Tiikeri raidallinen

Paluuta menneeseen ei ole.

Kirjoittajan kommentti: alun perin osa 4 oli pidempi, mutta jaoin sen kahteen osaan, jottei tule niin pitkiä lukuja. Luetko mieluu lyhyitä vai pitkiä osia?
Pyrin julkaisemaan uuden osan perjantaisin.

________________________________________________

Aamulla Ryan heräsi, kun kuuli liikettä huoneistossa. Hän seurasi ikkunan heijastuksen kautta, kuinka Zero käveli vessaan. Sieltä tultuaan tämä kävi vilkaisemassa sohvalla makoilevaa Ryania, joka teeskenteli edelleen nukkuvaa.

Zero liikkui tosi hiljaa. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes jääkaapin ovi aukesi varovasti.

Ryania harmitti, ettei ollut ostanut juurikaan mitään syötävää kaappiin. Oikeastaan siellä ei ollut kuin pari valmis proteiinijuomaa. Poika totesi kummankin olevan kiinni ja siirtyi kurkkimaan muihin kaappeihin.

Sitten molemmat säpsähtivät puhelimen sointiin. Ryan otti puhelimensa, joka oli sohvan vieressä. Soittaja oli hänen valmentaja- manageri Dominic.

"Hei Don" Ryan vastasi.

"Miten matka mennyt?" Don aloitti.

"Hyvin, nyt pari päivää ollut vähän ongelmaa treeniohjelmassa..."

Hetken aikaa Zero mietti minne menisi, kun Ryan lähti suuntaamaan keittiöön. Häntä pelotti, että mies tajuaisi hänen etsivän ruokaa. Jos tämä luulisi hänen taas varastavan jotain.

Mies käveli jääkaapille ja Zero väisti tätä. Zeron ajatukset tuntui sekavilta, lääkityksen ja tapahtumien takia tuntui vaikealta kasata kokonaiskuvaa tilanteesta.

Hän muisti lähteneensä sairaalasta Ryanin mukaan vapaaehtoisesti. Hän kirosi typeryyttään miksi hän ei lähtenyt, kun vielä voi.

Ryan otti jääkaapista proteinijuoman ja avasi sen samalla kun puhui puhelimeen. Hän jätti juoman Zeron viereen pöydälle ja suuntasi takaisin olohuoneeseen. Jännitys ja kipu sai kehon tärisemään, kun hän mietti voisiko ottaa juoman.

Huoneiston oveen koputettiin.

Mies huusi ovelle päin jotain. Hän viittoi Zerolle, että tämän tulisi mennä makuuhuoneeseen. Poika jätti juoman pöydälle ja poistui toiseen huoneeseen.

"Laita ovi kiinni, älä poistu huoneesta" mies käski tällä kertaa thaiksi, ja poika noudatti ohjeistusta.

Zero istui sängyllä ja kuunteli kun mies jutteli nyt kahden muun henkilön kanssa. Hän huomasi yöpöydällä papereita ja tarkkaili niitä. Siinä oli häntä koskevat sairaala paperit. Hän ei halunnut lukea niitä, mutta huomasi maksajan nimeksi Ryan Reed. 

Ryan saapui huoneeseen, sulki oven ja istui sängylle Zeron viereen. Jotta voisi puhua tälle mahdollisimman hiljaa.

"Menen nyt aamiaiselle ystävieni kanssa, odota jonkin aikaa ja tule sitten perässä" Ryan aloitti "Ole kuin et tuntisi minua, tässä on hotelli huoneen kortti" Ryan sanoi ojentaen avainkortin.

"Ymmärsitkö" Ryan kysyi, kun ei saanut vastausta.

"Miksi tahdot minut ravintolaan, jos en saa tuntea sinua" Zero kysyi.

"Miten niin miksi. Mee syömään aamupalaa itseksesi" Ryan selvensi ja katsoi poikaa miettien, onko hän itse epäselvä vaiko poika yksinkertainen. Tällä kertaa poika nyökkäsi vastaukseksi.

"Tuleeko Chet tänne?" Zero kysyi hermostuneena.

"Ei tule" Ryan vastasi.

"Entäs kun sinä poistut?" Poika kysyi.