Kävelen lentokentältä, isäni autolle. En vilkaisekkaan tai sano sanaakaan automatkan varrella. Tulemme Rivitalon Eteen. Otan vain laukkuni hiljaa ja kävelen Uuteen taloomme. Kalusteet ovat paikalla joten etsin oman huoneeni. "Alex! Meidän täytyy puhua" äitini huuta alakerrasta. Ei, meidän ei tarvitse puhua. Ajattelen sarkastisesti. Läsähdän sängylleni ja tuijotan kattoa. Ehkä voisinkin sytyttää yhden tupakan. Ajattelen itsekseni. "Alex... Tiedän että tämä on rankkaa mutta meidän pitää puhua tietyistä asioista. Koulun käynnistä. Millaisia kavereita saat... Ja niin edes päin" Äitini tulee ovelle Sanoen lenpeällä äänellä hänen pa*skan suunnitelman. "En puhu teille! Te pilasitte mun elämän" huudan hänelle päin naamaa. Olen raivoissani. Kävelen hänen ohitsensa, tönästen äitinäni hieman ja tömistän rappuste alas . Laitan mustat nahkakenkäni jalkaan ja kävelen ulos. "Kotiin ennen 9!" Äiti huutaa perääni epätoivoisena. Ja paskat ajattelen. Harhailen hetken ja päädyn K-kaupan Pihalle. Nään yhdem jengin. Minun ikäisiä. Polttavat tupakkaa ja kaikilla on Kalja tölkit kädessä. Ei, lupasin parhaalle ystävälleni muuttaa elämäni. Mutta haluan silti takaisin Amerikkaan. "Hei tyttö! Tuu tänne" kuuluu pehmeä ääni. Mustahiuksinen poika huutaa minulle. Hän on ihan söpö. Hänellä ei ole tölkkiä mutta tupakka suussa kuitenkin. Ravistan päätäni ja lähden. Nään pojan pettyneen Ilmeen perääni
Eli tällästä TeiniDraamaa ilman mitään Fantasiaa :) kertokaa mielipiteitä, ja kommentoikaa mitä parannuksia ja yms. :3
YOU ARE READING
Bad day not bad life >book 1<
Teen FictionTää kirja on mun yks ensimmäisistä Wattpad kirjoista joten alku luvut voi olla hieman lyhyitä ja sisältää kirjoitusvirheitä 16 vuotias Alexa muuttaa Amerikasta, Nykistä takaisin koti maahansa Suomeen. Alexa ei ole mielissään ideasta. Hän tietää mist...
