Bad day not bad life >book 1<

Accident

Aria
Kävelemme Zenin kanssa Home cafelle. Zen avaa kahvilan oven minulle kuin herrasmies ja kävelen sisään naurahtaen. Kahvilassa ei ole paljoa porukkaa, onneksi. Kävelin kassalle Zenin kanssa ja tilasimme. "Kaks kahvia ja sellasta suklaamuffinsia" sanon ja virnistän Zenille. "Yritäksä lihottaa mua tai jotain?" Hän naurahtaa. Otamme kahvit, muffinsit ja kävelemme pöytään, mikä on ihan takana nurkassa. Zen tulee istumaan viereeni, ja anna hänen kahvinsa. Juttelemme kaiken laista ja Zen kertoo siitä että pääsi johonkin urheilu lukioon. Yhtäkkiä hän vain katsoo minua ja siirtää katseensa selvästikin huulilleni. "Sulla on suklaamuru tossa" hän naurahtaa, ja pyyhkäisee sen sormellaan suupielestäni. En tiedä mitä tapahtui mutta samassa hänen huulensa olivat omillani. Tönäisin Zenin äkkiä pois. Ei voi olla totta! Luke seisoi ovella kyyneleet silmissä. "Luke!! Odota!!" Huusin mutta hän juoksi jo kahvilasta ulos.
"Ei helvetti!!!" Huudahdan Zenille. En voi estää kyyneliäni. Olen pilannut kaiken!! Hautaan kasvoni käsiini ja Zen silittää selkääni. Ei! Kaikki on Zenin syytä. "Älä koske muhun enään" huudahdan ja nousen tuolilta. Nappaan laukkuni ja juoksen äkkiä kahvilasta ulos. Minne Luke menisi.. Kotiin tietenkin! Lähden juoksemaan äkkiä kotia kohti. Minun selitettävä kaikki. Tai eihän siinä ole selittämistä. Juoksen äkkiä autotien ohi mutta samassa kova isku tulee kylkeeni. Huudahdan kivusta. Kaadun kovalle asfaltille. Kuulen ihmsten hälinää. Näen sumeasti auton, ja autosta nousee ihminen. Ympärilleni kerääntyy hämmentyneitä ihmisiä. "Soittakaa ambulanssi!!" Joku huutaa ja joku taas ottaa puhelimen esille. "Tyttö vain ilmestyi eteeni!" Joku selittää. Enempää en kuullut vaan kaikki sumeni silmissäni..

Luke
Kävelen puiston kautta risteykselle. Jenna oli oikeassa. Hän petti minua! Saavun risteykseen. Kaikki i näytä olevan kunnossa. Ihmisiä on kerääntynyt ympyrään ja ambulanssi Virosta kulman takaa. Mitäköhän on sattunut? Työnnän itseni väkijoukon läpi ja nään Alexan. Hänen ympärillään häärää ensiapumiehiä. Mitä hänelle on käynyt. Alexa makaa elottomana maassa verilammikossa. "Mitä hänelle on tapahtunut?" Kysäisen hädissäni viereiseltä ihmiseltä. "Hän juoksi autotien yli ja joku törmäsi häneen" joku kertoo kauhuissaan. O-onko Al-alexa kuollut! Kyyneleet kihoavat silmiini uudestaan. Ei! Eihän voi olla kuollut. Ei muuten ambulanssi täällä olisi! Mutta mitä jos hän ei selviä!! Ei Luke! Ajattele positiivisesti! Hän selviää! Mutta hän petti minua!
Ajatukseni menivät suoraan sanotusti yhtä vuoristorataa.

