Bad day not bad life >book 1<

Different mind

"Huomenna on taas koulua" Luke sanoo masentuneena ja kaatuu sohvalle. "Älä ny, sä ilmiselvästi tykkäät siitä Matikan opesta" sanon nauraen. Luke oli saanut ensimmäisillä tunneilla jo 3 jälki-istuntoa. "Jep se on mun lemppari" Luke nauraa. "Entäs se sun Äikän ope? Se tuijotti sua herkeämättä!" Luke sanoo naurahtaen. "Jep.. Se kysy että oonko Canadalainen" sanon nauraen ja tipun lattialle vahingossa. "Canadalainen" Luke purskahtaa nauruun. Vähän ajan päästä rauhotumme mutta pieniä naurun pärskähdyksiä tulee välillä. "Mulla on nälkä" valitan ja katson virnistäen Lukeen. "Mennäänks sinne Home Cafeeseen, siel oli mahtavia Voileipiä" Luke sanoo hieroen vatsaansa. "Mennään vaan" sanon hymyillen ja nousen ylös lattialta. Kävelen keittiöön ja otan keittiön korista avaimet, mutta huomaan Luken puhelimen välähtävän. Uusi viesti... Ajattelen ja katson lähettäjää. Jenna❤️? Avaan Luke. Puhelimen hiljaa ja menen viesteihin. Heyy honey!! How is it going? xoxo Jenna luen mielessäni viestin. Pistän puhelimen äkkiä kiinni kun kuulen luken tulevan. "Mennäänkö?" Hän sanoo ihmetellen ja vetää minut kainaloon. "Juup" sanon pieni hymy kasvoillani. 'Jenna' oli varmaan VAIN kaveri ajattelen epävarmana mielessäni. Mitä jos Lukella on tyttöystävä!?

Olemmekin hetkessä Home Cafella ja kävelen luken perässä sisälle. "Onks kaikki hyvin? Olit aika... Hajamielinen matkalla?" Luke kysyy ja katsoo minua huolestuneena. "Ei, kaikki on kunnossa" sanon ja vedän pienen hymyn naamalleni. Miten voisin sanoa Lukelle että rakastan häntä ilman nolaamassa itseäni!! "Alexa!" Luke töksäyttää minua kylkeen. Huomaan meidän olevan kassalla. Tarjottimella lojuu kaksi voileipää, 1 kokis ja kahvi. Kaivan lompakkoni mutta Luke on salamana työntänyt minut sivuun ja maksanut. "Luke!" Murahdan mutta en suinkaan vihaisena. Luke tekee ilkikurisen virkistyksen ja kannan tarjottimen kulma pöytään.

En kestä enään!! Huudan itselleni mielessäni. "Luke... kuka on Jenna?" Kysyn hieman ääni väristen. "Jenna?" Luke toistaa nimen. "Mä näin yhden viestin.." Sanoin jatkaen ääni väristen. "Siis sä luit mun viestejä!!" Luke parkaisee vihasena. "En..tai siis.. Joo" sanon pettyneenä. En Lukeen vaan minuun. Luke katsoo minua vihaisena ja nousee pöydästä. "Anteeks... Mun piti kertoo että mä.." Yritän sanoa hänen peräänsä mutta ovi kolahtaa ja hän lähti. "Rakastan sua.." Toistan sanat hiljaa.

