuisi. Sitten oli taas hiljaista. Pää oli sekaisin. Hän heräsi ja nukahti, välillä joku koski häneen ja puhui hänelle. Muistikuvat olivat hataria.

Zero ei ollut varma kuinka pitkä aika oli kulunut kun hän taas heräsi, tällä kertaa lisääntyvään kipuun. Huone jossa hän oli, oli eri mitä aikaisemmin. Se oli yhden hengen sairaalahuone

Pahin kipu oli selässä, mutta koko keho tuntui kuin olisi tulessa. Hän katsoi kättään, johon meni tipalla jotain ainetta. Kipu yltyi koko ajan, mutta hän ei saanut sanaakaan suustaan. Kipu oli niin voimakas ettei hän uskaltanut lähteä liikenteeseen.

Meni aikaa ennen kuin kun paikalle tuli joku. Zero tunnisti tulijan viimeöiseksi asiakkaaksi ja muisti kellon. Tai itse asiassa hän ei ollut ihan varma montako päivää oli kulunut tapahtumista. Mitä kellolle oli tapahtunut? Hän käänsi kasvonsa ikkunaan päin ja ainut mihin hän halusi keskittyä oli hengittäminen. Jos hän ei katsoisi miestä ehkä tämä katoaisi.