all the love i can't have / ziall / fin

PROLOGI

En edes tiedä, miksi minä teen tämän. Päivästä toiseen kävelen luoksesi näitä samoja katuja pitkin samaan osoitteeseen, samaan asuntoon. Päivästä toiseen kävelen pois luotasi ruhjeilla, verta vuotavana, ontuvana tai jollakin muulla tapaa syvästi loukattuna. Henkisesti tai fyysisesti, joskus molempia. Teenkö kaiken tämän, vain miellyttääkseni sinua? Parempi kysymys, miksi sinä teet tämän minulle?
"Rakastan sinua"
Ei, etkä rakasta. Sinulla täytyy olla varsin erikoinen käsitys rakkaudesta. Onko se mielestäsi sitä, että hakkaat minua päivästä toiseen? Onko se sitä, että voit tehdä minulle mitä tahdot? Milloin olen viimeeksi kokenut kanssasi jotakin, jota en ole surenut jälkeenpäin? En minä muista, ja tuskin muistat sinäkään. Nautitko sinä tästä? Tämä ei ole minulle sitä, miltä suhteemme ulkoapäin näyttää. Minulle ei ole tästä mitään iloa, pelkkää kipua ja kärsimystä. Toivon, että nautit siitä, mitä teemme. Tai sinä teet, minä vain olen hiljaa, itken ja rukoilen, että pääsisin jo pois. Minullehan ei tästä siis ole mitään iloa, joten toivottavasti sinulle on. Eipähän mene koko homma hukkaan.

En minä ole mikään lelu. En ole nukke, johonka kyllästyt ja heität päin seinää. Sitten unohdat minut ja homehdun nurkkaan. Siltä minusta tämä tuntuu. Tunnen olevani kuin mikäkin lelu, jolle voit tehdä mitä haluat, joka ei tunne mitään. Joka tekee, niin kuin sinä tahdot. Oma-arvostus alkaa hiipumaan.

Tahdon luovuttaa ja samalla jatkaa. Tahdon luovuttaa yrittämisen suhteen - ei meistä tule mitään. Se on nähty jo ajat sitten, en edes muista, milloin olin viimeksi aidosti onnellinen kanssasi. En muista milloin olin aidosti onnellinen kenenkään kanssa.
Toisaalta en tahdo luovuttaa kaikessa - tahdon jatkaa taistelua. Taistelua, jonka loputtua pääsen sinusta eroon. Ihmisiltä kysytään unelmia, ja he vastaavat tahtovansa perheen, onnen, rahaa tai he haluavat olla maailman parhaita jalkapallon pelaajia. Minun unelmani on päästä eroon sinusta, ja sen unelman eteen jaksan taistella.

Myötätunto. Oletko koskaan kuullut sellaisesta? Luulenpa, että et. Ainakaan sinulla ei näytä sellaista olevan. Ei yhtäkään.Tiedät, ettei minulla ole millään tasolla helppoa. Ja teet kaiken yhä vaikeammaksi. Tiedät, ettei minulla ole yksinkertaisesti mitään tai ketään. Minulla on vain sinut, vain sinut, eikä sinusta ole yhtään mitään hyötyä. Sinusta on vain haittaa. Pärjäisin paremmin ilman sinua. Ilman mitään tai ketään, olisi helpompaa, kuin kanssasi.

Ei kukaan jaksa näytellä ikuisuuksiin. En minäkään. Näytteleminen on rasittavaa, ja joskus tekisi mieli päästää vain sisäiset tunteet valloilleen. Mutta minä kätken ne, kätken ne sinun takiasi. Näyttelen pitäväni sinusta, ja se alkaa pikku hiljaa ottaa päähän. Ärsyttää. Väsyttää. En jaksa päivästä toiseen nousta varpailleni ja painaa suukkoa sinun huulillesi.

En jaksa päivästä toiseen esittää takiasi vahvaa ja rakastavaa, koska sitä minä en enää ole.

---

Prologi on lyhyt (415 sanaa) kuten aina, mutta lupaan että seuraavista luvuista tulee pidempiä. Kommentoikaas ensivaikutelmanne ja jos löydätte virheitä, niin voin niitä korjailla. Kiitos.