all the love i can't have / ziall / fin

LUKU 9

>Niallin nk

Jimmy soitti minulle sinä iltana laskujeni mukaan yhdeksän kertaa, hän lähetti 11 testiviestiä, soitti Louisille ja käski sanomaan minulle, että minun täytyy soittaa Jimmylle mahdollisimman pian. En soittanut, en vastannut yhteenkään hänen puheluista, en lukenut yhtäkään viestiä. Ei minua kiinnosta, mitä sanottavaa hänellä enää on jäljellä, sillä jos hän aikoo taivutella minua takaisin, ei kiinnosta eikä hän onnistu. En ehkä antanut hänen sanoa kaikkea sanottavaansa ja keskeytinkin hänet useampaan kertaan, muttei mikään voi enää muuttaa mieltäni. Ja minä sitä paitsi luulin, että hän halusi minusta eroon ja hänhän sanoikin, että aikoo jättää minut. Hänestä ei ota mitään selvää.

Mutta sinkkuus tuntuu hyvältä. Eroista tuntuu olevan kaikille sellainen kuva, että se on aina kamalaa, sydänsuruja, itkua, masennusta ja muuta sellaista. En ole koskaan uskonut tuohon paskapuheeseen, ja nythän se nähtiin - ei kannattanutkaan, koska olin oikeassa, ei tämä ole mitenkään tuskaista. Olisi täydellistä olla sinkku, jos tuo eräs idiootti ei koko ajan soittelisi.

Ja taas soi. Mietin pitkään vastatako vai ei, sillä en varsinaisesti halua kuulla Jimmyltä mitään, mutta toisaalta hän voisi ehkä jättää minut vihdoin rauhaan, jos saisi sanottua sanottavansa. Miettiminen ottaa kuitenkin liian paljon aikaa, ja Jimmy lopettaa soittamisen. Sitten hän laittaa kahdennentoista tekstiviestin tänään, ja päätän lukea nyt ne kaikki.

1. Niall, anna mun selittää loppuun.

2. Vastaa mulle!

3. Rakas, (hän on tyhmä kuin kivi) mä tiedän että olen ollut idiottii, voitko soittaa?

4. Soita heti kun voit.

5. Oon pahoillani kaikesta, vastaa mulle.

6. Soita kun voit, kiitos.

7. Niall-kulta, mä haluan puhua vielä.

8. Vastaa mulle.

9. Tiedän että oon loukannu sua useesti ja tehny kaikkea typerää, mutta voisitko soittaa mulle tai vastata niin voitaisiin puhua?

10. Niall???

11. Voitko vastata mulle tai soittaa takaisin?

12. Okei, mä jaksan odottaa, soita kun voit.

Saa odottaa aika kauan. En aio soittaa, en tekstata enkä vastata mihinkään.

Oli vihdoin perjantai, ja aamulla herätykseen herätessäni suljin sen heti ja olisin halunnut vain jatkaa unia. Olin valvonut liian myöhään miettien eilistä ja eilisen tapahtumia ja sitä, mitä niin tärkeää asiaa Jimmyllä oli, että hänen olisi tarvinnut lähettää 12 teksiviestiä ja soittaa kymmenen kertaa, joten totta kai yöuneni jäivät hieman liian lyhyiksi. Vastahakoisesti nousen kuitenkin ylös ja lähden suorittamaan aamutoimiani ja valmistautumaan viikon onneksi viimeiseen koulupäivään.

