all the love i can't have / ziall / fin

LUKU 4

>Harryn nk

Minua reilusti pienempi Louis nojailee jälleen minua vasten ja silittelen tuon käsivartta ja alaselkää. On melkeinpä hassua, miten tuo voi olla minua niin rutkasti lyhyempi - hänhän on minua vanhempikin. Toisaalta pidän hänen pienikokoisuudestaan, se nimittäin lisää hänen suloisuuttaan ja haluani suojella häntä. Louis haukkaa hiukan edessään nököttävää pullaansa ja hörppää päälle teetään. Itse söin omani jo ajat sitten, joten nyt vain odottelen, että poikaystäväni söisi herkkunsa ja pääsisimme lähtemään kahvilasta.

-Niall! Louis yhtäkkiä huudahtaa ja saa minut hieman säikähtämään. Niall vilkaisee nopeasti meitä, hymyilee ja sanoo jotakin Zaynille - tai ainakin epäilen näin, sillä hänen huulensa liikkuvat, vaikken ääntä kuulenkaan. Samalla mielessäni herää kysymys - mitä hittoa Niall tekee Zaynin kanssa? Kaksikko kipittää tarjottimiensa kanssa pöytäämme ja istuu minua ja poikaystävääni vastapäätä. Vilkaisen nopeasti heidän punaisia tarjoittimiaan, Niallilla on mehu ja muffini, Zaynillä pelkkä mehu.
-Mitä te täällä teette? Louis kysyy vastapäätämme istuvalta kaksikolta, ja itse tyydyn vain jatkamaan Louisin silittelyä.
-Mitä kahvilassa nyt yleensä tehdään, syödään? Niall sanoo ja naurahtaa. Hän vilkaisee minua nopeasti ja väläytän pienen hymyn - ihan vain ystävällisyyden vuoksi.
-Mut miks te ootte niinku... Kahdestaan? Louis jatkaa tenttiään ja potkaisen tuota pöydän alla pohkeeseen. Hän katsoo minua kysyvästi ja luon häneen katseen, joka käskee häntä lopettamaan kyselyn ja kertoo samalla sen olevan epäkohteliasta. En tiedä ymmärsikö Louis mitä halusin sanoa, mutta hän kääntää katseensa pois minusta takaisin Nialliin ja Zayniin.
-Koska me ollaan kavereita. Sun kysymykses on ihan tyhmiä, Niall sanoo ja naurahtaa kuivasti. Minunkin mielestä Louisin kysymyksen ovat typeriä ja perättömiä. Eihän meille edes kuulu noiden kahden asiat, ainakaan minulle, en nimittäin tunne heistä kumpaakaan kovinkaan hyvin. Zayn on luokallani, joten tiedän tuosta joitain pieniä asioita, toisin kuin Niallista en tiedä mitään. En edes tietäisi tuon olemassaoloa, ellei Louis joskus puhuisi irlantilaisesta tai ellen näkisi häntä harvoin koulun käytävällä kiiruhtamassa tunnille.
-Voin sanoo huomenna opelle, ettet tullu kouluun, koska sun poikaystäväs hirtti sut väärien tyyppien kaa hengaamisesta, Louis jatkaa Niallille ja nauraa hiljaisesti hetken. Potkaisen tuota uudestaan jalkaan tuon mauttoman vitsin ansiosta. Niall kääntää katseensa hiljaisena maahan ja Zayn luo todella vihaisen katseen Louisiin.
-Sori, tää on vähän höppänä eikä se aina tajuu mitä sanoo, avaan suutani ensimmäistä kertaa keskustelumme aikana ja sekoitan Louisin hiuksia, kun tuo on itse painanut kasvonsa piiloon maata kohden.
-En tarkottanu, Louis mutisee hiljaa. Painan suukon tuon hiusten sekaan sen merkiksi, etten minä ainakaan ole enää vihainen, jos olin ollenkaan.
-Etpä niin, Zaynkin avaa suunsa, joskin hieman sarkastiseen sävyyn.

>Niallin nk

Zayn ja Louis onnistuivat riitaantumaan keskenään joka kertoo, ettei meistä ainakaan mitään erottamatonta nelikkoa ole koskaan tulossa, vaikka minä pidän Louisista, Zaynistä ja haluaisin tutustua Harryynkin. Mutta eipä minulla ennenkään ole juuri ollut päätösvaltaa, joten alan kyllä tottua.

On ehkä hieman typerää mennä ensiksi kahvilaan mehulle (ja muffinille) jonka jälkeen suunnata puistoon jäätelölle, mutta minkäs teet - kaunis ilma, on lämmin ja aurinko paistaa. Kaiken lisäksi Zayn tarjosi minulle tämän vaniljajäätelöpallon mansikkaströsseleillä. Me siis istumme lämpimässä syysillassa, puiston penkillä jalkojani heilutellen hiljaisina, ja mieleni tekisi kysyä siitä paperilapusta, jonka Zayn antoi minulle tänään koulussa. Toisaalta en halua aiheuttaa vaivaantunutta keskustelua, mutta päätän silti kysyä.
-Tänään kun sä annoit mulle sen lapun, niin oliko siinä oikeasti jotain tarkoitustakin, ja jos oli, niin mitä? kysyn ja Zayn menee heti hieman vaikeaksi. Hän lopettaa jalkojensa heiluttelemisen oitis ja katsoo minua silmiin, niin kuin minäkin häntä.
-Oli siinä tarkoitus, vieressäni istuva poika sanoo ja jättää kokonaan kertomatta, mikä tämä tarkoitus sitten olikaan.
-No mikä? kysyn, sillä en vain voi uteliaisuudelleni mitään. Rakastan etenkin juuri kaikkia ihastumisjuoruja sun muita sellaisia.
-Mitä sydän yleensä tarkoittaa? Zayn sanoo ja saa minut turhautumaan.
-Oon varattu, kaiken lisäks seurustelen sun veljen kanssa, sanon ja käännän katseeni takaisin kenkiini. Alan syödä vohvelia jäätelötuuttini ympäriltä.
-Mä tiiän, ettet rakasta häntä, Zayn tokaisee ja saa minut totaalisesti hiljenemään. Olen aika varma siitä, että hän on oikeassa - en minä rakasta Jimmyä. Tai rakastan - en minä tiedä.
-Hiljaisuus on myöntymisen merkki, Zayn huokaa ja naurahdan kuivasti.
-Kai niin, vastaan hiljaa. Yhtäkkiä tuntuu siltä, kuin kaikki muukin olisi hiljentynyt minun lisäkseni. Linnut puissa ja autot viereisellä tiellä. Mutta kaipa minä vain kuvittelen.
-Eli sä et rakasta Jimmyä? mustahiuksinen vielä varmistaa.
-En.
-Tee asialle jotain, Zayn sanoo, asettaa kätensä hetkeksi olkapäälleni, sitten nousee ja lähtee kohti kotiaan. Minä jään siihen istumaan, katson haikeana Zaynin perään, kunnes nousen itsekkin ja lähden kotiini.

Zayn oli oikeassa. Minun täytyy nyt tehdä tälle parisuhdesotkulleni jotakin. Minä teen sille jotakin.

---

hellooo, tässä olisi teille uutta lukemista, tosiaan kirjoittamiselle on nyt aikaa vähän ja valmiit luvut alkaa hupenemaan, joten tulevaa julkasutahtia en osaa ennustaa. mutta hei, kommentoikaas mitä piditte, ootte ihania pus 💞