Tunteikas tytär// Blind Channel

"Kissa"

Aleksi pov:

Herään ovikellon soimiseen. Kiskaisen verkkarit ja t-paidan lattialta päälleni ja menen toki avaamaan oven.

Oven takaa paljastuu Mikaela. Alkun äiti. Tuolla on kädessään kissan koppa ja kestokassi.

"Moiii,Veija tulee nyt tänne ku mä lähen Bahamalle." Mikaela tempaisee. "Mistä sää yhtäkkii sait rahaa johkii Bahamalle lähtee?" Kysyn ihmeissäni. "Meen yhen Georgen kanssa." Hän naurahtaa ja antaa kissan kopan minulle ja laskee kassin eteiseen. "Mut mun lento lähtee moiks" Hän jatkaa pikaisesti ja katoaa omakotitaloni pihasta.

"Kuka se oli?" Kuuluu väsyneen teinin ääni. "Äitis,Veija muuttaa vissii tänne" Selitän ja päästän kissan kopastaan. "Miks ihmeessä?" Alexandra kyseenalaistaa. "Äitis lähti Bahamalle." Vastaan. "Mitä ihmettä" Alexandra kysyy oudolla ilmeellä. "No sitä minäkin,jonkun Georgen kanssa se sinne lähteepi" Totean ja Alexandran kasvoille nousee järkyttynyt ilme. "Mitä?" Jatkan. "Eilen ku mentii Nikon ja Porkon kaa mäkkäriin,näin äitin jonku parta-ukon kanssa." Alexandra huudahtaa ja poistuu huoneeseensa.

Jaahas. Tälläistä tänään.
___
"Aamupalalle!" Huudan keittiöstä ja lasken paistinpannun joka sisältää munakasta,pöydälle.

Silmälasipäinen tyttäreni kävelee huoneestaan kuin malli ja istuu pöydän ääreen.

"Ai sul on taas lasit käytössä" Naurahdan ja alan mättää munakasta lautaselle. "No en jaksa nyt heti aamupäivästä alkaa tunkee piilareita" Kuuluu tuttu vastaus. Nyökkään vastaukseksi ja ojennan pannun Alkulle.
___
"Alkku" Kutsun Alexandraa. "Mitä?" Kuuluu kysymys vierestäni. "Pitäskö meidän myydä se sun piano kun et soita enää?" Kysyn hieman varoen sillä piano on aina ollut tärkeä asia Alkulle. "EI ME VOIDA SITÄ MYYDÄ! TAAJUTSÄ VAIKKA EN KÄYTÄ SITÄ,SE ON TÄRKEE!" Alkku hermostuu ja korottaa ääntään. "Rauha" Hihkaisen ja nostan käteni ilmaan.

Tuo tyttö tipahtaa takaisin sohvalle istumaan ja hautaa kasvot käsiinsä. Nappaan hänet halaukseeni ja rauhoittelen hieman.

"Ei hätää,ei meidän tarvi sitä myydä" Kuiskaan,mutta siten että hän kuulisi sen.
___

Alexandra pov:

Hiivin isän työhuoneeseen,siten ettei hän huomaisi minua. Vaikka istuu tosiaan olohuoneessa.

Onnistun livahtamaan sisään ja nappaan rakkaan pianoni sieltä.

Asetan sen lattialle ja laitan johdon seinään.

Alan soittaa jotain muististani. Kuulen askeleita mutten välitä siitä.

Isä avaa oven ja kurkkaa sieltä. Huomaan tapahtuneen sivusilmällä mutta esitän etten huomaa mitään.

En varmaan huomaisi jos en omistaisi laseja. Sillä olen melkein sokea ilman niitä. Tai piilareita.
___
Lopetan biisin soiton ja isäni tottakai taputtaa.

"Taisit uskaltautuu pimputtamaan taas." Kuuluu tuttu ääni. "Mmh" mumisen ja vetäisen pistokkeen irti seinästä.