Lähtiessäni kouluun huudan vanhemmilleni (jotka olivat ihme ja kyllä selvin päin) heipat ja lähden kävelemään ripein askelin kohti koulua, sillä olin väsyksissäni ja liian lyhyiden yöunien takia ollut hieman liian hidastahtinen tehdessäni aamutoimiani. Jimmy soittaa taas. Ajattelen, että jos nyt vastaan ja annan hänen hetken jauhaa paskaansa, ehkä hän ei enää soittele.
-No? vastaan tylysti puhelimeen ja ensimäinen asia jonka kuulen, on Jimmyn kiitollinen huokaisu.
-Niall, tuo sanoo todella unisella, varmaan juuri herännellä äänellään.
-Sano asias, tokaisen tuolle, kun kouluni piha alkaa jo häämöttää mäen päältä. Toivon, että Jimmy olisi asiassaan nopea, eikä jaarittelisi ikuisuuksia, sillä inhoan puhua puhelimeen koulussa.
-Mä oon todella pahoillani kaikesta mitä oon tehny, voisitko sä mitenkään antaa...
-Ai anteeks vai? En voi, ja jos tällänen sössöttäminen oli sun ainoa sanottava asia niin heippa vaan, älä soita äläkä tekstaa mulle enää, sanon ja suljen puhelun, sillä olen niin täynnä tuota yhtä kusipäätä kuin olla ja voi. En ehkä taaskaan antanut hänen sanoa kaikkea sanottavaansa, mutta ainakin sain käsityksen siitä mitä sanottavaa hänellä on, ja toivottavasti hän sai käsityksen kiinnostukseni tasosta.

Alan saapua kouluuni, ja mikään ei poikkea edellisistä aamuista. Kävelen pääovista sisään, aula tursuaa oppilaista, kukaan ei kiinnitä minuun sen suurempaa huomiota.

Kolme aamutuntiani sujuivat täydellisessä hiljaisuudessa ja tylsyydessä, eikä kellään meidän luokassa näytä olevan intoa perjantaina opiskeluun, joten kaikki vain istuvat hiljaa pulpeteissaan kun opettaja selittää asioita. Toisaalta hyvä niin, sillä en jaksaisikaan pulinaa tai häiriköintiä tai vastailua.

Istuudun ruokailussa yksin erääseen neljän hengen pöytään ja omalla tavallani toivon, ettei kukaan tule viereeni istumaan, sillä en ole juttutuulella. Kuitenkin vain pienen hetken siinä ruokaani syötyäni Zayn ja Harry lähes juoksevat luokseni, ja Harry on vähällä kompastua jonkun tytön penkin jalkaan. He istuutuvat minua vastapäätä oleville penkeille.
-Mitä kuuluu? Zayn kysyy rauhallisesti tasoitellessaan hengitystään.
-Zayn kertoi mulle kaiken, Harry kertoo tohkeissaan.
-Minkä kaiken? Ja missä Louis on? minä kysyn, sillä olen ihan pihalla kaikesta. Miten Zayn voi kertoa kaiken, jos hän ei edes tiedä kaikkea.
-Niillä on eri ruokavuoro tänään, mutta mä selviän kyllä. Ja siis sen, että olet sinkku taas, eikö olekin mahtavaa? Harry jatkaa tohkeissaan ja ainoa asia, mikä herättää minussa ihmetystä on se, miten tuo muka sanoo selviänsä ilman Louisia tämän puolisen tuntia, vaikka yleensä nuo ovat niin toistensa kanssa ja toistensa kimpussa, että noita voisi alkaa kohta kutsua vaikka yhdeksi henkilöksi.
-Ja sä kutsut tota "kaikeksi"? Sä et tiedä läheskään kaikkea, sanon ja naurahdan Harryn ajatukselle siitä, että tuo taitaa luulla asian oikeasti olevan niin yksinkertainen, että oho, olen sinkku taas. Ja miten niin muka "taas", enhän ollut varattuna kuin vähän yli vuoden.
-No kerro meille kaikki, mä kerroin jo kaiken mitä tiedän, Zayn sanoo ja minä huokaisen. Kaivan puhelimeni taskustani ja avaan minun ja Jimmyn viestiketjun ja ojennan puhelimen Harrylle ja Zaynille. He alkavat yhdessä lukemaan Jimmyn minulle lähettämiä viestejä ja luettuaan ne, he antavat puhelimeni takaisin.
-Hän on kusipää, älä kuuntele häntä, Zayn sanoo.
-En aiokaan, sanon ja sitä oikeasti tarkoitan. Mielestäni on vähän typerää, että Zayn huohoaa minusta tuolla tavalla. Olen itse jättänyt Jimmyn ja puhunut Zaynin kanssa tuosta paskaa selän takana ja valehdellut tuolle Zaynin kanssa ja tehnyt ties mitä Jimmy-vastaista, joten miten tuo nyt yhtäkkiä olettaa että olisin kuuntelemassa Jimmyn paskapuhetta ja muka jotenkin leppymässä, hei, en ole ihan noin helppo.
-Hyvä, Zayn tuhahtaa, enkä voi ymmärtää, mikä häneen nyt meni. Onko hän vain kärttyisä Jimmyn takia, vai onko minussa nyt jotakin. Minä en aio antaa Jimmylle anteeksi enkä mitään, vaikka itsekin olen tehnyt väärin.
-Mitä hän siis hakee? Harry kysyy. Kurtistan kulmiani, sillä en täysin ymmärrä Harryn kysymystä.
-Mitä "hakee"? Ehkä anteeksiantoa tai jotain, en tarkalleen itekään tiedä, sanon ja yritän miettiä, mitä Jimmy oikeasti hakee. Hakeeko hän anteeksiantoa tai hyväksyntää tai jotain muuta. Jatkamme Harryn kanssa kevyttä juttelua ruokailun loppuun asti, kun Zayn vain mököttää yksin hiljaisuudessaan. En ole varma kuunteleeko hän, mutta ainakaan hän ei osallistu keskusteluun ja hänellä on todella tuima katse silmissään.