Olin soittanut ja lähettänyt vaikka kuinka monta viestiä mutta hän ei vastannut minulle. Luke ei ilmeisesti kaivannut minua. Kävelin masentuneena kotiin. Potkiskelen hiekkaa soratielle. Ajattelin nähkääs pitkittää kotimatkaani ja kävellä puiston kautta. Lämpimät kyyneleet valuivat poskeltani ja tippuivat maahan. Jokainen kyynel, kun kyynel osui maahan, tunsin kun minua olisi aina vain ammuttu sydämmeen. "Alexa?" Kuulen tutun pojan äänen. "Lend.. Hei" sanon masentuneena. "Mä luulin että oot vihainen mulle ja.." Sanon ja nostan katseeni Lendiin. Mutta lopetin kuitenkin äkisti kun Lendin katse muuttui sääliväksi. "Mitä?" Murahdan. "Miks sä itket? Onks kaikki hyvin?" Lend kysyy pää kallellaan. "Kaikki on hyvin... Tai itse asiassa ei oo" sanon ja tunen kun kyyneliä alkaa tulla tiheämpään tahtiin. "Mulle ja lukelle tuli hieman riitaa" sanon varovasti. "Riitaa?" Lend sanoo. No riitaa. Tottakai parhaat ystävät aina riitelevät.. Vai... Oonko mä edes enään Luken ystävä..!? "Miks se kuulostaa niin yllättävältä?" Kysyn katsoen surullisena Lendiin. "No te ette koskaan riitele" Lend huomauttaa. Naurahdan perään laimeasti. "Mutta.. Kerran ku voidaan puhuu myt niin.. anteeks" Lend sanoo hieman nolostuneena. "Anteeks?" Kysyn kohottaen kulmiani. "Se mitä mä tein sulle ja Lukelle, sori oon pahoillani" Lend sanoo nolostuneena ja hieroo niskaansa. "Aa.." Sanon naurahtaen. Muistan sen päivän kun eilisen.

Lend? Mitä sä teet täällä? Kysyn ja nousen parvekkeen tuolista. Luke kurkkaa parvekkeelta ja näkee Lendin. "Luke!?" Lend parahtaa vihaisena. "Mikä nyt?" Sanon ihmetellen ja menen Lendin eteen. Hän vaikuttaa vihaiselta. "Pois mun edestä" Lend sanoo murahtaen. En ehdi sanoa mitään kun pääni kolahtaa Pöydän kulmaan. Kuulen Luken kivun huudahduksia. Vähän ajan päästä kaikki sumenee ja pyörryn lattialle. Kuulen kun joku kävelee pois. Lend...

Heilautan päätäni. "Saat anteeks" sanon hymyillen. Päähäni pistää jenna! "Lend, tiiätkö kuka on Jenna?" Kysyn kun lend katsoo minua ihmetellen. "Jep, se on sen tyttöystävä" Lend sanoo kummastuneena. Silloin maailmani romahti. Ainoa poika kehen olen rakastunut, on varattu. "A-ai... Kiitos" sanon estellen koko ajan kyynelien tuloa. "Moikka" sanon nopeasti ja lähden juoksemaan. Juoksen itkien puiston poikki kunnes jalkani meinaavat pettää. Yritän tasata Hengitykseni ja lähden kävelemään kotiin päin. Saavun rappu käytävään ja kävelen äkkiä portaat ylös. Kompastellen hieman rappusissa. Silmäni ovat sumeat kyyneleistä. Kaadun lopulta nenälleni. "Aih" huudahdan ja käyn istumaan portaalle. Päivä on ollut kamala. "Alexa?" Joku sanoo järkyttyneenä ja todella hiljaa. En meinaa kuulla. Katson taakseni. Parin rappusten päässä seisoo Luke. Silmäni kostuvat entistä enemmän. Käännän katseeni pois hänestä. En ansaitse häntä. Nousen nopeasti ja pyyhin kyyneleet pois. Kävelen luken ohi vilkaisematta häneen. "Alexa.." Hän sanoo nimeni hieman vihaisesti mutta myös surullisesti. Avaan oven nopeasti. Katson Lukea silmiin siinä kohtaa kun ovi painautuu kiinni lopulta. Jätän avaimet pöydälle ja liu'un ovea pitkin maahan istumaan ja itkemään. Olen pilannut kaiken. "Alexa.. Vaikka mä oon sulle vihainen, en haluais nähä sua tossa kunnossa" kuulen luken pettyneen äänen oven takaa. "Mä rakastan sua..." Sanon hiljaa ja lähden ovelta suremasta ja kävelen raskain askelin olohuoneeseen.

Love u❤️