When I understood (finnish) ON HOLD

Lipunkaappaus

EI HERRANJESTAS TÄL TARINAL ON NYT YLI SATAKAKSKYMMENTÄ LUKIJAA KIITOSKIITOSKIITOS KAIKILLE JOTKA ON LUKENU TÄTÄ!!!❤️❤️❤️
-----------------------
Saavuin leiriin viimeinkin, sadoilta kilometreiltä tuntuvan matkan jälkeen. Luulin, että leiri olisi täynnä vilkasta kulkemista, mutta erehdyin pahan kerran. Kaikkialla oli tyhjää, vaikka kuulin ääniä. Leirin toisella puolella olevassa metsässä oltiin jakamassa lipunkaappausjoukkueita, ja halusin mukaan.
Pinkaisin juoksuun että ehtisin ajoissa, ja onnekkaasti kerkesinkin. Joukkueet oli jaettu: Zeus (eli vain Jason), Hermes, Afrodite (ne jotka pelasivat, eli Piper ja jotkut muut), Hefaistos , Hekate ja Demeter vastaan kaikki muut. Mahtavaa. Joukkueellani oli kuitenkin toivoa, olihan meillä Areen mökki. Huomasin
Willin hymyilevän minulle ja kävelevän minua kohti. Sitten tajusin, että Will oli samassa joukkueessa kanssani.
"Moi Nico! Tervetuloa punaiseen joukkueeseen. Ota tuolta kypärä ja suojukset, miekka sinulla onkin jo", Will sanoi minulle. "Toivottavasti voitamme tällä kertaa. Mitä paikkaa haluat pelata?"
Kerroin haluavani olla puolustaja, ja Willin mukaan se kävi. "Puolustajahalukkaita on aina liian vähän", hän oli selittänyt.
Keräännyimme joen toiselle puolelle. Toinen joukkue kerääntyi - yllätys, yllätys- sille puolelle jokea, jossa me emme olleet.
Kheiron kertasi säännöt. "Ei tappamista. Reilua peliä - puoliveristen mittakaavalla tietenkin - ja huonot häviäjät, jotka yrittävät väkivalloin muuttaa tilannetta, ovat poissa kolmesta seuraavasta pelistä. Lipun vartiointi on sallittua, samoin vangeiksi ottaminen, mutta vangeilla ei saa kiristää vastapuolen joukkuetta. Myöskään vankeja ei saa pakottaa kertomaan lipun paikkaa, mutta vapaaehtoisesti se on sallittua - vaikka kuka tekisikään niin. Magian käyttö on kiellettyä, samoin lumopuhe ja kaikki muut erikoiskyvyt. Onko kaikille selvä?"
Huomasin hänen painottavan sanalle "kaikille".
Minusta oli hauskaa katsella sääntöjen seurauksia kerrasta toiseen. Clarisse näytti aika hanakalta tappamaan, ja Piper kurtisti kulmiaan sanan "lumopuhe" kohdalla. Hän olisi kuitenkin manipuloinut jonkun kertomaan lipun paikan. Jason taas olisi lentänyt taivaalta ja napannut lipun, ja Hekaten mökkiläiset olisivat taikoneet meidät maahan kiinni jaloistamme. Kuitenkin kaikki sanoivat yhteen ääneen "Selvä on."
  Asetuimme omille puolillemme, ja Kheiron antoi luvan lippujen piilottamiseen. Lippu piilotettiin nerokkaaseen piiloon, joten jos joku löytäisi paikan, hänet - tai heidät - otettaisiin helposti vangeiksi. Tai siis vartijat ottaisivat. He vartioivat parinkymmenen metrin päässä lipusta säännöllisin välein, jotta lippua lähestyvät eivät pääsisi lähemmälle. Jos hätätapauksessa joku pääsisi läpi, minä tai lipun toisella puolella oleva vartija ottaisi, olimmeham puolustajia.
  Kurkotin niskaani nähdäkseni, kuka toisella puolella oleva vartija oli, ja huokaisin helpotuksesta. Malcolm, Athenen mökistä. Hän jos kuka osaisi hämätä vastustajia. Hän huomasi katseeni ja nyökkäsi minulle. Nyökkäsin takaisin, ja heti sen jälkeen kuulin pillin vihellyksen ja juoksuaskelten töminää.