Minulla oli enää päivän viiminen tunti matematiikkaa jäljellä ja olin juuri tulossa vessasta, kun törmäsin taas Zayniin, joka oli menossa vessaan ja kävelemässä ohitseni kuin huomaamatta minua yhä se vihainen ja ärtynyt katse silmissään. Hän marssii ohitseni mitään sanomatta ja vaikka minulla on jo hieman kiire, pysähdyn ja käännyn Zaynin perään.
-Zayn, mikä sulla on? kysyn ja juoksen tuon kiinni. Juoksen tuon eteen ja pysäytän Zaynin vessaan menon.
-Miks sä olet tollanen?
-Mun pitää päästä vessaan, Zayn sanoo. Aivan sama onko Zaynilla nyt kuinka kova hätä, me puhumme asiat selviksi tässä ja nyt.
-Kerro mulle, sanon.
-Mua vaan vituttaa toi Jimmyn käytös aivan suunnattomasti, siis tiiän että se on mun veli ja että mun jotenkin pitäis pitää sen puolia, mutta en mä vaan voi kun se on tommonen saatanan kusipää. Mä en tiedä mitä peliä se yrittää pelata sun kanssa, mutta mua vaan niin ärsyttää toi sen yritys vedättää sua, koska mä tiiän että se valehtelee ja mä vaan toivon, ettet sä mee tohon sen paskapuheeseen, Zayn sanoo ja huomaan toisen heti hieman leppyvän, kun sai asioitaan purettua.
-En mä mee, lupaan, sanon ja oikeasti vannon niin itselleni kuin Zaynillekin, ettei Jimmy tule onnistumaan missään typerä yrityksessään.
-Ois kiva puhua enemmänkin, mutta mä kusen ihan just housuun, Zayn sanoo ja minä nauran tuolle.
-Joo, mäkin taidan olla jo myöhässä matikan tunnilta, tiithän sen Flinstonen, se tappaa mut kohta, sanon ja me molemmat nauramme. Sanomme vielä heipat ja minä lähden kohti matematiikan luokkaa. Kello on 14.13 - ja saatan ehkä sittenkin ehtiä tunnille ajoissa, joten pistän juoksuksi.

---

noniin, tässä ois väliin tämmönen vähän tylsähkömpi luku. kommentoikaa mitä tykkäsitte ja votetkaa, puspus.