all the love i can't have / ziall / fin

LUKU 1

Niallin nk

Jälleen yksi sateinen ja harmaa päivä, jolloin tallaan tätä samaa katua pitkin. Ihme, ettei tähän ole jo painautunut kengänjälkiäni. Samat askeleet päivittäin. Eikö tähän tule ikinä loppua? Tie - ja kenkäni - kuluvat pian puhki tästä ainaisesta kävelystä ihmisen luo, josta en edes pidä. Jonka luokse en tahdo mennä.

Käännän katseeni jalkoihini, jotka yhä tallaavat pitkin harmaata asfalttia. Ja ennen kuin huomaankaan, seison jälleen painamassa idiootin ovikelloa. Vaaleanvihreän omakotitalon sisältä kuuluu kilahdus noin sekunti sen jälkeen, kun olen painanut pienestä napista ovessa. Ei kestä kauankaan, kun klassinen ja tavalline puuovi edessäni avautuu ja kohtaan ruskeat silmät edessäni. Väännän pienen tekohymyn kasvoilleni ja raotan suutani.
-Jimmyä tulin tapaamaan. Taas, sanon niin pienellä piipitykslellä, että on ihme jos sitä edes kuulee.
-Huoneessaan, Zayn sanoo ja nyökkään tuolle pienesti. Potkaisen valkoiset tennarini jalastani eteisen nurkkaan ja kipitän mustahiuksisen ohitse yläkertaan.

Kolme hentoa koputusta, kolme sekuntia ja sisään. Niin se on aina mennyt. Sen me sovimme joskus suhteemme alkuaikoina, niin sanottu varoitus sisään tulemisesta ja kolme sekuntia aikaa kieltää tuleminen tai siivota huone. Tai pukea päälle ja piilottaa salaiset kumppanit sängyn alle. Miksi ja miten me sen joskus sovimmekaan, siitä ei ole koskaan ollut minulle mitään hyötyä. Ei Jimmy tule ikinä luokseni.

Aika on kulunut kolmesta sekunnista kymmeneen, ja päätän viimein avata oven. Annan katseeni kiertää pitkin sotkuista huonetta, jota ei ole muistikuvani mukaan siivottu ikinä, tai ainakaan en ole koskaan nähnyt sitä siistinä. Se hyvä puoli on vanhempien kanssa asumisessa - silloin kun he ovat selvinpäin eivätkä huuda tai lyö, he käskevät siivoamaan. Ja sitten on vähän pakko siivota, tai voi tuntua ikävältä.

Jimmy näyttää huomaavan viimein minun saapumiseni, tuo heittää puhelimensa kuulokkeiden kera sängylle ja nousee seisomaan, ottamaan minua vastaan. Toivotusti tai epätoivotusti - en voi tietää. Mutten itse olisi toivonut itseäni hänen luokseen.
-Moi kulta! vinkaisen tekopirteästi, niin lujaa kuin uskallan ja nousen tuttuun tapaan varpailleni, kiedon käteni Jimmyn niskaan ja annan tuolle nopean suukon tuon vaaleanpunaisille huulille. Tahtomattani.
-Mitä sä tahdot tehdä? kysyn, ja roikun yhä tuon niskassa kiinni varpaillani seisoskellen. Yleensä minä vain kysyn tämän saman kysymyksen, eikä minulla ole kuitenkaan päätösvaltaa vastaukseen. Tosin Jimmyllä näyttää olevan tänään tosi hyvä päivä, koska minäkin saan vaikuttaa lopputulokseen. Ja päätöksenä ajattelimme poiketa läheiseen kahvilaan.

Kipitän portaita alas poikaystäväni edellä. Tuo ei pidä siitä, että lorvisin hänen takanaan, joten itseäni suojellakseni suostun kiltisti menemään edellä. Alakerrassa vilkaisen olohuoneeseen, jossa televisiossa pyörii tylsempääkin tylsempi ikivanha saippuasarja, jota muistan itsekin katselleeni joskus ala-asteella. Siirrän katseeni sohvalla istuvaan Zayniin, ja hymy kohoaa kasvoilleni automaattisesti. Zayn vilkaisee minua, jolloin hymyni levenee entisestään, eikä se ole feikkihymy. Tunnen pian tökkäyksen kyljessäni ja käännän katseeni nopeasti minua reilusti pidempään Jimmyyn, joka onkin jo saanut kenkänsä jalkaan.
-Niin että ajattelitko sä nyt laittaa ne kenkäs? tuo kysyy minulta ja hymyilen tekohymyä samalla kun nyökkään tuolle pienesti.
-Joo, vastaan hiljaa ja nostan tennarini maasta, alkaen vetää niitä jalkaani. Tietenkin tämä hoituisi helpommin jos en olisi näin laiska ja jaksaisin avata kengännauhat, mutta lyhyen kamppailun jälkeen saan converseni jalkaani.
-Mennäänkö? kysyn ja saan vastaukseksi vain nyökkäämisen. Jimmy avaa ulko-oven ja luon vielä puoliksi ulkona ollessani nopean vilkauksen sisällä istuvaan Zayniin ja luon hymyn huulilleni. Jimmy katsoo tätä murhaavasti, jolloin Zayn pyöräyttää silmiään ja keskittyy jälleen niin feikkiin saippuasarjaansa.