Alexa
Joka paikkaan sattuu. Varsinkin kylkeeni ja päähän. Eihän kuolleena tunne mitään!?
Yritän avata silmiäni mutta heti kun valo osuu silmiini laitan ne kiinni. "Hän alkaa herätä" kuulen vieraan naisen äänen. "Hänen pulssinsa on silti heikko" joku huomauttaa. Silmäni alkavat tottua valoon ja huomaan kaksi lääkäriä ympärilläni. "Hei...mmm.. Alexa" lääkäri sanoo mumisten ja tarkastellen papereita. "Mitä tapahtui!?" Kysyn hädissäni ja katson ympärilleni. Mieleeni tulee kaikki zen, suudelma, Luke, auto ja törmäys. "Olit auto-onnettomuudessa" kuulen Luken synkän äänen. Hän istuu tuolilla suu mutrussa. Lääkärit poistuvat huoneesta ja kyyneleet kohoavat silmiini. Luke tulee lähemmäs istumaan minua. "Anteeks! Mä-mä tai siis Zen suuteli mua, en mä sitä" änkytän kyynel silmässä Lukelle. "Ja mun pitäs uskoa?" Luke sanoo ylimielisesti. "Niin.. Pitäiskö sun uskoa?" Mietin pettyneenä itseeni. "Luke anteeks.." Sanon viimeisen kerran, kunnes alan vollottamaan. Tunnen luken sääliväksi katseen. En ansaitse häntä. Olisi heti pitänyt tietää että Zenillä oli muuta mielessä! Vahvat käsivarret kiertyvät ympärilleni. "Älä itke" Luke sanoo ja halaa minua tiukemmin. "Mä uskon sua" hän lohduttaa. Yhtäkkiä alan kuulla piipitystä vierestäni. En saa henkeä! Luke päästää minusta irti ja lääkärit syöksyvät huoneeseen. Siinä kohtaa silmissäni sumeni ja kuulin vain hätäisiä ääniä mutta ne vain loittonevivat ja lopulta ei kuulunut mitään..

Luke
Lääkärit työntävät minut ulos huoneesta. "Eih!! Eijei jei!!" Huudan pitkin käytävää. Ei!! Alexa ei voi kuolla!! Kyyneleet tulevat silmiini. Lääkärit häröilivät Alexan huoneessa mutta sitten he vain pysähtyivät. Mitä tapahtui?! Aika alkaa kulkemaan vain hitaammin ja hitaammin. Yhtäkkiä Alexan keho nytkähtää, ja lääkärit alkavat hymyillä. Onnistuvatko he?! Alexan naama on lumen valkoinen ja huulet veressä. Pieniä ruhjeita naamassa oli paljon. Lääkärit tulevat pois huoneesta. "Mi-mitä tapahtui?" Kysyn ääni värisevänä. "Viemme tytön leikkaus saliin" lääkäri selostaa ja kohta Alexa viedään huoneesta. Ei! Mitään ei olisi tapahtunut jos oli-olisin jäänyt selvittämään asiaa!

Alexa
Skip heräämiseen...

Valtava kipu tuntui päässäni, ja ylipäätään joka puolella kehoani. Kirkas valo otti silmiini ja hetken siristelyn jälkeen totuin valoon. Nousin istumaan sängyllä. Olin sairaalassa. Miksi? Mitä oli tapahtunut?
Huomasin Luken! Luke istui tuolilla huoneessani. Hän nukkui ilmeisesti. Ostin paitaani hieman ja huomasin siteen kyljessäni. Käännyin sängyssä hiljaa ja nousin istumaan paremmin. Tunnustelin muovista ja kylmää lattiaa jaloilleni. Laitoin painoa vähitellen jaloille kunnes seisoin ilman tukea. Kävelin hiljaa ja hieman vaivanloisesti Luke luo. "Luke?" Kuiskaan, mutta poika ei liikauta silmäänsäkkään. "Luke!" Sanon hieman kovempaa mutta tuntuu siltä että joku olisi vienyt ääneni. Poika kuitenkin reagoi hieman ja raotti silmäänsä. Naurahdin käheästi ja sitten Luke tajusi tilanteen. Hän pomppasi pystyyn ja halasi minua varovasti. "Mä pelkäsin että sä..." Luke sopersi itkun seasta ja halasi minua ainakin viisi minuuttia. "Kuolen? Et sä musta niin nopeasti pääse eroon" naurahdan taas käheästi ja hymyilen hänelle. Hymyni hyytyi kun muistin Zenin. "Luke Anteeks, Mä en suudellu Zeniä vaan.. Se mua.., sun ei oo pakko antaa anteeks.. Mut" sanon änkyttäen mutta Luke keskeyttää minut. Hän suutelee minua ja hymyni palautuu takaisin. Suudelman keskeyttää lääkäri joka patistaa minut takaisin sänkyyn.
"Sinun pitää olla sairaalassa hetken aikaa tarkkailussa kunnes voit mennä takaisin kotiin" lääkäri julistaa ja katson häntä 'et oo tosissas' ilmeellä. "Kyl sä pärjäät" Luke sanoo kannustavasti. "Juu varmasti tuollaisella positiivisuudella" sanon naurahtaen ja katson osoittavasti lääkäriä joka häärii laitteiden seassa.

Moi, ajattelin että haluutte nopeasti uuden luvun joten tästä tuli hieman lyhyt, mutta toivottavasti pidätte/tykkäätte tästä luvusta :)