   Peli oli alkanut.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia kului leppoisasti. Kukaan ei hyökännyt eikä kuulunut lipulle päin ryntääviä askeleita. Vain normaalia huutoa ja miekkojen kalinaa. Sitten ensimmäiset pari leiriläistä, jotka olivat päässeet meidän rajamme yli, otettiin vangeiksi. Heidät vietiin ohitseni, ja huomasin heidän olevan Stollin kaksoset, ja luultavasti he olivat tosi harmissaan etteivät päässeet lipun luo. He nimittäin vain virnuilivat päättömästi. Surullista.
   Malcolm vihelsi minulle ja kehotti äänettömästi minua tarkkailemaan ympäristöni. Nyökkäsin hänelle. Tarkkaileminen oli luonnollista, mutta voisin eksyä synkkiin ajatuksiini, ja se saattaisi olla tuhoisaa pelin kannalta. Olin kiitollinen, että hän muistutti minua pysymään valppaana.
Sitten - aivan yllättäen, alkoi hyökkäys. Näin Jasonin taistelemassa yhtä joukkuelaistani vastaan, he liikkuivat poispäin. Sitten siellä oli Jake, Hefaistoksen mökistä. Hänkin taisteli joukkuelaistani vastaa , muttei yhtä voimakkaasti kuin Jason. Näin Jaken saavan päähänsä kovan tällin miekan lappeesta ja kaatuvan maahan tajuttomana. Ja sitten näin yhden pojan Demeterin mökistä. Ja hän oli hyökkäämässä suoraan minua päin!
Nostin nopeasti styksjoenrautamiekkaani puolustusasentoon. Aseemme kalahtivat yhteen, ja yritin viedä häntä poispäin lipusta, mutta hän huomasi liikkeeni ja yritti tulla lähemmäs minua.
"No? Sinä vain haahuilet ajatuksissani kun minä hyökkään, tästähän tulee hauskaa. Ehkä unohdat taas taistella, ja minä pääsen lipulle", hän ilkkui. Se suututti minut, vaikkei siinä pllut mitään järkeä.
Osuin miekanlappeellani poikaa hänen vasempaan olkapäähänsä, ja hän karjaisi kivusta. Miekka oli painava. joten se voisi ihan helposti aiheuttaa monia vaikeita mustelmia.
Poika keskittyi niin paljon olkapäänsä kipuun, että sain siirrettyä taisteluamme kymmenisen metriä lipusta poispäin. Jatkoimme taistelua, ja vilkaisin nopeasti epätoivoisena Malcolmiin. Hän yritti pidätellä kolmea puolijumalaa samalla kertaa pois lipulta, ja tiesin, ettei hän pystyisi siihen enää kauaa. Toivoin hiljaa mielessäni, että joukkueeni hyökkäysryhmällä meni paremmin.
Yhtäkkiä tunsin lyhyen, mutta pahan kivun käsivarressani. Pojan miekka oli viiltänyt minulle syvän haavan, joka ulottui hiukan olkapään alta kyynärtaipeeseen asti. Irvistin, koska haava teki kipeää. Taistelin vielä hetken pojan kanssa, mutta yhtäkkiä hän käänsi päänsä. Lopetimme miekkailun kuunnellaksemme. Ja totta tosiaan, kuulin kaukaista hurrausta.
  Me olimme voittaneet.
Juoksin joelle nähdäkseni lipunkantajan, mutta harmikseni en nähnyt paljoakaan eteeni tunkeilevien leiriläisten takaa. Päässäni alkoi pyöriä, haava oli ilmeisesti pahempi kuin oletin ja veren näkeminen toi minulle mieleen kaikki ne henkilöt, jotka olin menettänyt Titaanien sodassa tai äskeisessä sodassa - miksi sitä nyt kutsutaankaan - joista suurin osa oli minulle tuntemattomia puolijumalia. He olivat kuitenkin jollain tavalla minulle tärkeitä, ikään kuin välillämme olisi näkymätön side. Ajatus alkoi oksettaa minua. En enää koskaan aio nähdä verta. En tahdo. En todellakaan tahdo.
Maailma alkoi sumentua ja kieppua silmissäni, mutta ehdin vielä nähdä, kuinka väkijoukko oli pienetynyt ja kuinka Will katsoi minua huolestuneena ehkä kahden metrin päästä, voittolippumme kädessään.

A/N: Toivottavasti piditte tästä kappaleesta kun toimintaa tuli lisää :-)
Mulla saattaa kestää seuraavan kappaleen kirjoittamises vähä pidempään, koska siin tulee enemmän solangeloa kun missään aikasemmassa ja alotan ens viikol ihan uudes koulus, anteeks!