Istun kotoisan kahvilan pöydässä ja selailen puhelimellani Twitteriä ja odottelen Jimmyn tuovan teeni pöytään. En juurikaan keskity twiitteeihin joita puhelimellani vilkkuu, harvan minä niistä edes luen. Luen vain kiinnostavimmat ja muuten vain rullailen alaspäin. Kouluni oppilaiden kuulumiset eivät juuri nyt oikein kiinnosta. Paitsi Zaynin.
>Miksei ikinä voi saada mitä haluaa<
Lopetan hetkeksi alaspäin rullaamisen ja jään miettimään, mitä Zayn oikein tarkoittaa. Mitä tuo haluaa ja mitä tuo ei saa. Suklaata. Rahaa. Pitsaa. Parisuhdetta. Tosin mikä estää tuota saamasta parisuhteen? Minun tapauksessani tässä hommassa olisi tiellä vain Jimmy. Ja jos Zaynillä on sama esto, tuo ei voi haluta ketään muuta kuin mi...

Eteeni laskeutuva kuumana höyryävä tee valkoisessa, leveässä kupissaan keskeyttää ajatukseni täysin. Ja ehkä niin on hyvä - ajattelutapani on kielletty varmaan kaikissa maailman kirjoitetuissa ja ei-kirjoitetuissa laissa. Tai jos ei laissa, niin joissakin säännöissä ainakin. Näpit ja ajatukset irti poika- tai tyttöystäväsi sisarista.
-Kiitos, kiitän ja hörppään tulikuumaa teetäni hieman. Voisin saman tien räkäistä sen pois suustani sen kuumuuden takia, mutta ehkä en nyt kuitenkaan kehtaa. Onhan se aika hyvää. Jimmy istuutuu minua vastapäätä ja laskee oman teensä pöydälle. Hän kurottautuu hiukan pöydän yli minua kohti.
-No? tuo kysyy minulta. Tiedän kyllä, että tuo tahtoo tietää kaikki uusimmat juorut koulustani, kun tuo itse on sieltä jo pois päässyt ja siirtynyt lukioon, eikä Zayn ikinä kerro tuolle mitään. Kuitenkin näyttelen, etten muka tietäisi mitä tuo haluaa.
-Mitä? kysyn ja kohotan kulmiani hiukan.
-Uusimmat jutut, juorut, salaisuudet?

Minulla on salaisuus. Ja sitä salaisuutta en ihan heti ole kertomassa Jimmylle.

Salaisuuteni paljastamisen sijaan puhdistan päätäni pienesti.
-Ei mitään isoa, jos ei lasketa sitä, että Michael pettää Sunshineä Carolinen kanssa. Ei muuta, sanon ja kohautan olkiani. Vaikka tosiaan en ymmärrä Carolineä enkä erityisemmin Michaeliakaan.
-Oikeasti? Ai että mä haluaisin olla paikalla, kun Sunshine kuulee tosta. Tappaa varmaan siskonsa, enkä ihmettelis jos sen poikaystävältäkin lähtis pää. Ei kovin aurinkoista, Jimmy sanoo ja nyökkään ymmärtämisen merkiksi, naurahdan ja hörppään jälleen teetäni.
-En mä kyllä ymmärrä niitä. Luulis et Caroline kertoo Sunshinelle, ne on kuiteski sisaruksii, jatkan keskusteluamme.
-Niinpä, vastapäätäni istuva poika myöntyy vastaukseeni ja maistaa vielä höyryävää teetään esimerkkini mukaisesti. Omani on sentään jo hieman jäähtynyt.
-Mistä sä kuulit tästä? Jimmy kysyy.
-No Luoja, näin. Poikien vessassa, Michaelin ja Sunshinen nuolemassa toisiaan, sanon ja Jimmy hymyilee kuin mikäkin friikki.
-Jos mä pettäisin sua, en siis petä, mutta jos, niin en todellakaan tekisi sitä sun veljes kanssa, sanon, ja sekuntia myöhemmin tajuan valehdelleeni.

---
Noniin, eka oikea luku olisi sitten tässä! Hiukan lyhkäinen (noin 1000 sanaa) niinkuin nämä ensimmäiset, vanhat luvut tulevat kaikki olemaan. Kertokaapa mitä tykkäsitte! Lukuja ei tule tulemaan kovin tiheään tahtiin, ehkä 2 lukua viikossa noin jatkossa.