Tunteikas tytär// Blind Channel

"Jonna"

Time skip pari kk:

Akexandra pov:

Lokakuun kylmä viima tuntuu kaikkialla kehossani ja tuuli leikkii hiuksillani.

Istun kallion reunalla katsellen lampea kallion alapuolelle,ja se hohtaa kauniisti auringonlaskussa,vaikkei kunnollisia auringonlaskuja enää olekaan tähän aikaan vuodesta.

Puhallan savua ulos suustani nauttien maisemista ja välittämättä muusta maailmasta.

Suljen silmäni ja kuuntelen tarkasti rakkauslaulujen sanoja jotka kuulen kuulokkeistani.

Havahdun siihen kun en enää nää mitään sillä aurinko oli laskenut ja ulkona oli nyt ihan pimeää.

Nousen ylös kallion reunalta ja alan kävellä metsä polkua pitkin kotiin päin,sillä onhan kello jo 7 illalla,vaikkei se ole myöhä.

Käyn mielessäni kuluneiden kuukausien tapahtumia kuten vaikka sitä miten olen viettänyt aikaa Miron kanssa ja löytänyt uusia ystäviä hyvinkin paljon.

En ole myöskään kuullut äidistä mitään,joka ei kyllä ihmetytä yhtään. Aika jännää miten paljon hän välittää minusta,että lähtee ulkomaille eikä pidä mitään kontaktia enään.

Isä on myöskin tapaillut jotain naista ja se on tälläkin hetkellä meillä kylässä,joten siksi lähdin tänne rentoutumaan.

Aleksi pov:

Kuulen kun ulko-ovi napsahtaa kiinni ja kengät potkaistaan seinään.

Käännän katseeni tuosta viehättävästä punatukkaisesta naisesta äkäiseen teiniini.

"No moi Alexandra" Huikkaan jälki kasvulleni kun tuo tallustaa olohuoneeseen.

"No heipähei vaan sullekki" Alexandra tiuskaisee ja hautaa kasvonsa käsiinsä.

"Kaikki hyvin neitiseni?" Jonna,eli naisystäväni kysyy Alexandralta.

"Vittu ei se sulle kuulu" Tuo teini ilkeilee.

"Rajota nyt vähän" Sanon ja osoitan tuon lapsosen huoneeseen päin,sillä en halua mitään ydinsotaa juuri nyt.

"Anteeksi" Tuo kuiskaa pahoittelevasti ja pamauttaa huoneensa oven kiinni.

"Anteeks ihan hirveesti tosta Alkusta" Sanon samalla kun vetäisen Jonnan pään rintaani vasten samalla kun silitän sitä varovasti.

"Hei luuletko että miun teinit käyttäytyy yhtään paremmin." Jonna naurahtaa joka saa oloni helpottumaan.

"No jjoo" Naurahdan.

Juttelemme hieman kaikesta ja yhtäkkiä ovikello soi.

"Käyn kattoo oota siin" Sanon ja suuntaan ovea kohti.

Avaan oven ja sen takana seisoo Miro.

"Alexandra on huoneessaan" Sanon ja päästän tuon pojan ovesta sisään.

Palaan olohuoneeseen mutta Jonna on kadonnut,vilkaisen keittiöön ja siellä hän on.

"Kello on jo sen verran et miun pitäis varmaa lähtee takasin kot puolta kohen." Jonna vääntää murteellaan.

"No etkö vois jäähä yöks,pliis" Sanon koiranpentu ilmeelläni.

"Lapsoset ootteleepi minuu siellä." Jonna tokaisee ja laittaa kätensä niskaani.

"No eiks ne pärjää sen Markon kaa viel huomiseen,yöllä on kuitenki vaarallista ajella" Sanon yrittäen saada rakkaani jäämään.

"No hyvä on" Jonna naurahtaa ja jaamme nopean suudelman keskenään.

"Millon me muutetaan yhteen?" Kysymys karkaa suustani mutta en kadu sitä hetkeäkään.

"Eti meille isompi kämppä ni pakkaan kamat ja nappaan lapset mukaan tänne." Jonna sanoo ja huomaan hänen ilmeestä ettei se ole vitsi.

Avaan läppärini keittiön pöydän ääressä ja alan heti selailla erilaisia asuntoja.

"No tuu nyt auttaa mua hei" Naurhadan ja Jonna istuu viereeni.

Alexandra pov:

Avaan huoneeni oven ja musiikki huoneestani alkaa kuulua ympäri taloa.

Kävelen keittiöön ja katson kun isä ja Jonna selaavat tietokonetta ihan kiimaisena.

"Mitä te touhuutte" Kysäisen.

"Ei mitään ihmeellistä" Isä sanoo.

Pyöräytän silmiäni ja nappaan lasin vettä että voin palata huoneeseeni.

Lasken vesilasin yöpöydälle ja menen Miron viereen sängylleni.

Asetun makaamaan hänen päällen ja alan silittää tuon blondeja hiuksia.

Silmäni tuntuvat painavilta ja pian nukahdankin.

----------------------------------------------------------
Oikeesti häpeen itteeni et lupailin uusia osia tästä joku 3kk sit mutta tässä mä nyt oon ja kattoo tuleeko osia vai lopetanko vaan koko homman kun tässä nyt on ollu vähän kouluhommia ja kesä ja jne jne.

Mut moikka vaan kaikille ketä löytää tän osan.